Ahvenraita

Ahvenraita tunnetaan lähinnä erittäin lojaalina Virtaklaanin soturina ja kokeneena mestarina. Tämä on kouluttanut useamman oppilaan ja kollin taitoihin yleensä luotetaan. Monia kuitenkin sattaa yllättää miten rauhallinen ja haikea kolli osaa olla.



Ahvenraita on päällisin puolin melko tavanomainen klaanikissa, ehkä hieman pehmeän oloinen. Tämä on keskikokoinen, enemmän siro ja notkea kuin lihaksikas ja voimakas, tosin tästä huolimatta kollista löytyy voimaa kun sitä tarvitaan. Pieniä arpia löytyy sieltä sun täältä, silmäkulmassa komeilee pari ja kissan korvat ovat hieman repaleisest, myös jaloista voi sieltä täältä löytää vanhoja arpia ja puremajälkiä. Pääasiassa kyseisest haavat jäävät piiloon kollin turkin alle. Ahvenraidan karva on hieman kihara ja pidempi kuin miltä näyttää. Erityisen tuuheana karva kasvaa kollin kaulalla, selän päällä ja hännässä, tosin mahan alta ja jaloista voi myös löytää kiharia tupsuja. Jopa kollin poskikarvat ja korvien tupsut ovat kiharat.
Turkki on väriltään himmeän ruskeaa, leuka ja vatsanalus vaalenevat huomattavasti, paikoittain väri on jopa kellertävää. Selän päällä kulkee taas tummanruskea raita joka ylettyy raidoista kollin otsalta aina häntään asti. Samaa sävyä olevat raidat koristavat kollin kasvoja ja takajalkoja.
Kollin kirsu ja anturat ovat mustat, silmät lämpimän keltaiset.





Väistämättäkin Ahvenraidan maine tiukkana, kokeneena soturina kulkee tämän edellä, eikä se ole mitenkään valhe. Kissa on elämäsään monia taisteluita kokenut ja niistä kovettunut, tämä tietää miten vaativaa soturin työ on ja miten helposti taistelukentällä kokenutkin kissa voi menettää henkensä, sen vuoksi tämä on opettajana hyvin tiukka ja vaativa. Ahvenraita on sitä sorttia joka ei kehuja helposti jakele, useammin kolli ilmoittaa jos satut tekemään virheen ja oikein toimiessasi palkintona on myöntävä hiljaisuus. Tämä opetustuyyli ei sovellu kaikille, mutta ne jotka ovat kissan koulutuksen läpäisseet ovat hyvin usein kokeneita, osaavia sotureita itsekin.

Työn ulkopuolella Ahvenraita on monen yllätykseksi yllättävän haikea kissa. Kun tämä ei ole komentamassa mahdollisia oppilaita tai muita sotureita on kolli hyvinkin hiljainen, jopa surumielinen. Tällä tuppaa olemaan hieman pessimistin vikaa ja paljon kokeneena kissa tietää hyvin miten helposti kaikki voi mennä pieleen, oli kyse sitten omasta heikkoudesta tai ulkopuolelta tulleesta vaarasta. Tämänkin vuoksi Ahvenraita on usein se joka huolestuu muista ja väkisinkin tuntee olevansa vastuussa muiden turvallisuudesta ja onnellisuudesta, ja tässä epäonnistuessaan ottaa sen omana heikkoutenaan.




Ahvenpentu omisti hyvin tavanomaisen lapsuuden. Tämä syntyi Virtaklaaniin kahdelle soturille muutaman sisaruksen kanssa, pääsi oppilaaksi ajallaan ja sai mestarikseen Taimenhännän. Tämän opetuksessa Ahventassu sai pian soturinimensä Ahvenraita ja hyvän aikaa kollin elämä oli hyvin tavallista. Tämä otti työnsä soturina vakavasti, koulutti yhden oppilaan mallikkaasti ja oli ylipäätään hyvä lisäys Virtaklaaniin.

Tarina muuttui kiinnostavaksi vasta kun Ahvenraita törmäsi kissaan nimeltä Kaunotar. Tämä oli kotikisu, lähtenyt tutkimaan maastoja ja päätynyt melko kauas kaksijalkalasta eksyttyään aina Virtaklaanin maille asti. Kaunotar oli nimensä veroinen kissa, erittäin kaunis, kuten myös ystävällinen ja lempeä, liian mukava jotta tämän voisi antaa kuljeskella näin vaarallisella alueella. Niinpä Ahvenraita häätämisen sijaan varoitti tätä, kertoi klaanikissoista ja erakoista, miten nämä eivät yleensä ottaneet hyvällä kulkijoita mistä ikinä nämä olivat peräisin. Varoitusten lisäksi kaksikko päätyi puhumaan myös paljon muusta, lähinnä itsestään ja elämistään, omien tapojensa eroista. Kun kaksikon tiet viimein erosivat ja Ahvenraita palasi klaaniinsa ajatteli tämän Kaunottaren vaipuvan vain mukavaksi muistoksi, muistutukseksi siitä että kaikki ulkopuoliset eivät olleet kamalia.
Toisin kuitenkin kävi, yhtenä päivänä Ahvenraita heräsi yllätykseen kun partio palasi saliin lisäksi mukanaan vaalea naaraskissa, Kaunotar. Ahvenraita oli samaan aikaan hämmentynyt että erittäin otettu, mutta myöskin toisen saavutuksesta hieman ylpeä. Aivan joka päivä ei ulkopuolinen saanut Virtaklaanin partiota puhuttua niin hyvin ympäri että pääsisi leiriin asti vain yhtä kissaa tapaamaan, vieläpä kun tämä kissa ei ollut mikään erityisen tärkeä jäsen klaanissa vaan aivan tavallinen soturi. Nopeasti Ahvenraita esitteli klaanin leirin naaraalle jonka jälkeen lupasi saattaa tämän takaisin klaanin rajalle, mutta Kaunottarella oli muita ajatuksia. Tämä halusi liittyä klaaniin, lähes vaati päästä osaksi tätä elämää. Ahvenraidan lisäksi muutama muukin soturi yritti naaraan päätä kääntää mutta tämä oli selvästi päätöksensä tehnyt. Niinpä tämä päätyi koeajalle, sai uuden nimen Simpukkatassu ja Ahvenraita itse sanoi voivansa toimia tämän mestarina. Kolli tunnettiin jo silloin taidokkaana soturina ja tämän tiedettiin olevan tiukka ja vaativa mestari, niinpä tämä ehdotus hyväksyttiin.
Ei tiedetä oliko Ahvenraita tosiaan niin hyvä mestari vai oliko Simpukkatassu nopea oppimaan, mutta aikaa ei mennyt kauaa kun naarasta kehittyi yllättävänkin taitava soturi ja tämä sai koko nimensä Simpukkapuro.

Koulutuksen aikana Ahvenraidan ja Simpukkapuron välit olivat lähentyneet ja aikanaan näistä kahdesta tuli kumppanit. Simpukkapuro oli tiineenä ja kaikki tuntui menevän hyvin kun Ahvenraidan mieli alkoi harhailla. Kaikki taisi alkaa kun kolli oli yhdessä kokoontumisessa yksin, Simpukkapuro oli tiineytensä vuoksi jäänyt jälkeen ja kolli päätyi puhumaan yhdelle toisen klaanin kissoista. Tämä kertoi olevansa Yöklaanista, ja nimekseen Rastaanliito. Lähes huomaamattaan Ahvenraita alkoi kiinnostua tästä, ja kokouksen päätyttyä ja kotiin palattuaankin jatkoi kaksikko tapailuaan. Heillä molemilla oli jo kumppanit, molemmat tiesivät sen, mutta ehkä se osaltaan toi tähän tapailuun lisää jännitystä. Ahvenraita ei voinut tietää Rastaanliidon syitä, mutta kollia itseään oli alkanut omalla tavallaan pelottaa tulevaisuutensa klaanissa, tulevaisuutensa isänä ja tulevaisuutensa Simpukkapuron kumppanina. Salasuhde toisen klaanin kissan kanssa ei tilannetta tietenkään auttaisi, kyllä kolli sen tiesi, mutta se toi siihen kaikkeen paljon toivottua taukoa, loi tälle niitä hetkiä kun moisista asioista ei tarvinntu murehtia. Oli vain hän ja Rastaanliito, ja ne yhdessä vietetyt hetket.
Kaksikko luuli voivansa pitää asian salassa, että tätä kestäisi vain hetken ja he olisivat sitten tyytyväisiä. Mutta kohtalo otti tilanteen omiin tassuihinsa ja pian Rastaanliito joutui kertomaan Ahvenraidalle olevansa tiineenä tämän pennuille.
Vasta silloin tilanteen vakavuuden, alkoi tajuta miten typerästi oli toiminut. Tämä alkoi myös tajuta miten väärin hän oli voiminut, miten väärin he olivat toimineet. Niinpä Ahvenraita oli se joka laittoi asialle pisteen, joka sanoi ettei enää tulisi tapaamaan Rastaanliitoa enää, sanoi miten väärin tämä kaikki oli. Tämä käski Rastaanliitoa pitämään pentujen todellisen isän salaisuutena, että tämän oma kumppani saisi kasvattaa pennut ominaan ja olisi parempi että tämä ei tietäisi totuutta, että kukaan ei tietäisi totuutta.

Pitkään tämä kaikki velloi kollin mielessä, kaikki tuo viha itseään ja omaa heikkouttaan kohtaan. Kolli lupasi omistavansa lopun elämänsä Virtaklaanille ja omalle perheelleen, ja niinpä tämä keskitti kaiken huomionsa Simpukkapuroon. Myöhemmin tämän huomion sai jakaa myös kaksikon ainoana pentuna syntynyt Loiskepentu.
Aikaa kului, Loiskepentu kasvoi ja lopulta Ahvenraita sai uuden oppilaan, muutamaa kuuta ennen omaa tytärtään syntyneen Ruototassun. Aika ei ollut helpottanut kollin itsevihan hillitsemistä, ja nyt kun tälle annettiin jälleen tilaisuus näyttää taitonsa soturina otti kolli tästä kaiken hyödyn irti. Ehkä sen vuoksi tämä oli Ruototassua kohtaan harvinaisen ankara. Tämä piti erittäin tiukasti kiinni aikatauluista, komensi naarasta tämän tekemistä virheistä ja näytti hyvin tehdyn työn lähinnä moisten kommenttien puuttumisella, näissä koulutussessioissa hiljaisuus oli hyvä merkki.
Yksi yö tämäkin kuitenkin muuttui. Yksi oppilaista tuli herättämään Ahvenraidan kesken yön, tuli kertomaan Ruototassun kadonneen. Juostessaan halki kostean mestän alkoi Ahvenraita tajuta miksi, alkoi yhdistää tekemänsä virheet naaraan käytökseen ja tajusi oman itsevihansa vaikuttaneen liian vahvasti tämän koulutukseen, taas hän oli meinannut pilata jonkun elämän olemalla liian ajattelematon.
Mutta niin ei käynyt, Ahvenraita oli tarpeeksi nopea ja ehti löytämään oppilaansa ennen kuin tämä ehti ylittää Virtaklaanin rajan. Viimein mestari kertoi oppilaalleen avoimesti mitä tästä ajatteli, miten hyvin tämä oli edistynyt ja miten nopeasti tämä oppi, miten ahkera tämä oli kaikista hänen vaatimuksistaan huolimatta. Ruototassu tuntui kuuntelevan, ja Ahvenraita sai tämän mielen käännettyä, sai saatettua oppilaansa takaisin Virtaklaaniin. Kolli oli myös yllättävän ylpeä kun Ruototassu nimettiin Ruotoseläksi, melkein yhtä ylpeä tämä oli myöhemmin oman tyttärensä Loiskesydämen nimiseremoniassa. Vanhempiinsa verrattuna Loiskesydän ei ehkä ollut se taitavin kissa, hölmö luonteeltaan ja hyvin kiltti, mutta tämän kasvoilla aina viipyvä hymy oli jotain mikä Ahvenraidan mielessä antoi sen kaiken anteeksi, vaikka väkisinkin tämä yhä kantaa pennustaan huolta.

Ennen Virtaklaanin hajoamista oli klaanin johtoportaassa tapahtunut muutoksia ja Ahvenraidan mestarista Taimenhännästä tuli klaanin varapäällikkö. Väkisinkin kolli tunsi ylpeyttä ja uskoi kollin saattavan klaanin hyvään suuntaan kunhan tulisi tämän aika päästä klaanin päälliköksi. Sitten Jääklaani kuitenkin hyökkäsi, hajotti klaanin ja leivitti sen rippeet ympäriinsä. Ahvenraidan onnistui pysymään hengissä ja yhtenä kappaleena, kaiken aikaa tämä yritti etsiä perhettään tai muita läheisiä kissoja. Tämä myös tarkkaili kaiken aikaa Virtaklaanin tilannetta, ja heti kun tilanne näytti ratkeavan palasi kolli ensimmäisten joukossa takaisin. Huoli tämän rinnassa kaikkosi viimein kun lähes kaikki tälle tärkeät kissat olivat selvinneet. Simpukkapuro ja Loiskesydän, Ruotoselkä ja jopa tämä noppilas Kampelatassu olivat hengissä, myös Taimenhäntä palasi klaaniin, tosin pysyvästi vammautuneen jalan kanssa. Tämä ei kuitenkaan lainkaan vähentänyt kollin uskoa entisen mestarinsa kykyihin, tämä yhä uskoi Taimenhännän pystyvän nostamaan Virtaklaanin jälleen uuteen uskoon, niinpä kolli jatkaa entisen mestarinsa tukemista yhä nyt kun tästä on tullut Taimentähti.

Kaiken tämän keskellä Ahvenraita on melkein ehtinyt unohtaa hetkellisen suhteensa Rastaanliidon kanssa, tosin aika ajoin tuo Yöklaanilainen naaras ajautuu tämän uniin ja saa kollin miettimään noita pentujaan joita tämä ei ole ikinä tavannut. Tosin viimeaikoina tälle on tullut muuta ajateltavaa kun Simpukkapuro oli käynyt tapaamassa siskoaan. Tämän sisar - Neito - oli myös kiinnostunut klaanielämästä, muttei itse uskaltanut Virtaklaaniin liittyä. Sen sijaan tämä antoi yhden pentunsa, pienen Nietospennun, klaaniin. Ahvenraita oli aluksi ajatusta vastaan mutta oli luvannut itselleen että pitäisi perheensä puolta, niinpä tämä päätti luottaa kumppaniinsa ja auttoi tätä jotta Nietospentu pääsi liittymään klaaniin. Vasta nuoren kollin hieman kasvettua selvisi tästä jotain mikä toi hieman mutkia matkaan - pentu oli kuuro. Silti, tästäkin huolimatta, Ahvenraita pyrkii toimimaan pennun isänä ja yrittää parhaansa mukaan auttaa tätä kasvamaan kunnolliseksi Virtaklaanin jäseneksi.




Leppähuiske - Veli - Virtaklaani
Parantajaksi opiskellut veli, katosi Jääklaanin hyökkäyksen yhteydessä eikä tätä ole sen koommin nähty. Ahvenraita toivoo suuresti veljensä olevan elossa, muttei enää uskalla elätellä toivoa.

Simpukkapuro - Kumppani - Virtaklaani
Välittää tästä suunnattomasti, tietää tehneensä väärin tätä kohtaan ja pyrkii korvaamaan tuon vääryyden, vaikka Simpukkapuro ei ainakaan vielä ole tästä vääryydestä saanut mitään tietää.
Loiskesydän - Tytär - Virtaklaani
Simpukkapuron ja Ahvenraidan pentu, tietää että tyttärensä ei ole mitenkään päin paras soturi ja on huolissaan tämän tulevaisuudesta.
Nietospentu - Ottopoika - Virtaklaani
Simpukkapuron siskon Neidon pentu, Simpukkapuro ja Ahvenraita kasvattavat tätä omanaan, tosin kolli on huolissaan pennun tulevaisuudesta tämän kuurouden vuoksi.

Rastaanliito - Salarakas - Yöklaani
Ahvenraita oli hetkellisesti salasuhteessa tämän kanssa, tämän tullessa tiineeksi katkaisi Ahvenraita kaikki välinsä naaraaseen. Ei ole sen jälkeen nähnyt tätä.
Perhosuni - Tytär - Yöklaani
Ahvenraita tietää omistavansa pennun tai pentuja Yöklaanissa, mutta ei ole ikinä tavannut näitä.

Taimentähti - Mestari - Virtaklaani
Ahvenraidan mestari, kolli kunnioittaa Taimentähteä ja luottaa tämän taitoihin päällikkönä.
Ruotoselkä - Entinen oppilas - Virtaklaani
Ahvenraidan viimeisin oppilas, tietää olleensa liian ankara naaraalle tämän oppilasaikana mutta on tyytyväinen siihen miten hyvä soturi tästä on tullut. Ei syytä Ruotoselkää siitä miten huono soturi Kampelasydämestä on tullut.