Rauskurouta
Sept 14, 2018 8:12:46 GMT 2
Postannut Sirita Sept 14, 2018 8:12:46 GMT 2
RAUSKUROUTA
Nimet: Rauskupentu » Rauskutassu » Rauskurouta
Ikä: 8 vuotta
Sukupuoli: Kolli
Verikasti: Puhdasverinen
Uskonto: Pimeysklaani
Klaani: Jääklaani
Asema: Kuolonkaartin käskynhaltija
ULKONÄKÖ
Rauskurouta on suuri, jämäkkä kolli. Jo kokonsa puolesta se on helppo huomata, mutta muutenkin kollin ulkonäkö on helposti silmiinpistävä. Se on tosiaan raskasrakenteinen, lihaksikas kissa jolla on suuret tassut, sekä tummanharmaat pitkät kynnet. Sillä on paksu, lyhyt, harmaasinertävä turkki josta löytyy tummempia sävyjä naamataulusta, korvista, niskasta, selästä laskeutuen olkien ja takajalkojen ylle sekä hännästä. Myös hyvin vaaleaa harmaata on kollin korvissa, naamassa, kaulassa ja rinnassa, jaloissa sekä hännässä. Rauskuroudalta löytyy myös suvussa kulkenut karvatupsu hartioilla - sekin on jo huomattava seikka kollin ulkonäössä. Pidempää karvaa löytyy myös kollin poskista, kaartuen ylöspäin, luoden ikäänkuin pulisongit. Kissalla on myös pieni tumma leukaparta sekä selkeä, vaaleat kulmakarvat.
Näiden asioiden lisäksi jääklaanilainen on kerännyt itseensä kunnioitettavan kokoelman arpia. Kissan naamataulu näyttää tulleen joskus kunnolla revityksi; vasemman silmän yllä on pitkä kapea viilto, kyseinen silmä onkin selvästi sokeutunut. Se on väriltään haalean sininen, punoittaen hieman usein, joten se ei nähtävästi ole koskaan kokonaan palautunut. Sitä särkeekin aika ajoin, Rauskurouta helposti hieraisee sitä tassullaan, mikä ei tietenkään auta, vain pahentaa särkyä. Myös naamassa oikealla puolella leuasta lähtee kolme suurta arpea jotka kulkevat kuonon vierustaa, pari niistä suupielien yli. Myös oikealla puolella kaulassa on kolme pientä naarmua. Selästä ja kyljestä löytyy vielä neljä kookkaampaa arpea. Rauskuroudan kirsu ja polkuanturat ovat vaaleanpunaiset, ainoa näkevä silmä on väriltään kirkkaa vaaleansininen, jokseenkin turkoosi.
Suuren kokonsa ja lihasmassansa ansiosta kollilla on kyllä voimaa, se on hurja vastus taistelussa. Kuitenkin heikkoutena sillä on nopeus ja ketteryys, eli jos vain kerkeää väistämään, on mahdollisuus iskeä takaisin tai pakenemaan. Se on kuitenkin kokenut soturi ja älykäs, joten helppo vastus se ei ole.
Olemus vanhalla kissalla on itsevarma ja ylpeä, mutta harvemmin suoraan uhkaava, ellei se ole suuttunut tai valmiina taisteluun. Perusilme kissalla on jääklaanilaiselle epätavallisesi jopa jokseenkin leppoisa.
Näiden asioiden lisäksi jääklaanilainen on kerännyt itseensä kunnioitettavan kokoelman arpia. Kissan naamataulu näyttää tulleen joskus kunnolla revityksi; vasemman silmän yllä on pitkä kapea viilto, kyseinen silmä onkin selvästi sokeutunut. Se on väriltään haalean sininen, punoittaen hieman usein, joten se ei nähtävästi ole koskaan kokonaan palautunut. Sitä särkeekin aika ajoin, Rauskurouta helposti hieraisee sitä tassullaan, mikä ei tietenkään auta, vain pahentaa särkyä. Myös naamassa oikealla puolella leuasta lähtee kolme suurta arpea jotka kulkevat kuonon vierustaa, pari niistä suupielien yli. Myös oikealla puolella kaulassa on kolme pientä naarmua. Selästä ja kyljestä löytyy vielä neljä kookkaampaa arpea. Rauskuroudan kirsu ja polkuanturat ovat vaaleanpunaiset, ainoa näkevä silmä on väriltään kirkkaa vaaleansininen, jokseenkin turkoosi.
Suuren kokonsa ja lihasmassansa ansiosta kollilla on kyllä voimaa, se on hurja vastus taistelussa. Kuitenkin heikkoutena sillä on nopeus ja ketteryys, eli jos vain kerkeää väistämään, on mahdollisuus iskeä takaisin tai pakenemaan. Se on kuitenkin kokenut soturi ja älykäs, joten helppo vastus se ei ole.
Olemus vanhalla kissalla on itsevarma ja ylpeä, mutta harvemmin suoraan uhkaava, ellei se ole suuttunut tai valmiina taisteluun. Perusilme kissalla on jääklaanilaiselle epätavallisesi jopa jokseenkin leppoisa.
Ääninäyte: Kreivi Dooku (The Clone Wars 2003)
LUONNE
Vaikka kollin ulkonäkö on kunnioitusta ja pelkoa herättävä, on helppo yllättyä että vieläpä jääklaanilaiseksi se on perusilmeensä tavoin varsin leppoisan oloinen. Kuolonkaartin käskynhaltijan vieläpä voisi myös odottaa olevan aktiivisesti verenhimoinen ja agressiivinen - mutta Rauskurouta ei tunnu pahemmin jaksaa tiuskia. Sillä on iän tuomaa kokemusta eikä se näe mitään hyvää turhalle hätäilyllä. Kollilla on kuitenkin mainetta oman klaaninsa parissa, joten sen valvovan silmän alla kukaan tuskin hirveästi alkaa ryppyilemään. Rauhallisuudestaan huolimatta se pitää silmällä klaaninsa toimia alati, tosin pieniin asioihin se ei puutu. Joskus se saattaakin seurata vierestä miten erilaiset tilanteet kehittyvät, Rauskuroudalla on suuri taipumus vahingoniloon. Kuitenkin se on useasti hyväntuulinen ja vitsailee kaikenlaista. Se kuitenkin pyrkii suurimmaksi osaksi asiallisuuteen ja auktoriteettiin. Kuitenkin kolli on rempseä ja aktiivinen vanha herra, joka tarkkasilmäisenä kyllä tietää klaaninsa juorut sun muut. Se voi heittää vitsiä myös muiden klaanien jäsenille tai ulkopuolisille, käyttäytyä varsin rennosti mutta ei pahemmin ota noita tosissaan. Tuttavallisuudestaan huolimatta kissa muutenkin välittää todella harvasta, mutta ei näe jutustelussa mitään harmia.
Rauskurouta on helposti lähestyttävä keskustelumielessä mutta moni tietää että vaikka kollilla on pitkä kärsivällisyys, tosipaikan tullen se lopettaa kahakat nopeasti ja väkivaltaisesti. Sille turha taistelu on kerrassaan loukkaavaa ja ärsyttävää, joten se pistää uhittelijat nopeasti ruotuun ja kunnolla. Se pitää klaanilleen tavanomaisesti taistelusta mutta tosiaan kaipaa moiselle aina jotain syytä. Omalla tavallaan se kokee taistelut kunniakkaaksi ja jos joku onnistuu tämän päihittämään, Rauskurouta kuvainnollisesti nostaa toiselle hattua. Kolli on kuitenkin vahva ja kokenut soturi, älykäskin vielä, joten kovin moni ei ole yliotetta kissasta saanut. Asemaansa kuolonkaartilaisena tuo ei ole tietenkään saanut turhaan. Harmaaturkkinen on tehokas työssään, se ei pelkää liata tassujaan ja käskyn saaminen kenraalilta otetaan kunniana. Se tekee tehtävänsä moitteitta ja onkin ollut monen Jääklaanin vihollisen loppu julkisesti tai kaikessa hiljaisuudessa. Aikoinaan nuoruudessaan Rauskurouta eritoten nautti verenvuodattamisesta mutta iän myötä se on rauhoittunut senkin suhteen. Työ on työtä mutta huonoa omaatuntoa se ei tappamistaan tai vahingoittamistaan kissoista kanna. Kuitenkin pettureiden ja vastaavien tappo tuottaa sille edelleen mielihyvää. Se ei turhaan väkivallalla ja verellä läträä, käyttäen sitä enemmäkseen vain silloin kun on tarve. Kuitenkin jos kissan saa suuttumaan, sen saa tuntea nopeasti nahoissaan. Rauhallinen vanhus osaa kyllä muuttua raivokkaaksi taistelijaksi. Tuollaisen kohtaamisen jälkeen kovinkaan moni ei ole jäänyt tapauksesta kertomaan.
Kuolonkaartin käskynhaltijana kaikesta rauhallisuudestaan huolimatta se on hyvin vahvatahtoinen ja vaatii alaisiltaan täydellistä kuria ja kunnioitusta. Työnkuvassaan ja mestarina kissa on vaativa, joskin jos on tehnyt siihen hyvän vaikutuksen vaikkapa ensivaikutelman muodossa, kissa ei ole niin kova erittelemään vaistoinkäymisiä. Kuitenkin se pistää alaisensa ruotuun siinä missä muutkin, eikä salli nenälleen hyppimistä. Monesti kuolonkaartilaiset oppivat kunnioittamaan käskynhaltijaansa nopeasti, elleivät jo sitä ennen niin ajattele. Kissa pyrkii kuitenkin aina itse valitsemaan alaisensa, joskin ottaa huomioon johdon mahdolliset toiveet. Työnsä se ottaa tosissaan, siinä missä monesti tuntuu että muihin asioihin se ei suhtaudu niinkään vakavasti.
Rauskurouta ei sitä myönnä, mutta se pelkää mahdollisuutta muuttua hyödyttömäksi iän myötä. Vaikka se on yhä aktiivinen ja tekee työtään, on ikä hieman alkanut painaa. Aamuisin, etenkin kylmällä säällä kissa tuntee itsensä kankeaksi. Sokea silmä ei särkyineen ole koskaan kunnolla parantunut, vaikka kissa osaakin jo elää sen kanssa. Rauskurouta toivoo ettei sen tarvitse siirtyä syrjään asemastaan elämänsä aikana vaan että Pimeysklaani soisi kissalle kunniakkaan kuoleman taistelussa.
Rauskuroudan suku on jo kauan ollut Jääklaanin riveissä, jopa Luuklaanin ajoista asti. Vanha kolli on myös opetettu klaanin tavoille ja sen tiedetään oleva hanakka klaaninsa tapojen kunnioittaja. Pimeysklaanin tahtoa kuuluu noudattaa ja sääntöjen mukaan käyttäytyä, sillä suurempi uppiniskaisuus saa varmasi harmaaturkin vihat niskoilleen. Se on ehdottoman lojaali klaanilleen ja kenraalille. Se toivookin tälläistä käyttäytymistä muiltakin klaanilaisiltaan. Heikkoja yksilöitä se ei loppujen lopuksi paljoakaan jaksa katsella. Se ei myöskään ota muita klaaneja tosissaan, Jääklaani on lopussa kuitenkin kaikista voimakkain.
Rauskurouta on omalla tavallaan myös varsin perhekeskeinen, jos sille mahdollisuus siihen suodaan. Vaikka sen yritys perhe-elämässä aikoinaan päättyi köpelösti monella tavalla, kaipaisi se mahdollisuutta saada jälkikasvunsa takaisin. Kolli on yllättävän huolehtivainen ja välittävä perheenjäsenistään. Jos se saa oman perheensä taas kasaan, on varmaa että se pyrkii pitämään asian niin vaikka väkipakolla. Omat puolisonsa murhaaminen on luultavasti ainoa teko jota kolli oikeasti todella katuu, haluten hyvittää sen jotenkin. Jos niin tapahtuu, on myös mahdollisuus että jollain tapaa kolli joutuu valitsemaan perheensä ja klaaninsa välillä - ken tietää kumpi vie voiton.
Omalla tavallaan kissa on myös varsin uskonnollinen - se ei pidä siitä suurta ääntä mutta kunnioittaa kyllä Pimeysklaania, heittäen tuon klaanin suuntaan ajatuksiaan ja toiveitaan. Haavaturkin kuoleman myötä kollilla on kuitenkin pelko siitä, onko sillä mahdollisuutta tavata puolisoaan tuonpuoleisessa kun sen aika tulee, koska Rauskurouta ei usko Haavaturkin kulkevan Pimeysklaanin poluilla. Sillä omituisesti on kuitenkin toivo siitä että puoliso edes haluaisi tavata jälleen.
Rauskurouta on helposti lähestyttävä keskustelumielessä mutta moni tietää että vaikka kollilla on pitkä kärsivällisyys, tosipaikan tullen se lopettaa kahakat nopeasti ja väkivaltaisesti. Sille turha taistelu on kerrassaan loukkaavaa ja ärsyttävää, joten se pistää uhittelijat nopeasti ruotuun ja kunnolla. Se pitää klaanilleen tavanomaisesti taistelusta mutta tosiaan kaipaa moiselle aina jotain syytä. Omalla tavallaan se kokee taistelut kunniakkaaksi ja jos joku onnistuu tämän päihittämään, Rauskurouta kuvainnollisesti nostaa toiselle hattua. Kolli on kuitenkin vahva ja kokenut soturi, älykäskin vielä, joten kovin moni ei ole yliotetta kissasta saanut. Asemaansa kuolonkaartilaisena tuo ei ole tietenkään saanut turhaan. Harmaaturkkinen on tehokas työssään, se ei pelkää liata tassujaan ja käskyn saaminen kenraalilta otetaan kunniana. Se tekee tehtävänsä moitteitta ja onkin ollut monen Jääklaanin vihollisen loppu julkisesti tai kaikessa hiljaisuudessa. Aikoinaan nuoruudessaan Rauskurouta eritoten nautti verenvuodattamisesta mutta iän myötä se on rauhoittunut senkin suhteen. Työ on työtä mutta huonoa omaatuntoa se ei tappamistaan tai vahingoittamistaan kissoista kanna. Kuitenkin pettureiden ja vastaavien tappo tuottaa sille edelleen mielihyvää. Se ei turhaan väkivallalla ja verellä läträä, käyttäen sitä enemmäkseen vain silloin kun on tarve. Kuitenkin jos kissan saa suuttumaan, sen saa tuntea nopeasti nahoissaan. Rauhallinen vanhus osaa kyllä muuttua raivokkaaksi taistelijaksi. Tuollaisen kohtaamisen jälkeen kovinkaan moni ei ole jäänyt tapauksesta kertomaan.
Kuolonkaartin käskynhaltijana kaikesta rauhallisuudestaan huolimatta se on hyvin vahvatahtoinen ja vaatii alaisiltaan täydellistä kuria ja kunnioitusta. Työnkuvassaan ja mestarina kissa on vaativa, joskin jos on tehnyt siihen hyvän vaikutuksen vaikkapa ensivaikutelman muodossa, kissa ei ole niin kova erittelemään vaistoinkäymisiä. Kuitenkin se pistää alaisensa ruotuun siinä missä muutkin, eikä salli nenälleen hyppimistä. Monesti kuolonkaartilaiset oppivat kunnioittamaan käskynhaltijaansa nopeasti, elleivät jo sitä ennen niin ajattele. Kissa pyrkii kuitenkin aina itse valitsemaan alaisensa, joskin ottaa huomioon johdon mahdolliset toiveet. Työnsä se ottaa tosissaan, siinä missä monesti tuntuu että muihin asioihin se ei suhtaudu niinkään vakavasti.
Rauskurouta ei sitä myönnä, mutta se pelkää mahdollisuutta muuttua hyödyttömäksi iän myötä. Vaikka se on yhä aktiivinen ja tekee työtään, on ikä hieman alkanut painaa. Aamuisin, etenkin kylmällä säällä kissa tuntee itsensä kankeaksi. Sokea silmä ei särkyineen ole koskaan kunnolla parantunut, vaikka kissa osaakin jo elää sen kanssa. Rauskurouta toivoo ettei sen tarvitse siirtyä syrjään asemastaan elämänsä aikana vaan että Pimeysklaani soisi kissalle kunniakkaan kuoleman taistelussa.
Rauskuroudan suku on jo kauan ollut Jääklaanin riveissä, jopa Luuklaanin ajoista asti. Vanha kolli on myös opetettu klaanin tavoille ja sen tiedetään oleva hanakka klaaninsa tapojen kunnioittaja. Pimeysklaanin tahtoa kuuluu noudattaa ja sääntöjen mukaan käyttäytyä, sillä suurempi uppiniskaisuus saa varmasi harmaaturkin vihat niskoilleen. Se on ehdottoman lojaali klaanilleen ja kenraalille. Se toivookin tälläistä käyttäytymistä muiltakin klaanilaisiltaan. Heikkoja yksilöitä se ei loppujen lopuksi paljoakaan jaksa katsella. Se ei myöskään ota muita klaaneja tosissaan, Jääklaani on lopussa kuitenkin kaikista voimakkain.
Rauskurouta on omalla tavallaan myös varsin perhekeskeinen, jos sille mahdollisuus siihen suodaan. Vaikka sen yritys perhe-elämässä aikoinaan päättyi köpelösti monella tavalla, kaipaisi se mahdollisuutta saada jälkikasvunsa takaisin. Kolli on yllättävän huolehtivainen ja välittävä perheenjäsenistään. Jos se saa oman perheensä taas kasaan, on varmaa että se pyrkii pitämään asian niin vaikka väkipakolla. Omat puolisonsa murhaaminen on luultavasti ainoa teko jota kolli oikeasti todella katuu, haluten hyvittää sen jotenkin. Jos niin tapahtuu, on myös mahdollisuus että jollain tapaa kolli joutuu valitsemaan perheensä ja klaaninsa välillä - ken tietää kumpi vie voiton.
Omalla tavallaan kissa on myös varsin uskonnollinen - se ei pidä siitä suurta ääntä mutta kunnioittaa kyllä Pimeysklaania, heittäen tuon klaanin suuntaan ajatuksiaan ja toiveitaan. Haavaturkin kuoleman myötä kollilla on kuitenkin pelko siitä, onko sillä mahdollisuutta tavata puolisoaan tuonpuoleisessa kun sen aika tulee, koska Rauskurouta ei usko Haavaturkin kulkevan Pimeysklaanin poluilla. Sillä omituisesti on kuitenkin toivo siitä että puoliso edes haluaisi tavata jälleen.
MENNEISYYS
Rauskuroudan sukujuuret yltävät kuuleman mukaan jopa Luuklaanin ajoille asti. Joten ylpeä sukulinja oli iloinen uusista vahvoista pennuista kun Rauskupentu sisaruksineen tupsahti maailmaan. Ne kasvatettiin aivan oivasti Jääklaanin tavoille ja vaikka vanhemmat eivät olleet pahimmasta päästä, vallitsi perheessä kuitenkin kuri. Rauskupentu oli sellainen seikkailija, joka otti nopeasti johtoaseman sisarusparvensa keskellä. Sillä oli jo suuri halu tulla klaaninsa ansiokkaaksi soturiksi ja palvella sitä kunnioittavasti. Jo tällöin Rauskupentu tutustui ikäiseensä Haavapentuun, jonka seuraan änki omaksi huvikseen. Naaras oli jääklaanilaiseksi epätavallisen ujo ja arka jo pentuna, mutta ehkä juuri siksi tämä kiinnosti harmaata nuorta kollia. Rauskupentu päätti olla ritarillinen ja pysyä toisen kissan seurassa. Haavapentu oli loppujen lopuksi iloinen että sai ystävän ja niinkin fiksun ja voimakkaan oloisen kuin Rauskupentu. Kaksikko kasvoi tarpeeksi ja ne nimitettiin alkokkaiksi. Rauskutassun mestari oli jo tuolloin Kuolonkaartin toimien parissa oleva Routakynsi. Naaras oli oikea Jääklaanin ylpeyden aihe tuolloin ja siitä odotettiin Kuolonkaartin seuraavaa käskynhaltijaa. Routakynsi oli ankara ja vaativa mestari, mutta palkisti onnistumiset. Ja Rauskutassu oli innokas oppilas. Siinä välissä se aina kuitenkin kävi moikkaamassa Haavatassua ja kaksikko pyrki viettämään aikaa keskenään aina kun vain ehti. Rauskutassu alkoi miettiä toista jo ihastuksena, vaikka toinen alokas ei ehkä niin itse tuntenut. Routakynnen alaisuudessa Rauskutassu kehittyi huimaa vauhtia, moni totesikin kollista tulevan oivan soturin. Harmaaturkkinen oli innoissaan kehuista, mikä ruokki alokkaan kunnianhimoa. Haavatassu huolestui ystävänsä taipumuksesta olla koulutuksessaan joskus turhankin rohkea ja väkivaltainen, Rauskutassu näet taisteli jo toisten klaanien aikuisten sotureiden kanssa jos vain tilaisuus tuli. Mutta alokas pärjäsi kunnialla ja vaikka vastoinkäymisiä joskus tuli, ne vain vahvistivat kollin tarmoa. Routakynsi syötti suojatilleen vielä enemmän Pimeysklaanin oppeja, naaraalla oli selkeät suunnitelmat liittää kolli Kuolonkaartiin tämän aikuistuttua.
Ja aika koitti kun alokkaista tuli kunnon sotureita. Rauskuroudan nimi oli jo selvä kunnianosoitus tämän mestarille. Oli selvää että Routakynsi oli korkealla klaanin arvoasteikossa ja Rauskuroudalta odotettiin samaa. Ja kolli aikoi onnistua saavuttamaan odotukset. Se kuitenkin vihdoin ja vihdoin uskalsi pyytää Haavaturkkia puolisokseen, minkä nuori soturi hyväksyi. Se välitti harmaaturkkisesta kollista, rakastikin toista jo tässä vaiheessa. Haavaturkki luultavasti toivoi voivansa rauhoittaa Rauskuroutaa olemalla yhä enemmän läsnä tämän elämässä.
Heti ei Rauskurouta Kuolonkaartiin päässyt vaikka pätevä olikin, koska sen silloinen johtaja halusi olla varma päätöksistään ketkä joukkoon pääsivät. Kolli kuitenkin pyrki tekemään parhaansa. Aikaa kului ja Haavaturkin yrityksistä huolimatta tämän puoliso oli loppujen lopuksi enemmän kunnianhimon kuin rakkauden sokaisema. Kuolonkaartin silloinen käskynhaltija kuoli taistelun seurauksena ja Routakynsi nousi yksimielisesti johtoon. Naaras päästi kuin päästikin entisen oppilaansa toimintaan mukaan. Rauskurouta oli todella innoissaan mahdollisuudestaan, siinä missä Haavaturkki oli kauhistunut. Hänen puolisonsa todella oli joutunut veriselle polulle, jossa tämä menettäisi itsensä, ellei sitten vain henkeään. Haavaturkki yritti estää toisen lopullisen päätöksen liittyä Kuolonkaartiin kertomalla, että hän odotti pentuja. Rauskurouta oli tästäkin innoissaan, mutta vakuutti että pennuilla olisi paremmat mahdollisuudet loistoon jos heidän isänsä olisi näinkin tärkeässä tehtävässä. Kolli halusi jälkikasvustaan kunnon jääklaanilaisia. Haavaturkki taas ei. Kaikessa hiljaisuudessa tämä oli lempeällä naaraalle viimeinen pisara.
Kohtalo puuttui peliin Rauskuroudankin osalta ja erästä tehtävää suorittaessaan, taistellessaan jonkun epäonnisen petturin kanssa, tipahtivat kissat vanhaan mäyränpesään. Kollin onnistui päästä eroon vastustajastaan, mutta taistelu ja veren haju houkuttelivat pesän asukin paikalle. Edellisestä taistelusta väsyneenä Rauskurouta ei pärjännytkään niin hyvin kuin oletti. Mäyrän onnistui iskeä kyntensä kissan selän tienoille varsin kipeästi. Kuka tietää mitä siitä olisi tullut, ellei sattuman kaupalla Routakynsi olisi sattunut paikalle. Naaraan onnistui hätistämään mäyrä tiehensä ja raahata epäonninen kolli takaisin kotiin. Rauskuroudan kunto ei ollut kuolemanvakava, mutta Routakynsi käski tätä olemaan rauhassa, parantua. Ennen sitä naaras ei sallisi toiselle mitään tehtäviä. Juuri paikan Kuolonkaartissa saaneena tämä kimpaannutti kollia. Vielä enemmän viha roihahti kun se huomasi Haavaturkin lähteneen. Vammoistaan huolimatta Rauskurouta lähti jäljittämään karkuria.
Vammojensa takia kissa varmaan etenikin hitaammin kuin tavallista. Se kuitenkin osasi aavistaa Haavaturkin aikeet, viedä pennut johonkin parempaan paikkaan. Sitä kolli ei sallinut. Se tavoitti Haavaturkin, syntyi oikea ilmiriita. Naaras ei suostunut kertomaan mitä oli tehnyt pennuille, minne ne oli vienyt. Riita äityi tappeluksi. Vaikka Rauskurouta oli suurempi, Haavaturkki oli ketterä ja sillä oli palava halu pelastaa pentunsa. Jo vahingoittuneena kolli ei pärjännyt niinkään hyvin - Haavaturkin onnistui repiä tämän naamataulu aika huonoon kuntoon. Siinä rytäkässä meni toinen silmäkin. Rauskurouta ei täysin muista mitä sitten tapahtui, vain ilmiliekeissä leiskuvan raivon. Ja kun kolli säpsähti jälleen todellisuuteen, oli Haavaturkki kuollut. Pentuja ei löytynyt mistään. Rauskurouta tunsi menettäneensä kaiken.
Tunnontuskissaan se hautasi Haavaturkin, soperteli tälle jonkinkaltaista anteeksipyyntöä. Tämän ei ollut pitänyt mennä näin. Silti kissassa paloi halu saada jälkikasvunsa takaisin, mutta se tiesi että oli parempi juuri nyt palata oman klaanin pariin. Kukaan ei uskaltanut kysyä haavoittuneelta soturilta mitä tälle oli oikeasti käynyt tämän palatessa. Kun Haavaturkkia ei enää näkynyt tai kuulunut, saatettiin aavistaa se mitä oli tapahtunut. Siitä ei vain puhuttu.
Paremmin parannuttuaan Rauskurouta heitti itsensä työhön, teki sitä antaumuksella. Se koetti aina tilaisuuden tullen tavoitella pentujaan mutta Haavaturkki tuntui todella halunneen jälkikasvun pysyvän piilossa. Kolli kuitenkin kehittyi yhä vuosien myötä, Routakynnen alaisuudessa. Se niitti mainetta ja kunniaa, kylvi pelkoa. Ja oli siihen tyytyväinen, ainakin nyt. Jotenkin ironisesti Routakynsi kuoli rauhallisesti nukkuessaan, ikä oli alkanut painaa ennen niin uljasta naarasta. Rauskurouta kohosi Kuolonkaartin käskynhaltijaksi, pitäen yllä mestarinsa kuria mutta myös saumatonta yhteistyötä.
Uudet tuulet puhalsivat Jääklaanissa Joutsentähden myötä, Rauskurouta jäi mielenkiinnolla seuraamaan uuden päällikkönsä toimia ja johtokautta, tehden saamansa tehtävät kunnialla. Ikä rauhoitti ennen niin kovin väkivaltaista kollia ja vaikka sillä säilyi taistelunhalu, tietty leppoisuus laskeutui harmaaturkin olemukseen. Se kuitenkin jäi elättelemään toivoa saada pentunsa takaisin ja aloittaa niiden kanssa puhtaalta pöydältä.
Peleissä tapahtunutta:
>> Rauskurouta kohtasi kuin kohtaisikin yhden pennuistaan. Haitalja, vasta klaaniin liittynyt mutta varsin lupaavalta vaikuttava kissa paljastui kollin pojaksi. Rauskurouta oli paljastumiseen erittäin tyytyväinen, innoissaan siitä josko voisi kohdata muutkin pentunsa.
Ja aika koitti kun alokkaista tuli kunnon sotureita. Rauskuroudan nimi oli jo selvä kunnianosoitus tämän mestarille. Oli selvää että Routakynsi oli korkealla klaanin arvoasteikossa ja Rauskuroudalta odotettiin samaa. Ja kolli aikoi onnistua saavuttamaan odotukset. Se kuitenkin vihdoin ja vihdoin uskalsi pyytää Haavaturkkia puolisokseen, minkä nuori soturi hyväksyi. Se välitti harmaaturkkisesta kollista, rakastikin toista jo tässä vaiheessa. Haavaturkki luultavasti toivoi voivansa rauhoittaa Rauskuroutaa olemalla yhä enemmän läsnä tämän elämässä.
Heti ei Rauskurouta Kuolonkaartiin päässyt vaikka pätevä olikin, koska sen silloinen johtaja halusi olla varma päätöksistään ketkä joukkoon pääsivät. Kolli kuitenkin pyrki tekemään parhaansa. Aikaa kului ja Haavaturkin yrityksistä huolimatta tämän puoliso oli loppujen lopuksi enemmän kunnianhimon kuin rakkauden sokaisema. Kuolonkaartin silloinen käskynhaltija kuoli taistelun seurauksena ja Routakynsi nousi yksimielisesti johtoon. Naaras päästi kuin päästikin entisen oppilaansa toimintaan mukaan. Rauskurouta oli todella innoissaan mahdollisuudestaan, siinä missä Haavaturkki oli kauhistunut. Hänen puolisonsa todella oli joutunut veriselle polulle, jossa tämä menettäisi itsensä, ellei sitten vain henkeään. Haavaturkki yritti estää toisen lopullisen päätöksen liittyä Kuolonkaartiin kertomalla, että hän odotti pentuja. Rauskurouta oli tästäkin innoissaan, mutta vakuutti että pennuilla olisi paremmat mahdollisuudet loistoon jos heidän isänsä olisi näinkin tärkeässä tehtävässä. Kolli halusi jälkikasvustaan kunnon jääklaanilaisia. Haavaturkki taas ei. Kaikessa hiljaisuudessa tämä oli lempeällä naaraalle viimeinen pisara.
Kohtalo puuttui peliin Rauskuroudankin osalta ja erästä tehtävää suorittaessaan, taistellessaan jonkun epäonnisen petturin kanssa, tipahtivat kissat vanhaan mäyränpesään. Kollin onnistui päästä eroon vastustajastaan, mutta taistelu ja veren haju houkuttelivat pesän asukin paikalle. Edellisestä taistelusta väsyneenä Rauskurouta ei pärjännytkään niin hyvin kuin oletti. Mäyrän onnistui iskeä kyntensä kissan selän tienoille varsin kipeästi. Kuka tietää mitä siitä olisi tullut, ellei sattuman kaupalla Routakynsi olisi sattunut paikalle. Naaraan onnistui hätistämään mäyrä tiehensä ja raahata epäonninen kolli takaisin kotiin. Rauskuroudan kunto ei ollut kuolemanvakava, mutta Routakynsi käski tätä olemaan rauhassa, parantua. Ennen sitä naaras ei sallisi toiselle mitään tehtäviä. Juuri paikan Kuolonkaartissa saaneena tämä kimpaannutti kollia. Vielä enemmän viha roihahti kun se huomasi Haavaturkin lähteneen. Vammoistaan huolimatta Rauskurouta lähti jäljittämään karkuria.
Vammojensa takia kissa varmaan etenikin hitaammin kuin tavallista. Se kuitenkin osasi aavistaa Haavaturkin aikeet, viedä pennut johonkin parempaan paikkaan. Sitä kolli ei sallinut. Se tavoitti Haavaturkin, syntyi oikea ilmiriita. Naaras ei suostunut kertomaan mitä oli tehnyt pennuille, minne ne oli vienyt. Riita äityi tappeluksi. Vaikka Rauskurouta oli suurempi, Haavaturkki oli ketterä ja sillä oli palava halu pelastaa pentunsa. Jo vahingoittuneena kolli ei pärjännyt niinkään hyvin - Haavaturkin onnistui repiä tämän naamataulu aika huonoon kuntoon. Siinä rytäkässä meni toinen silmäkin. Rauskurouta ei täysin muista mitä sitten tapahtui, vain ilmiliekeissä leiskuvan raivon. Ja kun kolli säpsähti jälleen todellisuuteen, oli Haavaturkki kuollut. Pentuja ei löytynyt mistään. Rauskurouta tunsi menettäneensä kaiken.
Tunnontuskissaan se hautasi Haavaturkin, soperteli tälle jonkinkaltaista anteeksipyyntöä. Tämän ei ollut pitänyt mennä näin. Silti kissassa paloi halu saada jälkikasvunsa takaisin, mutta se tiesi että oli parempi juuri nyt palata oman klaanin pariin. Kukaan ei uskaltanut kysyä haavoittuneelta soturilta mitä tälle oli oikeasti käynyt tämän palatessa. Kun Haavaturkkia ei enää näkynyt tai kuulunut, saatettiin aavistaa se mitä oli tapahtunut. Siitä ei vain puhuttu.
Paremmin parannuttuaan Rauskurouta heitti itsensä työhön, teki sitä antaumuksella. Se koetti aina tilaisuuden tullen tavoitella pentujaan mutta Haavaturkki tuntui todella halunneen jälkikasvun pysyvän piilossa. Kolli kuitenkin kehittyi yhä vuosien myötä, Routakynnen alaisuudessa. Se niitti mainetta ja kunniaa, kylvi pelkoa. Ja oli siihen tyytyväinen, ainakin nyt. Jotenkin ironisesti Routakynsi kuoli rauhallisesti nukkuessaan, ikä oli alkanut painaa ennen niin uljasta naarasta. Rauskurouta kohosi Kuolonkaartin käskynhaltijaksi, pitäen yllä mestarinsa kuria mutta myös saumatonta yhteistyötä.
Uudet tuulet puhalsivat Jääklaanissa Joutsentähden myötä, Rauskurouta jäi mielenkiinnolla seuraamaan uuden päällikkönsä toimia ja johtokautta, tehden saamansa tehtävät kunnialla. Ikä rauhoitti ennen niin kovin väkivaltaista kollia ja vaikka sillä säilyi taistelunhalu, tietty leppoisuus laskeutui harmaaturkin olemukseen. Se kuitenkin jäi elättelemään toivoa saada pentunsa takaisin ja aloittaa niiden kanssa puhtaalta pöydältä.
Peleissä tapahtunutta:
>> Rauskurouta kohtasi kuin kohtaisikin yhden pennuistaan. Haitalja, vasta klaaniin liittynyt mutta varsin lupaavalta vaikuttava kissa paljastui kollin pojaksi. Rauskurouta oli paljastumiseen erittäin tyytyväinen, innoissaan siitä josko voisi kohdata muutkin pentunsa.
>> Tapasi sittemmin myös Aaltomurisijan ja Okarauskun. Paljastui myös että Rauskurouta oli murhannut noiden emon, mikä vähän synnytti epämääräistä kitkaa kissojen välille. Kuitenkin, pennut eivät vaikuta vihaavan isäänsä
>> Päästi ukkosklaanilaisen Kaaossiiven taistelemaan Verikynttä vastaan kuopassa, auttaen hävinneen Kaaossiiven myös parantajan paikkeille Jääklaanissa. Koko juttu on Rauskuroudan puolesta puhtaan kiinnostuksen takia tehtyä
_____________________________________________
Suhteet:
Routakynsi (npc) - entinen mestari, myös entinen Kuolonkaartin käskynhaltija. Oppi tuon avulla paljon, kunnioittaa yhä. Kuollut, Pimeyden metsä
Haavaturkki (npc) - puoliso, rakasti tätä, vaikka päätyikin tappamaan naaraan. Kaipaa ja katuu tekoaan. Kuollut, Tähtiklaani
Haitalja (Lappis) - poika, haluaisi tutustua paremmin
Aaltomursija (Raven) - poika, haluaisi tutustua paremmin
Okarausku (kuunsirpale) - tytär, haluaisi tutustua paremmin
Extra:
- Koska kollin poika Haitalja on nykyinen Jääklaanin ruhtinas ja kenraalin puoliso, kuuluu Rauskurouta myös epäsuorasti Jääklaanin johtosukuun
- Jos on joku musiikki minkä yhdistän Rauskuroutaan, se on Pyke: the Bloodharbour Ripper pelistä League of Legends
- Englanniksi Rauskuroudan nimet ovat Raykit, Raypaw, Rayfrost
Suhteet:
Routakynsi (npc) - entinen mestari, myös entinen Kuolonkaartin käskynhaltija. Oppi tuon avulla paljon, kunnioittaa yhä. Kuollut, Pimeyden metsä
Haavaturkki (npc) - puoliso, rakasti tätä, vaikka päätyikin tappamaan naaraan. Kaipaa ja katuu tekoaan. Kuollut, Tähtiklaani
Haitalja (Lappis) - poika, haluaisi tutustua paremmin
Aaltomursija (Raven) - poika, haluaisi tutustua paremmin
Okarausku (kuunsirpale) - tytär, haluaisi tutustua paremmin
Extra:
- Koska kollin poika Haitalja on nykyinen Jääklaanin ruhtinas ja kenraalin puoliso, kuuluu Rauskurouta myös epäsuorasti Jääklaanin johtosukuun
- Jos on joku musiikki minkä yhdistän Rauskuroutaan, se on Pyke: the Bloodharbour Ripper pelistä League of Legends
- Englanniksi Rauskuroudan nimet ovat Raykit, Raypaw, Rayfrost