Postannut Lappis Jul 9, 2018 22:01:25 GMT 2
❆
H A I T A L J A
Muut nimet: Haipentu, Haitassu
Ikä: 48 kuuta (4 vuotta)
Sukupuoli: Kolli
Verikasti: Puhdasverinen (Jääklaani)
Klaani: Jääklaani
Asema: Kenraalin puoliso, Jääklaanin ruhtinas
Ääninäyte: Azrael/Blazblue [1] [2]
❆
U S K O
Pimeysklaani
Vaikka kollia yritettiin Virtaklaanissa saada uskomaan Tähtiklaaniin vaikutti tämä taivaiden klaani aina kovin heikolta Haitaljan silmissä. Sen sijaan hänelle painajaisten kautta esiintynyt Pimeysklaani alkoi kiinnostaa silloista nuorta kollia paljon enemmän, ja jo kauan ennen Jääklaaniin liittymistään kolli oli uskollinen Pimeysklaanin palvelija. Nykyisin tämän usko Pimeysklaaniin on vain kasvanut ja hän on onnellisena valmis uhraamaan henkensä kyseisen uskon vuoksi sillä hän siirtyy mielellään Pimeyden Metsään sitten kun hänen aikansa koittaa.
❆
M A I N E
Mystisten tapahtumien seurauksena Haitalja on noussut Jääklaanin keulakuvaksi Joutsentähden paikalle. On epäselvää mitä kenraalille on tapahtunut sillä kolli kieltäytyy puhumasta asiasta, tämä kuitenkin selkeästi seuraa Joutsentähden jalanjäljissä. Voimakasta ja äkkipikaista kollia ei moni uskalla vastustaa ja monien epäilyksien kautta ainakin osa kissoista on hyväksynyt harmaan kollin uudeksi johtohahmoksi huomattuaan tämän tavoitteiden kulkevan yksiin Jääklaanin ja Joutsentähden tavoitteiden kanssa.
Ennen klaanin vaihdosta kolli eli koko elämänsä Virtaklaanissa jossa hänet tiedettiin voimakkaana ja äkkipikaisena soturina joka oli jopa yllättävän brutaali vihollisiaan kohtaan. Vanhan klaaninsa keskuudessa tämän luullaan kadonneen tai kuolleen Hätäkokouksen taistelussa, on kuitenkin epäselvää miten kauan kestää kunnes huhut kollin uudesta asemasta saavuttavat Virtaklaanin.
Ennen klaanin vaihdosta kolli eli koko elämänsä Virtaklaanissa jossa hänet tiedettiin voimakkaana ja äkkipikaisena soturina joka oli jopa yllättävän brutaali vihollisiaan kohtaan. Vanhan klaaninsa keskuudessa tämän luullaan kadonneen tai kuolleen Hätäkokouksen taistelussa, on kuitenkin epäselvää miten kauan kestää kunnes huhut kollin uudesta asemasta saavuttavat Virtaklaanin.
❆
U L K O N Ä K Ö
Haitalja on kohtalaisen suuri ja lihaksikas kolli. Tämän koko ei tule niinkään kollin korkeudesta vaan rakenteesta, tämä omistaa leveät hartiat ja syvän rinna, voimakkaan keskiruumiin ja vahvat takajalat, jopa kollin häntä on paksu ja voimakas sekä leuka on leveä ja maskuliininen.
Haitaljan turkki muistuttaa nimensä mukaan hain väritystä, kollin selkäpuoli on kylmän harmaa ja vatsa puhtaan valkea, muutamia tummempia kohtia löytyy myös selän puolelta. Turkki on kaikkialta puolipitkää ja hyvin karkeaa, se myös eristää vettä todella hyvin. Muuten kroppaa vasten lepäävä turkki törröttää pystyssä kollin hännän päässä, poskissa ja leuassa jossa se tuotta partamaisen tupsun.
Erikoisuutena mainittakoon kollin hartioilta, juuri etujalkojen yläpuolelta löytyvä tuuhea tupsu pitkää karvaa. Levossa se lepää pelkkänä paksumpana tupsuna selkää vasten, mutta pysyyn noustessaan karvat seisovat suorina ja jäykkinä antaen kollille hyvin muistettavan ominaispiirteen.
Taisteluista saadut arvet ja haavat uppoavat helposti karkean turkin uumeniin, mutta helposti huomattava vamma on kollin katkenneet korvat. Molemmista korvista puuttuu noin puolet, tämä ei kuitenkaan vaikuta kollin kuuloon millään tapaa.
Kollin iho, kirsu ja anturat omistavat tumman harmaan sävyn, silmät taas ovat jäisen siniset.
Uudet arvet ja vammat:
Kollin hartioilta niskatupsun alta lähtee arpi joka jatkuessaan kylkeen haarautuu kahdeksi. Kollin silmäkulmaa koristaa kaksi pientä arpea, lisäksi tämän molempia lapoja halkoo kaksi pitkää arpea.
Haitaljan turkki muistuttaa nimensä mukaan hain väritystä, kollin selkäpuoli on kylmän harmaa ja vatsa puhtaan valkea, muutamia tummempia kohtia löytyy myös selän puolelta. Turkki on kaikkialta puolipitkää ja hyvin karkeaa, se myös eristää vettä todella hyvin. Muuten kroppaa vasten lepäävä turkki törröttää pystyssä kollin hännän päässä, poskissa ja leuassa jossa se tuotta partamaisen tupsun.
Erikoisuutena mainittakoon kollin hartioilta, juuri etujalkojen yläpuolelta löytyvä tuuhea tupsu pitkää karvaa. Levossa se lepää pelkkänä paksumpana tupsuna selkää vasten, mutta pysyyn noustessaan karvat seisovat suorina ja jäykkinä antaen kollille hyvin muistettavan ominaispiirteen.
Taisteluista saadut arvet ja haavat uppoavat helposti karkean turkin uumeniin, mutta helposti huomattava vamma on kollin katkenneet korvat. Molemmista korvista puuttuu noin puolet, tämä ei kuitenkaan vaikuta kollin kuuloon millään tapaa.
Kollin iho, kirsu ja anturat omistavat tumman harmaan sävyn, silmät taas ovat jäisen siniset.
Uudet arvet ja vammat:
Kollin hartioilta niskatupsun alta lähtee arpi joka jatkuessaan kylkeen haarautuu kahdeksi. Kollin silmäkulmaa koristaa kaksi pientä arpea, lisäksi tämän molempia lapoja halkoo kaksi pitkää arpea.
❆
L U O N N E
Äkkipikainen, karu ja helposti väkivaltaan turvautuva kuvailevat Haitaljaa parhaiten. Helposti hermostuva ja voimankäyttöön turvautuva kolli pystyy kuitenkin peittämään nämä tunteet vetäessään virallisemman kuorensa ylle, varsinkin nyt kun Joutsentähden johtotyöt ovat siirtyneet hänen harteilleen. Jääklaanin edessä kolli seuraakin tarkasti Joutsentähden julmaa ja vallanhimoista esimerkkiä. Tämä ei salli vastahakoisuutta tai asemansa epäilijöitä, kolli kokee omien sanojensa vastustajien vastustavan myös Joutsentähteä, sitä hän ei hyväksy.
Haitalja ei kuitenkaan johda klaania itse, sen sijaan että kolli tekisi omia päätöksiään hakee tämä mieluummin neuvoja ja ohjeita Joutsentähdeltä itseltään, klaani kuitenkin kuuluu yhä tälle ja kolli haluaa kunnioittaa tuota valtaa.
Kaiken tämän lisäksi Haitalja on myös yllättävän perheellinen. Kolli selkeästi nostaa sukulaisensa, jälkeläisensä ja puolisonsa jalustalle ja luottaa näihin herkemmin kuin kehenkään muuhun. Ajoittain kolli saattaa unohtua jopa rentoutumaan näiden lähellä, muuttua lempeämmäksi ja rauhallisemmaksi kuin hänenlaiseltaan kissalta voisi olettaa. Tästä huomautettaessa Haitalja sivuuttaa aiheen täysin, korkeinaan hän syyttää Virtaklaania ja väittää siellä kasvamisen pehmentäneen luonnettaan.
Haitalja ei kuitenkaan luota sokeasti, tämä arvioi tilannetta jatkuvasti ja toimii aina Jääklaanin, ja sitä myötä myös Pimeysklaanin parhaaksi vaikka tämä tarkoittaisi omiensa eliminoimista. Tästä huolimatta kolli on omien valintojensa kanssa usein paljon äkkipikaisenpi kuin itse Kenraali, tämä tuppaa yhä luottamaan raakaan voimaan ja toimintaan eikä jää miettimään pidempiaikaisia suunnitelmia. Osana on kollin oma rakkaus taistelua ja toimintaa kohtaan, harmaaturkki villiintyy veren kiehuessa ja välillä hänen on saatava kokea tuo nautinto.
Haitalja ei kuitenkaan johda klaania itse, sen sijaan että kolli tekisi omia päätöksiään hakee tämä mieluummin neuvoja ja ohjeita Joutsentähdeltä itseltään, klaani kuitenkin kuuluu yhä tälle ja kolli haluaa kunnioittaa tuota valtaa.
Kaiken tämän lisäksi Haitalja on myös yllättävän perheellinen. Kolli selkeästi nostaa sukulaisensa, jälkeläisensä ja puolisonsa jalustalle ja luottaa näihin herkemmin kuin kehenkään muuhun. Ajoittain kolli saattaa unohtua jopa rentoutumaan näiden lähellä, muuttua lempeämmäksi ja rauhallisemmaksi kuin hänenlaiseltaan kissalta voisi olettaa. Tästä huomautettaessa Haitalja sivuuttaa aiheen täysin, korkeinaan hän syyttää Virtaklaania ja väittää siellä kasvamisen pehmentäneen luonnettaan.
Haitalja ei kuitenkaan luota sokeasti, tämä arvioi tilannetta jatkuvasti ja toimii aina Jääklaanin, ja sitä myötä myös Pimeysklaanin parhaaksi vaikka tämä tarkoittaisi omiensa eliminoimista. Tästä huolimatta kolli on omien valintojensa kanssa usein paljon äkkipikaisenpi kuin itse Kenraali, tämä tuppaa yhä luottamaan raakaan voimaan ja toimintaan eikä jää miettimään pidempiaikaisia suunnitelmia. Osana on kollin oma rakkaus taistelua ja toimintaa kohtaan, harmaaturkki villiintyy veren kiehuessa ja välillä hänen on saatava kokea tuo nautinto.
❆
M E N N E I S Y Y S
Haitaljan elämän alkuvaiheet olivat melko rankkaa reissua, mutta ei sentään kollille itselleen, sen sijaan kissan emo joutui kokemaan kovia. Jääklaanilainen Haavaturkki, klaanilaiseksi yllättävän pehmeäluontoinen ja lempeä naaras, klaaniin syntynyt ja siellä ikänsä elänyt, oli jo kauan pelännyt Jääklaanin julmuutta ja heidän palvomaansa Pimeysklaania. Naaras oli tiineenä ja odotti pentuja, mutta hän ei halunnut tuomita jälkeläisiään samanlaiseen elämään. Haavaturkki myös tiesi että yrittäessään pelastaa pentunsa hän laittaisi itsensä suureen vaaraan, mutta naaras oli valmis tekemään sen jälkikasvunsa vuoksi, ehkä siten hän myös välttäisi Pimeyden Metsän ahnaat kourat ja saisi paikan Tähtiklaanista.
Niimpä Haavaturkki pakeni klaanista, viimeisillään tiineenä keskellä sydänyötä. Hän pääsi rajajoelle asti ja onnistui raahaamaan itsensä Virtaklaanin maille kun synnytys käynnistyi. Naaraan onnistui yksin saattamaan maailmaan kolme tervettä pentua, puhdistamaan jälkikasvunsa ja antamaan heille yhden elintärkeän aterian. Sitten huutojen ja askelien kuuluessa naaras kiirehti piilottamaan pienokaisensa, hän olisi halunnut viedä heidät suoraan toisen klaanin edustalle, varmistaa heidän selviytymisensä sillä lailla, mutta hänelle ei suotu sitä mahdollisuutta. Niimpä hän peitteli pienet pennut hellästi varvuilla ja sammalilla, antoi pienokaisilleen tiimeisen nuolaisun ja kiirehti pois paikalta, juoksi minkä jaloistaan pääsi jotta saavuttaisi häntä etsimään tulleen kollin, pentujen isän.
Naaras tiesi yrityksensä olevan turha, mutta hän koetti silti selittää päätöstään puolisolleen. Pentujen isä ei arvatenkaan kuunnellut, hän oli raivoissaan Haavaturkin päätöksestä viedä pennut pois Jääklaanista, siellä pennut olisivat saaneet arvostetun elämän ja kunniakkaan kohtalon. Niimpä kolli päästi naaraan hengestään, murhasi rakastettunsa ja ryntäsi sen jälkeen Virtaklaanin maille etsimään jälkikasuvaan. Emo oli kuitenkin tehnyt hyvää työtä, pienokaiset pysyivät isältään piilossa.
Pienet pennut löydettiin vasta seuraavana aamuna kun Virtaklaanin aamupartio kiersi alueen läpi. Heikot pentujen vikinät kiinnittivät partioivien kissojen huomion ja he löysivät nyt kylmät ja heikot pienokaiset taidokkaasta piilostaan kosteikon seasta. Löydetyt pennut vietiin kiireesti Virtaklaaniin jossa heitä alettiin hoitaa takaisin kuntoon. Kukaan ei osannut sanoa mistä pennut olisivat tulleet tai miksi kukaan hylkäisi niin nuoret pennut oman onnensa nojaan. He kuitenkin ottivat pienokaiset huostaansa, kasvattivat heitä kuin omiaan ja nimesivät heidät vesipetojen mukaan, toivoen vahvojen nimien antavan heikoille pennuilla tarpeeksi voimaa selvitä seuraavaan päivään.
Haitalja, Okarausku ja Aaltomurisija oppilasiässä.
Pienokaisille kävi tuuri, kaikki kolme pentua selvisivät hengissä. Heidän joukossaan oli myös Haipentu joka nopeasti kasvettuaan näytti epäilyttäviä ja uhkaavia merkkejä. Nuori kolli oli kova ja periksiantaton, aina haastamassa riitaa ja pisti kovasti hantiin sijaisemolleen joka kasvatti tätä kuin omaa poikaansa. Monesti Haipentu kuulutti kovaan ääneen miten naaras ei ollut hänen oikea äitinsä ja miten hän ei kuulunut tänne, mutta pienenä pentuna hän ei voinut tilanteelleen mitään.
Pian pentuja alettiin kouluttaa tavalliseen tapaansa oppilaiksi, ja Haipentu sai sisarustensa kera -tassu - päätteet nimeensä. Kaikki tiesivät että Haitassu tarvitsisi osaavan ja kärsivällisen mestarin, mutta jopa sillä kissalla joka nuoren kollin harteilleen sai oli ongelmia pitää nuori kissa ruodussa. Tässä vaiheessa Haitassu oli jo saanut outoja painajaisia, unia synkästä metsästä ja tummista kissoista jotka kutsuivat häntä. Kyseinen uni kiinnosti häntä kovasti, hän halusi tietää lisää, tästä johtuen kollin mestari joutui monesti mätkimään oppilaaseensa järkeä kun he joutuivat kunnon kahakoihin klaanin uskosta Tähtiklaaniin.
Aikanaan ongelmalapsi tuntui kuitenkin rauhoittuvan, monet uskoivat kovan työn tehneen mestarin viimein saaneen kollin järkiinsä, mutta todellisuudessa tilanne oli aivan toinen. Haitassu ei ollut erityisen fiksu, mutta jopa hän tiesi monien kuhmujensa jälkeen että hanttiin pistäminen ei johtaisi mihinkään. Niimpä hän piti ajatuksensa siitä lähtien salassa, seurasi kiltisti muiden käskyjä ja mietiskeli pimeyttä kissoineen yksinään yön pimeinä tunteina.
Aikanaan nuori kissa pääsi myös kunnon soturiksi, tällöin hän sai nimekseen Haitalja turkkinsa värin mukaan. Näinä aikoina kollin rauhallinen ja tyyni persoona oli jo tullut tavaksi, mutta kyseinen näytös ei ollut kaiken kestävä. Monet epäilivät kollin salailevan jotain, tiesivät jonkin olevan pielessä, sillä taisteluun joutuessaan Haitalja oli kuin eri kissa. Tyynestä ja rennosta soturista ei näkynyt jälkeäkään kun Haitalja raivostui alueen rajoja rikkoneille oppilaille ja hääsi heidät liiankin raivokkaasti takaisin omalle puolelleen, ajoittain hän myös joutui kunnon kahakoihin muiden sotureiden kanssa aivan olemattomista syistä, kuitenkin yhtä nopeasti hän veti kuoren takaisin ylleen ja pahoitteli moista käytöstä.
Jääklaanin hyökättyä Virtaklaaniin Haitalja oli osaltaan puolustamassa kotiaan, mutta huomasi pian olevansa pahasti alakynnessä heidät yllättäneitä joukkoja vastaan. Hän menetti kyseisessä puolustuksessa molemmat korvansa mutta onnistui kuitenkin pakenemaan, niimpä hän vietti aikansa klaanien rajojen ulkopuolella ei-kenenkään mailla. Hän harjaili yksinään, metsästi sen mitä tarvitsi ja haastoi muita kohtaamiaan kissoja taisteluun, kuitenkin ikinä saamatta yhtään kunnon haastajaa. Näinä aikoina ainoa tuki mitä kolli sai olivat unissa viereilevat painajaiset jotka joskus soivat kollille seuraa ja antoivat jotain johon uskoa, johon keskittyä.
Aikanaan Virtaklaani palasi takaisin reviirilleen ja lopulta myös Haitalja saapui kotiinsa, se ei kuitenkaan enää tuntunut samalta. Väkisin päälle vedetty esitys häiritsi kollia enemmän kuin koskaan, mutta onneksi hänen ei tarvinnut kantaa sitä mukanaan kauaa. Nopeasti saapui klaanien välinen hätäkokous ja Haitalja oli siellä osana Virtaklaania, istui siististi rivissä kuin kuka tahansa soturi.
Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti kun Jääklaani ilmestyi kokoukseen, ja ensin Joutsentähden puheiden ja neuvottelujen jälkeen koko homma kärjistyi kunnon taisteluksi. Ensin Haitalja oli aikeissa puolustaa Virtaklaania, toimia kuten hänen olisi kuulunut, mutta nopeasti hän tuli toisiin ajatuksiin. Hän pakeni paikalta, jätti taistelukentän ja pudotti puolestaan Virtaklaanin puolustuksia poistuessaan heidän riveistään. Hän piilotteli nelikiviä kiertävillä alueilla ja siirtyi lopulta kauemmas, takaisin ei-kenenkään maille. Hän halusi miettiä hetken, ensimmäistä kertaa suunnitella hieman tekemisiään.
Jääklaanin voima oli yllättänyt hänet, klaanin kenraalin uhmakkuus ja auktoriteetti jättänyt vahvan kuvan hänen mieleensä. Hetken kolli taisteli mietteidensä kanssa, pohti mitä hänen pitäisi tehdä, mutta lopulta hän päätti kuunnella sydäntään. Hän käänsi selkänsä Virtaklaanille ja suuntasi kulkunsa kohti Jääklaania. Hän halusi päästä osaksi tuota voimakasta klaania.
Niimpä Haavaturkki pakeni klaanista, viimeisillään tiineenä keskellä sydänyötä. Hän pääsi rajajoelle asti ja onnistui raahaamaan itsensä Virtaklaanin maille kun synnytys käynnistyi. Naaraan onnistui yksin saattamaan maailmaan kolme tervettä pentua, puhdistamaan jälkikasvunsa ja antamaan heille yhden elintärkeän aterian. Sitten huutojen ja askelien kuuluessa naaras kiirehti piilottamaan pienokaisensa, hän olisi halunnut viedä heidät suoraan toisen klaanin edustalle, varmistaa heidän selviytymisensä sillä lailla, mutta hänelle ei suotu sitä mahdollisuutta. Niimpä hän peitteli pienet pennut hellästi varvuilla ja sammalilla, antoi pienokaisilleen tiimeisen nuolaisun ja kiirehti pois paikalta, juoksi minkä jaloistaan pääsi jotta saavuttaisi häntä etsimään tulleen kollin, pentujen isän.
Naaras tiesi yrityksensä olevan turha, mutta hän koetti silti selittää päätöstään puolisolleen. Pentujen isä ei arvatenkaan kuunnellut, hän oli raivoissaan Haavaturkin päätöksestä viedä pennut pois Jääklaanista, siellä pennut olisivat saaneet arvostetun elämän ja kunniakkaan kohtalon. Niimpä kolli päästi naaraan hengestään, murhasi rakastettunsa ja ryntäsi sen jälkeen Virtaklaanin maille etsimään jälkikasuvaan. Emo oli kuitenkin tehnyt hyvää työtä, pienokaiset pysyivät isältään piilossa.
Pienet pennut löydettiin vasta seuraavana aamuna kun Virtaklaanin aamupartio kiersi alueen läpi. Heikot pentujen vikinät kiinnittivät partioivien kissojen huomion ja he löysivät nyt kylmät ja heikot pienokaiset taidokkaasta piilostaan kosteikon seasta. Löydetyt pennut vietiin kiireesti Virtaklaaniin jossa heitä alettiin hoitaa takaisin kuntoon. Kukaan ei osannut sanoa mistä pennut olisivat tulleet tai miksi kukaan hylkäisi niin nuoret pennut oman onnensa nojaan. He kuitenkin ottivat pienokaiset huostaansa, kasvattivat heitä kuin omiaan ja nimesivät heidät vesipetojen mukaan, toivoen vahvojen nimien antavan heikoille pennuilla tarpeeksi voimaa selvitä seuraavaan päivään.
Haitalja, Okarausku ja Aaltomurisija oppilasiässä.
Pienokaisille kävi tuuri, kaikki kolme pentua selvisivät hengissä. Heidän joukossaan oli myös Haipentu joka nopeasti kasvettuaan näytti epäilyttäviä ja uhkaavia merkkejä. Nuori kolli oli kova ja periksiantaton, aina haastamassa riitaa ja pisti kovasti hantiin sijaisemolleen joka kasvatti tätä kuin omaa poikaansa. Monesti Haipentu kuulutti kovaan ääneen miten naaras ei ollut hänen oikea äitinsä ja miten hän ei kuulunut tänne, mutta pienenä pentuna hän ei voinut tilanteelleen mitään.
Pian pentuja alettiin kouluttaa tavalliseen tapaansa oppilaiksi, ja Haipentu sai sisarustensa kera -tassu - päätteet nimeensä. Kaikki tiesivät että Haitassu tarvitsisi osaavan ja kärsivällisen mestarin, mutta jopa sillä kissalla joka nuoren kollin harteilleen sai oli ongelmia pitää nuori kissa ruodussa. Tässä vaiheessa Haitassu oli jo saanut outoja painajaisia, unia synkästä metsästä ja tummista kissoista jotka kutsuivat häntä. Kyseinen uni kiinnosti häntä kovasti, hän halusi tietää lisää, tästä johtuen kollin mestari joutui monesti mätkimään oppilaaseensa järkeä kun he joutuivat kunnon kahakoihin klaanin uskosta Tähtiklaaniin.
Aikanaan ongelmalapsi tuntui kuitenkin rauhoittuvan, monet uskoivat kovan työn tehneen mestarin viimein saaneen kollin järkiinsä, mutta todellisuudessa tilanne oli aivan toinen. Haitassu ei ollut erityisen fiksu, mutta jopa hän tiesi monien kuhmujensa jälkeen että hanttiin pistäminen ei johtaisi mihinkään. Niimpä hän piti ajatuksensa siitä lähtien salassa, seurasi kiltisti muiden käskyjä ja mietiskeli pimeyttä kissoineen yksinään yön pimeinä tunteina.
Aikanaan nuori kissa pääsi myös kunnon soturiksi, tällöin hän sai nimekseen Haitalja turkkinsa värin mukaan. Näinä aikoina kollin rauhallinen ja tyyni persoona oli jo tullut tavaksi, mutta kyseinen näytös ei ollut kaiken kestävä. Monet epäilivät kollin salailevan jotain, tiesivät jonkin olevan pielessä, sillä taisteluun joutuessaan Haitalja oli kuin eri kissa. Tyynestä ja rennosta soturista ei näkynyt jälkeäkään kun Haitalja raivostui alueen rajoja rikkoneille oppilaille ja hääsi heidät liiankin raivokkaasti takaisin omalle puolelleen, ajoittain hän myös joutui kunnon kahakoihin muiden sotureiden kanssa aivan olemattomista syistä, kuitenkin yhtä nopeasti hän veti kuoren takaisin ylleen ja pahoitteli moista käytöstä.
Jääklaanin hyökättyä Virtaklaaniin Haitalja oli osaltaan puolustamassa kotiaan, mutta huomasi pian olevansa pahasti alakynnessä heidät yllättäneitä joukkoja vastaan. Hän menetti kyseisessä puolustuksessa molemmat korvansa mutta onnistui kuitenkin pakenemaan, niimpä hän vietti aikansa klaanien rajojen ulkopuolella ei-kenenkään mailla. Hän harjaili yksinään, metsästi sen mitä tarvitsi ja haastoi muita kohtaamiaan kissoja taisteluun, kuitenkin ikinä saamatta yhtään kunnon haastajaa. Näinä aikoina ainoa tuki mitä kolli sai olivat unissa viereilevat painajaiset jotka joskus soivat kollille seuraa ja antoivat jotain johon uskoa, johon keskittyä.
Aikanaan Virtaklaani palasi takaisin reviirilleen ja lopulta myös Haitalja saapui kotiinsa, se ei kuitenkaan enää tuntunut samalta. Väkisin päälle vedetty esitys häiritsi kollia enemmän kuin koskaan, mutta onneksi hänen ei tarvinnut kantaa sitä mukanaan kauaa. Nopeasti saapui klaanien välinen hätäkokous ja Haitalja oli siellä osana Virtaklaania, istui siististi rivissä kuin kuka tahansa soturi.
Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti kun Jääklaani ilmestyi kokoukseen, ja ensin Joutsentähden puheiden ja neuvottelujen jälkeen koko homma kärjistyi kunnon taisteluksi. Ensin Haitalja oli aikeissa puolustaa Virtaklaania, toimia kuten hänen olisi kuulunut, mutta nopeasti hän tuli toisiin ajatuksiin. Hän pakeni paikalta, jätti taistelukentän ja pudotti puolestaan Virtaklaanin puolustuksia poistuessaan heidän riveistään. Hän piilotteli nelikiviä kiertävillä alueilla ja siirtyi lopulta kauemmas, takaisin ei-kenenkään maille. Hän halusi miettiä hetken, ensimmäistä kertaa suunnitella hieman tekemisiään.
Jääklaanin voima oli yllättänyt hänet, klaanin kenraalin uhmakkuus ja auktoriteetti jättänyt vahvan kuvan hänen mieleensä. Hetken kolli taisteli mietteidensä kanssa, pohti mitä hänen pitäisi tehdä, mutta lopulta hän päätti kuunnella sydäntään. Hän käänsi selkänsä Virtaklaanille ja suuntasi kulkunsa kohti Jääklaania. Hän halusi päästä osaksi tuota voimakasta klaania.
Kiitos kuvasta Raatetähti !
❆
S U K U
Emo: Haavaturkki (Jääklaani) - Kuollut [Tähtiklaani]
Isä: Rauskurouta - Jääklaani - Elossa
Sisko: Okarausku - Virtaklaani - Elossa
Veli: Aaltomurisija - Virtaklaani - Elossa
Puoliso: Joutsentähti
Pennut:
Pojat: Jalotassu, Solmutassu
Tytär: Varjotassu
Isä: Rauskurouta - Jääklaani - Elossa
Sisko: Okarausku - Virtaklaani - Elossa
Veli: Aaltomurisija - Virtaklaani - Elossa
Puoliso: Joutsentähti
Pennut:
Pojat: Jalotassu, Solmutassu
Tytär: Varjotassu
❆
T R I V I A
- Särmäketo oli Haitaljan mestari kollin kasvaessa Virtaklaanissa.
- Haitalja on perinyt hartioitaan koristavan tupsun isältään jolla on samanlainen erikoisuus.
- Haitaljan pohjimmaisena inspiraationa toimivat erilaiset hait (yllätys) sekä pienemmässä määrin BlazBluen Azrael, jonka äänen voisi hyvin kuvitella sopivat Haitaljalle. (esimerkki ääninäytteessä)
- Haitalja on perinyt hartioitaan koristavan tupsun isältään jolla on samanlainen erikoisuus.
- Haitaljan pohjimmaisena inspiraationa toimivat erilaiset hait (yllätys) sekä pienemmässä määrin BlazBluen Azrael, jonka äänen voisi hyvin kuvitella sopivat Haitaljalle. (esimerkki ääninäytteessä)
made by remi of rilla go! and adoxography