Hanhikaula

HANHIKAULA

Hanhikaula on siro, laiha kissa. Se on oikeastaan varsin pitkulainen muodoiltaan. Pitkät jalat törröttävät jo pienestä, sirosta kropasta - joku voisi naureskella niiden tikkumaisuudelle. Kissan tassut ovat myös varsin pienet. Häntä on kuitenkin lyhyenpuoleinen. Kollilla on pitkä kuono ja soikean mallinen pää. Terävät, pienet korvat sojottavat kissan päästä. Poskikarvat tekevät kissan päästä hivenen terävämmän näköisen. Hanhikaulalla on myös varsin pitkä kaula, sekä viikset. Turkki on lyhyttä ja sileää. Ruumiinrakenteeltaan kissa ei selvästikään ole taistelijaksi tehty, enemmänkin ehkä saalistajaksi. Tosin kuntoilu ei ole kollia kiinnostanut.

Kissan värityksestä voi helposti arvata mistä sen nimi juontaa juurensa. Hanhikaula muistuttaa väreiltään ja kuvioiltaan paljolti kanadanhanhea. Sillä on musta pää, kaula, selkä sekä häntä, myös tassuissa on mustaa. Mustaa löytyy myös pieninä viiruina kissan kyljistä. Muuten kissan väritys on maitokaakaon väristä. Vielä vaaleaa sävyä, ruskehtavan valkoista löytyy Hanhitassun poskista, korvista, kaulasta, vatsasta, hännäpäästä sekä varpaista.

Hanhikaulan askellus ja eleet ovat keveitä sekä rentoja, kissan kävely on osakseen sipsuttamista, mutta ei suinkaan kovin kiirellistä. Kolli ei pidä kiirettä tekemisissään. Silmät parantajalla ovat harmahtavan vihreät, mutta toinen niistä on tätä nykyä sokea. Arpia löytyy pahannäköisinä kissan kasvoista, kaulasta, selästä että takajaloista. Siltä löytyy myös selvät silmäripset. Kirsu sekä polkuanturat ovat vaaleanruskeat. Kissan ääni on myös rento, mutta kirkas.

LUONNE

Hanhikaula on varsin rauhallinen, leppoisa tapaus. Tuntuu siltä että siinä missä moni muu kiiruhtaa ties minkäkin asian perässä, Hanhikaula tyytyy katselemaan ja miettimään. Kissa ei ole mikään touhottaja, pyrkien mieluummin tarkkailemaan eri tilanteita etäältä ja päättämään sitten vasta, lähteekö niihin mukaan. Oppilas ei kuitenkaan ole mikään pelkuri, enemmänkin se miettii, josko tilanne on vaivan arvoinen. Se ei ole taistelijatyyppiä, mutta valittuja sanoja siltä löytyy.

Hanhikaulan rentous helposti voi ärsyttää muita. Kolli suhtautuu moneen asiaan suurella tyyneydellä, mutta ei myöskään tunnu ottavan montaa asiaa kovinkaan vakavasti. Suunnattoman rentouden lisäksi kissasta tosiaan löytyy aimo ropaus sarkastisuutta. Hanhikaula helposti heittää kommentteja ilmoille miten haluaa, välittämättä muiden mielipiteistä. Näsäviisaus elää tässä nuorikossa vahvana. Kissa ei paljosta hetkahda, eikä viitsi käyttää energiaansa äksyilyyn niille jotka hänestä eivät pidä. Ärsyttäviä sanoja se voi kyllä noille heittää, kiukkupusseja on aina hauskaa kiusata. Tummakasvoinen käyttäytyy helposti pelottomasti, ehkä jopa varomattomasti. Kissa on kuitenkin tietoinen asemastaan. Parantajan kimppuun ei niin helpolla hyökätä. Ja rangaistus klaaneissa sellaiseen tekoon kyllä löytyy. Kolli tietää oman roolinsa tärkeyden klaanissaan, eikä pelkää muistuttaa asiasta jos joku alkaa toden teolla ärsyyntyä. Hanhikaula ei ole pahansuopa, mutta laskee kyllä leikkiä ja juoruilee mielellään. Sitä kiinnostaa muiden kissojen asiat ja haluaa olla askeleen edellä muita tiedoissa.

Se itse ei kuitenkaan jaksa monesta asiasta ärsyyntyä. Jos parantajan saa tuohtumaan, on äänensävy yhä rauhallinen, mutta paljon kylmempi ja välinpitämättömämpi. Hanhikaula luottaa enemmän mykkäkouluun tai vihlaiseviin kommentteihin kuin tassunvääntöön. Se on kekseliäs nuori kissa, mieluiten löytäen jonkin muun keinon päästä pälkähästä kuin taiston. Tummakasvoinen mieluummin livistää paikalta kuin taistelee, jos joku tilanne sellaiseksi äityy. Parantaja on nopea liikkeistään jos tarve tulee.

Mikään turhake se ei roolissaan olekaan. Hanhikaula on nuoresta iästään huolimatta jo varsin kätevä parantajatoimissaan ja se oppii nopeasti vanhemmilta parantajilta. Nuorikkoa onkin alusta asti kiinnostanut parantajan työ enemmän kuin soturina olo. Osaksi kissa on kyllä laiskakin, sitä ei kiinnosta juoksennella saaliin tai tunkeilijoiden perässä. Sen rentous taas ärsyttää, se suhtautuu vakavissakin tapauksissa. Rauhallisuus on toki hyvästä, mutta Hanhikaula on se joka kaikessa rauhassa etsii seuraavaa apuvälinettä vaikka potilaalla olisi varsinainen hätä. Loppujen lopuksi kissa osaa kuitenkin asiansa, hoitaen potilaita niin hyvin kuin osaa.

Kuitenkin se pitää parantajatyöstään ja haluaakin kantaa oman kortensa kekoon klaanissaan. Ukkosklaani on kuitenkin se porukka jotka hänet ovat joukkoonsa ottaneet. Hanhikaula osaa siis olla kiitollinen jos sellaiselle tulee tarvetta. Kissa muistaa ne jotka ovat sitä hyvin kohdelleet, auttaen näitä jos vain apua kysyvät. Menneisyytensä myötä perhesiteet eivät ole nuorelle kollille niinkään tärkeitä. Verisukulaisuus ei ratkaise kissalle sitä, haluaako se olla avuksi. Toki se klaanissaan tekee mitä tarvitsee, mutta henkilökohtaisissa ongelmissa se mieluummin auttaa niitä joista oikeasti välittää.

Parantaja se on toki myös hyvin kiinnostunut kaikista yrteistä. Osasyy kissan melkein loppumattomaan rauhallisuuteen on varmaankin se, että on se vähän perso kissanmintulle. Se kyllä tietää säästää sitä parantajakäyttöön, mutta ottaa kyllä välillä oman osansa kuormasta. Vielä kissa ei mikään minttuaddikti sentään ole, eikä pidä asiasta ääntä, mutta kyllä se siitä tykkää.

Parantajatyön myötä usko Tähtiklaaniin on tärkeää. Ainakin monien parantajien tapauksessa. Klaanikissana Hanhikaula kyllä uskoo tuohon taivaiden klaaniin, mutta mitään suurempia tunteita kissalta ei löydy noita kohtaan. Kolli kyllä kuuntelee kun Tähtiklaanilla on asiaa, ottaen neuvosta vaaria mutta osa kissasta ei ole aina samaa mieltä asioiden suhteen. Mieluummin hän antaisi kissojen päättää asioistaan itse, kuin kasan kauan sitten kuolleita raatoja. Se tiedostaa myös Pimeysklaanin ja sen vaarat, mutta ei kai pieni tiedonkeruu sieltäkään olisi pahitteeksi. Parempi tietää kaikenlaista, monelta kannalta kuin vain yhdeltä.

Kissa osaakin olla varsin itsepäinen jos sille päälle sattuu. Sitä on vaikea saada muuttamaan mielipidettään. Muihin klaaneihin se suhtautuu varsin neutraalisti, tosin Yöklaania se hieman menneisyytensä takia karttaa. Jääklaani kiinnostaa sitä teknisestä näkökulmasta, mutta noiden riveihin se ei halua. Aivan liian väkivaltaista porukkaa. Nuori kissa myös arvostaa Ukkosklaanin uudempaa suuntatavoitetta, jossa ei kissaa ole verenperimään katsominen. Kuitenkin, erakkoja ja kotikisuja Hanhikaula pitää aika kummallisina, mutta ei pistä noita pahakseenkaan.

Hanhipentu on yksi Ukkosklaanin Kaaossiiven monista äpäröistä. Nuoren kissan emo on kuitenkin Yöklaanista, suhde oli kuitenkin vain yhden yön juttu. Emo ei hirveästi ollut iloinen poikansa syntymästä, mutta koetti silti pitää tästä huolta.
Jääklaanin hyökkäys ei kuitenkaan auttanut asiaa. Hanhipentu emoineen säästyi vahingoilta, mutta Yöklaanissa ei niinkään katsottu hyvällä emoa saatika tämän näsäviisasta pentua. Niinpä emo näki parhaaksi helpottaa tilannetta (ja mahdollisesti antaa pojalleen parempi tulevaisuus), kiikuttaen Hanhipennun Ukkosklaanin pariin.

Suurempia selityksiä ei emo tarjonnut edes Kaaossiivelle, jätti vain kakaransa toisen klaanin hoiviin. Hanhipentu oli toki vähän hämmentynyt asiasta, mutta ei näköjään suuremmin loukkaantunut emonsa tekemisistä. Pentu olikin pian oppilasiässä, mutta nopeasti huomattiin, että Hanhitassu ei ollut oikein kätevä metsästäjänä saatika soturina. Eikä moinen asia edes kissaa niin paljon kiinnostanut. Sillä oli kuitenkin kiinnostusta parantajanpesään ja nähtiin parhaaksi heivata kolli siihen hommaan, niin olisi edes jollain lailla klaanille hyödyksi.

Hanhitassu onkin nyt jo hetken aikaa toiminut parantajaoppilaana, menestyen siinä ihan mallikkasti. Kissan elämä on aika rauhaisaa, se tekee töitään ja oppii uusia taitoja, nauttien myös isänsä härnäämisestä.
Kaaossiiven osallisuus Hanhitassun olemassaoloon ei ole jäänyt kollille mysteeriksi. Kaunaa se ei varsinaisesti kanna, mutta tykkää tosiaan ärsyttää isäukkoaan.

_____________________________________________

Extra:
- Englanniksi Hanhitassun nimet ovat Goosekit, Goosepaw, Gooseneck