Varjoaskel
Sept 12, 2018 21:09:18 GMT 2
Postannut Sirita Sept 12, 2018 21:09:18 GMT 2
VARJOASKEL
Nimet: Varjopentu » Varjotassu » Varjoaskel
Ikä: 1,5 vuotta
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Lähes puhdasverinen, pieni ripaus yöklaania
Uskonto: Pimeysklaani ja Tähtiklaani
Klaani: Jääklaani
Asema: Perillinen, vakooja
ULKONÄKÖ
Varjoaskeleella on pikimusta, kiiltävä sileä turkki. Vain korvan taustat, pilkku rinnassa ja hännänpää ovat valkoiset. Kissalla on myös pieni tupsu karvaa olkapäillä, perintönä isältä ja isoisältä. Naaraan kirsu ja huulet ovat myös pikimustat joten ne ikäänkuin näyttävät katoavan sen naamatauluuun - suunsa avatessaan näkyvät toki valkeana välkkyvät hampaat ja normaali suunsisus. Myös kynnet ovat valkoiset, polkuanturat teemaan jatkuvasti mustat.
Pää kissalla on hieman suippomainen, ikäänkuin selvä kolmio. Joku voisi ehkä kutsua sitä jotenkin rottamaiseksi. Rakenteeltaan Varjoaskel tuntuu siltä kuin sitä olisi venytetty - sillä on pitkä kaula, kroppa, jalat sekä häntä. Vaikka se on suhteellisen korkea pitkine jalkoineen on se kuitenkin lopulta varsin pieni. Musta kissa on laiha luikku suoraansanottuna, tosin siitä löytyy yllättävän paljon lihasta, se kyllä jaksaa taistella ja metsästää. Sillä on myös harmaat pitkät viikset.
Mielenkiintoisin seikka naaraassa ovat luultavasti sen silmät. Vasen silmä on äitinsä Joutsentähden sukuun sopivasti punainen mutta oikea silmä näyttää peritytyneen isä Haitaljalta - se on sininen. Kissan perusilme tuntuu olevan mitäänsanomaton, se lähinnä tuijottaa silmät suurina kuin lautaset. Askellus kissalla on hiljaista ja kepeää, se tuntuu vaanivan ja hiipivän lähes aina. Muutenkin sen liikkeet ja eleet ovat sulavia sekä pieniä, eikä se tunnu tekevän mitään liikettä turhaan. Kissalla on myös hyvin tasainen, hiljainen ääni, josta on vaikea saada irti mitään tunnetiloja.
Pää kissalla on hieman suippomainen, ikäänkuin selvä kolmio. Joku voisi ehkä kutsua sitä jotenkin rottamaiseksi. Rakenteeltaan Varjoaskel tuntuu siltä kuin sitä olisi venytetty - sillä on pitkä kaula, kroppa, jalat sekä häntä. Vaikka se on suhteellisen korkea pitkine jalkoineen on se kuitenkin lopulta varsin pieni. Musta kissa on laiha luikku suoraansanottuna, tosin siitä löytyy yllättävän paljon lihasta, se kyllä jaksaa taistella ja metsästää. Sillä on myös harmaat pitkät viikset.
Mielenkiintoisin seikka naaraassa ovat luultavasti sen silmät. Vasen silmä on äitinsä Joutsentähden sukuun sopivasti punainen mutta oikea silmä näyttää peritytyneen isä Haitaljalta - se on sininen. Kissan perusilme tuntuu olevan mitäänsanomaton, se lähinnä tuijottaa silmät suurina kuin lautaset. Askellus kissalla on hiljaista ja kepeää, se tuntuu vaanivan ja hiipivän lähes aina. Muutenkin sen liikkeet ja eleet ovat sulavia sekä pieniä, eikä se tunnu tekevän mitään liikettä turhaan. Kissalla on myös hyvin tasainen, hiljainen ääni, josta on vaikea saada irti mitään tunnetiloja.
Ääninäyte: Lamb (League of Legends)
LUONNE
LUONNE KAIPAA PÄIVITYSTÄ!
Varjopentua voidaan helposti luonnehtia oudoksi. Jo näin pentuna se ei ole yhtä aktiivinen tai leikkisä kuten moni muu. Musta kissa tyytyy enemmänkin tarkkailijan rooliin, pysyen aina vähän sivummalla. Naaras ei myöskään puhu paljoa, sen lauseet ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Joku voi helposti olettaa kissan olevan mykkä, mutta kyllä se vastaa jos kokee tarvetta vastata. Varjopentu ei mielellään tee tai sano mitään turhaa. Ujoksikin sitä voi joku sanoa mutta mustaturkkinen kyllä sanoo asiat suoraan jos tahtoo. Se on näet yllättävän sarkastinen jos niin haluaa, tosin monelta se voi yhtäkkiä mennä ohi kun kissa puhuu niin monotonisella äänellä.
Se on pienestä pitäen kuitenkin hyvin laskelmoiva ja älykäs. Se oppii nopeasti ja osaa lukea muita kohtuuhyvin. Musta pentu tunnistaa mitä häneltä odotetaan ja mitä hänestä ajatellaan. Se yleensä pyrkii käyttäytymään olettamuksien mukaan, koska jos joku tärkeä henkilö ei pidä siitä, voi se koettaa olla toiselle mieliksi, ainakin näin nuoruusvaiheessa. On se kuitenkin kohtuullinen oman tiensä kulkija, se mielellään tutkii klaaninsa alueita ja on kaikessa hiljaisuudessa kiinnostunut myös muista klaaneista.
Pentu liikkuu välillä toki itsekin mutta veljiensä seurassa se useasti on. Varjopentu ei hirveästi tuo omia mielipiteitään esille loppujen lopuksi, ainakaan ääneen. Se voi siis olla vähän veljiensä pompoteltavissa, tosin se voi tehdä asioita väärin “vahingossa” ihan vain omaksi huvikseen, seurata veljiensä reaktiota. Aikuisten kissojen kanssa Varjopentu on varovaisempi ja tahdikkaampi, se haluaa että klaani pitää häntä hyvänä tulevana soturina. Etenkin hänen vanhempansa, kissa haluaa todistaa olevansa hyvä perillinen. Sillä on kyllä mahdollisuuksia strategiseen miettimiseen tulevaisuudessa ja luultavasti siitä tulisi oiva soturi, mutta taistelunnälkää ja verenhimoa se ei tunne. Siinä missä Jääklaanin johtosuku on yleensä kovin hirviömäiseksi kuvailtua sakkia, Varjopentu on lähinnä vain outo hiljainen pentu.
Kissalle on kuitenkin suotu jonkinlainen valttikortti elämässään - tai sitten kirous. Jo ihan pienestä pitäen mustaturkkinen on tuntenut sekä Pimeysklaanin että Jääklaanin läsnäolon mielessään. Unissaan se saattaa kuulla kuolleiden kissojen epämääräiset äänet, kummalliset sanat, molemmat puolet houkuttelevat nuorta pentua seuraamaan heidän tietään. Pennulle tavanomaisesti naaras on kiinnostunut tästä seikasta, mutta myös hyvin varuillaan. Joskus se tuntee että kuolleiden äänet seuraavat sitä ihan valvetilaan asti. Ehkä rauhallisen perusluonteensa ansiosta kissa ei ole niin panikoiva tälläistä faktaa kohtaan, mutta joskus pennulla näyttää olevan varsin rauhattomia unia ja joskus joku saattaa kuulla sen sanovan pari sanaa itsekseen. Kissa ei täysin ymmärrä kahden kuolemanjälkeisen klaanin konseptia, mutta oman klaaninsa takia se nopeasti jättää Tähtiklaanin mainitsematta. Se haluaisi olla vanhemmilleen mieliksi, olla Pimeysklaanin seuraaja kuten muukin klaani, mutta Tähtiklaani selvästi haluaa tunkea omat tassunsa tähän soppaan. Joskus yhteys on pennulle kuitenkin hieman liikaa, se saattaa joko epämääräisesti huudahtaa jotain joko muille tai itselleen asiaan liittyen tai sitten käpertyä jonnekin nurkkaan, koettaen saada oman päänsä selkeäksi kuolleiden sanoista. Yhteys ei ole jokahetkistä, mutta aika-ajoin se tulee esille. Muissa klaaneissa Varjopennun luultavasti oletettaisiin olevan oivaa parantaja-ainesta moisen takia, mutta Jääklaanissa tuskin. Se ei kuitenkaan uskalla mainita edes yhteydestään Pimeysklaaniin, ainakaan vielä. Kissa on tilanteestaan hyvin hämmentynyt, varsinkin kun kukaan muu ei tunnu tälläistä kykyä omaavan. Kissan yhteys on kuitenkin vielä niin heikko että varsinaista selvyyttä se ei kuolleista kissoista saa, saatika aina ymmärrä mitä nuo lopulta hänelle puhuvat.
Varjopennulla on kuitenkin selkeästi varaa vielä kehittyä ja kasvaa, kulkea siihen suuntaan mihin maailma sen sijoittaa tai mitä se lopulta itse haluaa.
Se on pienestä pitäen kuitenkin hyvin laskelmoiva ja älykäs. Se oppii nopeasti ja osaa lukea muita kohtuuhyvin. Musta pentu tunnistaa mitä häneltä odotetaan ja mitä hänestä ajatellaan. Se yleensä pyrkii käyttäytymään olettamuksien mukaan, koska jos joku tärkeä henkilö ei pidä siitä, voi se koettaa olla toiselle mieliksi, ainakin näin nuoruusvaiheessa. On se kuitenkin kohtuullinen oman tiensä kulkija, se mielellään tutkii klaaninsa alueita ja on kaikessa hiljaisuudessa kiinnostunut myös muista klaaneista.
Pentu liikkuu välillä toki itsekin mutta veljiensä seurassa se useasti on. Varjopentu ei hirveästi tuo omia mielipiteitään esille loppujen lopuksi, ainakaan ääneen. Se voi siis olla vähän veljiensä pompoteltavissa, tosin se voi tehdä asioita väärin “vahingossa” ihan vain omaksi huvikseen, seurata veljiensä reaktiota. Aikuisten kissojen kanssa Varjopentu on varovaisempi ja tahdikkaampi, se haluaa että klaani pitää häntä hyvänä tulevana soturina. Etenkin hänen vanhempansa, kissa haluaa todistaa olevansa hyvä perillinen. Sillä on kyllä mahdollisuuksia strategiseen miettimiseen tulevaisuudessa ja luultavasti siitä tulisi oiva soturi, mutta taistelunnälkää ja verenhimoa se ei tunne. Siinä missä Jääklaanin johtosuku on yleensä kovin hirviömäiseksi kuvailtua sakkia, Varjopentu on lähinnä vain outo hiljainen pentu.
Kissalle on kuitenkin suotu jonkinlainen valttikortti elämässään - tai sitten kirous. Jo ihan pienestä pitäen mustaturkkinen on tuntenut sekä Pimeysklaanin että Jääklaanin läsnäolon mielessään. Unissaan se saattaa kuulla kuolleiden kissojen epämääräiset äänet, kummalliset sanat, molemmat puolet houkuttelevat nuorta pentua seuraamaan heidän tietään. Pennulle tavanomaisesti naaras on kiinnostunut tästä seikasta, mutta myös hyvin varuillaan. Joskus se tuntee että kuolleiden äänet seuraavat sitä ihan valvetilaan asti. Ehkä rauhallisen perusluonteensa ansiosta kissa ei ole niin panikoiva tälläistä faktaa kohtaan, mutta joskus pennulla näyttää olevan varsin rauhattomia unia ja joskus joku saattaa kuulla sen sanovan pari sanaa itsekseen. Kissa ei täysin ymmärrä kahden kuolemanjälkeisen klaanin konseptia, mutta oman klaaninsa takia se nopeasti jättää Tähtiklaanin mainitsematta. Se haluaisi olla vanhemmilleen mieliksi, olla Pimeysklaanin seuraaja kuten muukin klaani, mutta Tähtiklaani selvästi haluaa tunkea omat tassunsa tähän soppaan. Joskus yhteys on pennulle kuitenkin hieman liikaa, se saattaa joko epämääräisesti huudahtaa jotain joko muille tai itselleen asiaan liittyen tai sitten käpertyä jonnekin nurkkaan, koettaen saada oman päänsä selkeäksi kuolleiden sanoista. Yhteys ei ole jokahetkistä, mutta aika-ajoin se tulee esille. Muissa klaaneissa Varjopennun luultavasti oletettaisiin olevan oivaa parantaja-ainesta moisen takia, mutta Jääklaanissa tuskin. Se ei kuitenkaan uskalla mainita edes yhteydestään Pimeysklaaniin, ainakaan vielä. Kissa on tilanteestaan hyvin hämmentynyt, varsinkin kun kukaan muu ei tunnu tälläistä kykyä omaavan. Kissan yhteys on kuitenkin vielä niin heikko että varsinaista selvyyttä se ei kuolleista kissoista saa, saatika aina ymmärrä mitä nuo lopulta hänelle puhuvat.
Varjopennulla on kuitenkin selkeästi varaa vielä kehittyä ja kasvaa, kulkea siihen suuntaan mihin maailma sen sijoittaa tai mitä se lopulta itse haluaa.
MENNEISYYS
Varjopennulla on kunnioitettavat lähtökohdat Jääklaanin parissa. Se on itse kenraalitar Joutsentähden ja tämän uutukaisen puolison, Haitaljan jälkikasvua. Yhdessä kahden veljensä, Solmupennun ja Jalopennun kera se on Jääklaanin johtosuvun uusin sukupolvi, uudet perilliset. Perheensäkin keskuudessa Varjopentua voidaan pitää hieman erikoisena jo epätavallisista silmistä johtuen, Joutsentähdellä on ollut jotain mietteitä onko Varjopentu uudesti syntynyt Salamaraita, Luuklaanin ensimmäisen johtajan Sirpalekynnen puoliso. Pimeysklaani ja Tähtiklaani ovat myös ilmeisesti päättäneet sekoittaa pennun elämää alusta pitäen, sillä on vahva yhteys molempiin, kulkien unissaan jomman kumman klaanin vaikutuksen alaisena. Varjopentu on tästä kovin hämillään mutta tajuaa nopeasti Jääklaanin suhtautumisen Tähtiklaaniin, joten pyrkii pysymään vaiti yhteydestään.
_____________________________________________
Suhteet:
Joutsentähti - emo, Jääklaanin kenraalitar
Haitalja - isä, Jääklaanin ruhtinas
Solmuvarjo ja Jalovarjo - veljet
Puolisisaruksia Joutsentähden edellisestä pentueesta
Rauskurouta - isoisä isän puolelta
Verilintu, Veritähti, Sirpalekynsi - esi-vanhempia äidin puolelta
_____________________________________________
Extra:
- Englanniksi Varjotassun nimet ovat Shadowkit, Shadowpaw, Shadowstep
Suhteet:
Joutsentähti - emo, Jääklaanin kenraalitar
Haitalja - isä, Jääklaanin ruhtinas
Solmuvarjo ja Jalovarjo - veljet
Puolisisaruksia Joutsentähden edellisestä pentueesta
Rauskurouta - isoisä isän puolelta
Verilintu, Veritähti, Sirpalekynsi - esi-vanhempia äidin puolelta
_____________________________________________
Extra:
- Englanniksi Varjotassun nimet ovat Shadowkit, Shadowpaw, Shadowstep