Simpukkapuro

SIMPUKKAPURO

Sievä, pehmeämuotoinen kissa. Simpukkapuro on rotukissa, turkkilainen van tarkalleen ottaen, mutta se ei ole seikka joka on mitään kissoja kiinnostavaa tietoa. Naaraan turkki on enimmäkseen valkoinen. Toinen vallitseva väri on oranssi, sekä muutama kuvio tummempaa ruskeaa. Naaras on kilpikonnakuvioinen tämän faktan myötä. Kissalla hieman pitkähköt jalat, pitkä, pörheä häntä ja poskikarvat jotka hivenen kulkevat ylöspäin.

Huomattavin seikka Simpukkapurossa ovat luultavasti tämän kirkkaat, vaalean laventelin väriset silmät. Toinen asia, jonka moni klaanikissa varmasti ottaa huomioon että Simpukkapurolla on kaulapanta, joka on violetti väriltään. Naaraassa on kuitenkin selkeästi Virtaklaanin tuoksu ja vähän asioista tietoinen soturi klaanista huolimatta tietää Simpukkapuron olevan nykyinen klaanikissa, entinen kotikisu.

LUONNE

Simpukkapuro tunnetaan Virtaklaanissa lempeänä, seurallisena kissana joka on monesti kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Naaras on sitä sorttia, joka kyllä ahertaa klaanitehtävien parissa mutta on mieluusti myös juttusilla milloin kenenkäkin kanssa. Naaras puhuu aina heleällä äänellä, hymy suupielissä ja pilke silmäkulmassa. Voi sanoa, että soturi kyllä pitää juoruilusta mutta mikään pahansuopa kissa ei tosiaankaan ole. Simpukkapuro on sitä sorttia, joka ensimmäisenä on tarjoamassa tukeaan lähestulkoon kenelle tahansa.

Naaras kyllä tietää paikkansa, mutta se on myös sellainen joka auttaisi toisen klaanin jäseniä jos on tarpeen. Simpukkapuro on uskollinen Virtaklaanille ja kiitollinen paikastaan sen riveissä, mutta naaraalla ei ole samaa jyrkkää kantaa muita kohtaan kuin monella muulla klaanitoverilla. Se on herkempi ystävystymään muiden klaanien kissojen kanssa ja arvostaa juttutuokioita Kokoontumisten aikana. Se ei myöskään katso niinkään pahalla klaanien ulkopuolisia kissoja. Kyllä naaras nuo lähettää matkoihinsa, mutta mieluummin mukavilla sanoilla ja kohteliaalla pyynnöllä kuin kynsin ja hampain. Simpukkapuro on aika taitava rauhoittamaan tilanteita sanallisesti. Se on Virtaklaanissakin puuttunut joihinkin sanaharkkoihin - jotkut arvostavat tätä piirrettä naaraassa, jotkut pitävät sitä ärsyttävänä.
Simpukkapuro kyllä myös uskoo Tähtiklaaniin, mutta naaraan usko ei ole aivan yhtä syvää ja ehdotonta kuin muiden klaanikissojen.

Soturi on entinen kotikisu, se on kyllä tiedetty fakta. Se, sekä tämän leppoisa käytös monia asioita kohtaan koetaan edelleen vähän epäilyttävänä, mutta Simpukkapuro ei anna asioiden häiritä itseään. Naaras pehmoisesta olemuksestaan huolimatta ei ole mikään heittopussi tai herkkänahkainen, vaan osaa kyllä pitää puolensa. Naaras kyllä tiedetysti reagoi enemmän lämpimillä sanoilla niihin, jotka jotenkin eivät Simpukkapurosta pidä. Vanha kunnon “kill them with kindness”.
Sitä paitsi, naaraalla on puoliso ja pentu, joista Simpukkapuro välittää ylitse kaiken. Simpukkapuro on aikamoinen vastakohta puolisolleen Ahvenraidalle, mutta naaraan rakkaus perhettään kohtaan on myös kaikkien tiedossa. Kerran heidän historiansa aikana Ahvenraidalla on ollut vähän henkisesti kaukaisempi kausi ja Simpukkapuro on päättänyt tehdä parhaansa ollakseen puolisonsa elämässä yhä selkeämmin ja muistuttaa tuota, miten tärkeä Ahvenraita onkaan naaraalle. Loiskesydän on myös erittäin rakas naaraalle, tuo ei ehkä ole se loistelian soturi mutta Simpukkapuro on ylpeä tyttärestään ja on tuon tukena aina kun on tarve.

Simpukkapuro on lempeä kotirouva, joka rakastaa perhettään ja jolla on ystävällisyyttä antaa aikalaille jokaiselle kissalle.

Simpukkapuro syntyi nimellä Kaunotar, ollen kotikisu jonka hienon rotunsa puolesta hankittiin hienoon perheeseen kaksijalkalassa. Naaras eli varsin tavanomaista kotikisun elämää, mutta jo pienestä pitäen naarassa oli kipinä joka kaipasi jotain enemmän. Muiden kissojen puheet klaaneista metsässä saivat Kaunottaren kiinnostuksen heräämään, kuten monesti nämä asiavat menevät. Kaunotar kasvoi aikuiseksi kotikisuna, viettäen paljon aikaa Viettelyksen kanssa joka oli tämän kaksijalkojen toinen kissa. Kaksi naarasta olivat hyvät ystävyksen, mutta metsät ja klaanit eivät koskaan lakanneet kiinnostamasta Kaunotarta. Aina sillon tällöin tämä kulki klaanien alueilla, mutta kuin ihmeen kaupalla ei koskaan tullut törmänneeksi klaanilasiin.

Se kuitenkin muuttui, kun Kaunotar tapasi virtaklaanilaisen kollin, Ahvenraitaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Kaunotar sai kuulla klaaniasioista asiantuntijalta itseltään. Sen sijaan että Ahvenraita olisi hätistänyt naaraan matkoihinsa, tuo kertoi tälle asioita, antaen kuitenkin varoituksen sanan näillä alueilla liikkumisesta. Kaksikko puhui paljon muustakin, he tulivat varsin hyvin toimeen. Kyllähän Kaunottaren piti lopulta lähteä, mutta kiinnostus klaaneja kohtaan oli sinetöity kissassa ja no, olihan Ahvenraita komea ja mukava, eikä naaras halunnut asian jäädä vain muistoksi.

Eräänä päivänä Kaunotar kertoi Viettelykselle lähtevänsä Ahvenraidan luo. Tuo oli toisen naaraan kanssa kyllä puhunut jo kokemuksestaan ja kiherrellyt kuin teinit konsanaan komeasta kollista. Naaraan onnistui päästä Virtaklaanin alueille ja törmätä partioon. Jo silloin naaras todisti puhekykynsä klaanille, saaden partion ottamaan Kaunottaren mukaansa leiriin sen sijaan että nämä olisivat häätäneet kotikisun. Kaunotar oli painottanut että halusi nähdä Ahvenraidan ja kolli oli leirissä vähän hölmästynyt, mutta onneksi otetun ja ilahtuneen oloinen naaraan saapumisesta paikalle. Ahvenraita esitteli Kaunottaren klaanille, sanoen kyllä vievänsä naaraan takaisin kotiinsa. Kotikisu kuitenkin kieltäytyi, tehden kantansa selkeäksi. Se halusi liittyä Virtaklaaniin. Ahvenraita ja muutama muu soturi koettivat ylipuhua naaraan, mutta Kaunotar piti päänsä. Naaras pääsi koeajalle, saaden oppilasnimen Simpukkatassu. Aikuisesta iästään huolimatta tuo oli nuorten oppilaiden tasolla arvojärjestyksessäkin, ehkä tämä oli osaksi myös suoraa testausta miten tosissaan naaras oli. Simpukkatassu ei ollut kuitenkaan periksiantavaa sorttia. Ahvenraita itse tarjoutui opettamaan naarasta ja kaksikon side kasvoi läheisemmäksi. Vaalea naaras todisti itsensä, ollen nopea oppimaan ja taitava kyvyissään. Se saikin viimein soturinimensä, Simpukkapuro.

Kaksikolla oli jo tiukka side ja ajan myötä ystävistä tuli kumppanit. Simpukkapuro päätyi odottamaan pentuja Ahvenraidalle. Kaikki oli täydellistä. Sitten, Ahvenraita tuntui hieman etäiseltä. Simpukkapuro ei koskaan saanut asialle selkeää syytä, kuningattarena tämä vietti paljon enemmän aikaa leirissä eikä voinut kulkea puolisonsa mukana. Ei sillä että Simpukkapuro olisi halunnut rajoittaa Ahvenraidan elämää, tämä vain tunsi olonsa ajoittain hieman yksinäiseksi.

Asiat kuitenkin palasivat oikeaan malliin kun kaksikolle syntyi tytär, Loiskepentu. Loiskepentu kasvoi vanhempiensa valvovan silmän alla, Simpukkapuron etenkin osoittaen välityksensä pentuaan kohtaan. Ahvenraita oli ehkä hieman vakavampi ja jäykempi tapaus kuin nuorempana, mutta Simpukkapuro oli iloinen että tämä oli omistautunut perheelleen ja klaanilleen. Kenties kollia oli vain jännittänyt. Niin oli häntäkin. Mutta yhdessä he kyllä selviäisivät. Ahvenraita koki omat ongelmansa silloisen oppilaansa Ruototassun kanssa, mutta siitäkin selvittiin. Ja lopulta, Loiskesydän sai oman soturinimensä myöskin.

Juuri kun kaikki oli jälleen kohdallaan, Jääklaani hyökkäsi ja hajotti Virtaklaanin. Simpukkapuro joutui muiden mukana pakenemaan kodistaan, joutuen joksikin aikaa eroon perheestään. Simpukkapuro piti kuitenkin pintansa, käyden kuitenkin pikaisesti näinä aikoina kaksijalkalassa etsimässä mahdollisia vihjeitä perheensä olinpaikasta. Lopulta naaras asettui Ukkosklaaniin hetkeksi aikaa, kunnes asiat rauhoittuisivat. Niin kävikin ja Simpukkapuro sai huokaista helpotuksesta, kun tämän läheiset olivat kaikki hengissä ja hyvässä kunnossa. Virtaklaani palasi kotiinsa ja asettui jälleen aloilleen.

Simpukkapuro oli kaksijalkalareissunsa tavannut siskonsa, Neidon, pitkästä aikaa. Myöhemmin naaras kävi tuon juttusilla jälleen ja sai tältä yhden Neidon omista pennuista mukaansa. Neito oli kiinnostunut klaaneista, mutta ei uskaltaunut itse liittyä Virtaklaaniin. Naaras otti mukaansa Nietospennun ja huolehtii pennusta kuin omastaan. Nietospentu paljastui kuuroksi klaanissa, mutta se ei ole Simpukkapuroa hätkähdyttänyt vaan naaras on keskittynyt opettelemaan muita kommunikointikeinoja.

_____________________________________________
Extra:
- Englanniksi määrittelisin Simpukkapuron nimien olevan Beauty, Shellpaw, Shellstream