Postannut kuunsirpale Dec 26, 2018 19:36:52 GMT 2
Okarausku
Nimet:
Okapentu > Okatassu > Okarausku
Ikä: 48 kuuta ~ 4v
Sukupuoli: naaras
Verikasti: Puhdasverinen (Jääklaani)
Uskonto: Usko Tähtiklaaniin on alkanut horjumaan viime aikaisten tapahtumien myötä
Klaani: Virtaklaani
Asema: Soturi
Ääni:
(Kiitoksia @bitter 'lle hienosta kuvasta <333 Oka on itsensä näköinen)
Ulkonäkö:
Okarausku on kookas, lihaksikas soturi, jolla on suuret tassut. Turkin sävy on harmaa ja siniharmaan välillä sekä tietyssä valossa tuoden pienen vivahduksen ‘laventelin’ sävyä.
Turkin pituus on lyhyempää mutta paksua. Kasvojen sivuilla on hieman ylöspäin kaartuvat/taipuisaa karvoitusta muodostaen 'pulisongit'.
Silmien alla on vaaleamman sävyiset juovat sekä samaa vaaleaa sävyä löytyy korvien sisäpuolelta sekä otsassa olevat kaksi palloa.
Okarauskun kasvoissa on ikään kuin tummempi ‘maski’. Hieman tummemmat käpälät ja selkä. Takajalat ovat astetta tummemmat kuten myös hännänpää.
Kuono ja polkuanturat ovat tummimmat.
Silmät ovat todella vaaleat, melkein jopa harmaan sävyiset mutta niissä on havaittavissa sinertävyyttä, sillä silmien vaaleus vain johtuu melaniinin vähäisyydestä.
Hartioilla kasvaa tummempi tupsu, kuten myös veljellään Haitaljalla ja isällään Rauskuroudalla. Tupsu ei ole niin huomattava piirre mutta varsinkin karvojen pystyyn noustessa tupsu on huomattavampi.
Värikartta:
Värikartta:
(Tekijä: rousku, artfight 2021)
Luonne
Okan suhteet Virtaklaaniin ovat kiristyneet kiristymistään ja samoin myös tuon äkkipikaisuus melkein ketä tahansa kohtaan. Oman menneisyytensä selvittäminen on järjestänyt asioita täysin uudelleen naaraan ajatusmaailmassa. Niin kovasti kuin soturi olisi halunnut kunnioittaa menehtyneen emonsa toiveita paremmasta elämästä, Okarausku on hyväksynyt jo sen ettei Virtaklaanissa ole heille paikkaa. Eritoten Virtaklaanin päällikkö on saanut osakseen Okarauskun patoutunutta vihaa ja kaunaa, jonka Okarausku on vannonnut antavansa sen kaiken korkojen kanssa vielä joku päivä.
Perhe on ollut alusta asti tärkeä jääklaanin verta kantavalle eikä mikään muu mene sen edelle. Okarausku on valmis tekemään melkein mitä tahansa veljiensä vuoksi eikä Virtaklaani ole koskaan noussut korkeammalle jalustalle naaraan elämässä.
Okarausku yrittää olla muiden kanssa väleissä, olivat nuo miten ärsyttäviä tahansa.Missään tilanteessa ei naaras hyväksy epätasa-arvoista kohtelua perhettänsä kohtaan. Joskus Okarauskun saattaa nähdä etäisen oloisena. Tahallisesti eikä ensisijaisesti naaras ole ilkeä muille ja suuttuessaan sekä uhkauksia tehdessä tuo ei pelkää niitä toteuttaa. Yhden varoituksenkin voisi jopa laskea onnekkaaksi armoksi minkä kookas soturitar antaa.
Okarausku on usein rauhallinen sekä asiallinen soturi. Naarasta on helppoa lähestyä ja on miellyttävää seuraa, vaikka suurin osa muista sotureista varsinkin vanhemman puolen väestä ei pidä naarasta totuudenmukaisena. Aina toisinaan vanhempien soturien suusta saattaa kuulla viittauksia menneisyyteen.
Mitä tulee tunteiden hallitsemiseen niin Okarausku osaa hallita tunteensa mutta joskus naaras saattaa suuttua todella pahasti sekä olla äkkipikainen. Silloin kun suuttuu niin naaras suuttuu kunnolla. Montaa kertaa ei ole tapahtunut sitä, että naaras menettäisi itsensä kokonaan. Toisin kuin veljensä taisteluiden tuoksinassa.
Okarausku on usein rauhallinen sekä asiallinen soturi. Naarasta on helppoa lähestyä ja on miellyttävää seuraa, vaikka suurin osa muista sotureista varsinkin vanhemman puolen väestä ei pidä naarasta totuudenmukaisena. Aina toisinaan vanhempien soturien suusta saattaa kuulla viittauksia menneisyyteen.
Mitä tulee tunteiden hallitsemiseen niin Okarausku osaa hallita tunteensa mutta joskus naaras saattaa suuttua todella pahasti sekä olla äkkipikainen. Silloin kun suuttuu niin naaras suuttuu kunnolla. Montaa kertaa ei ole tapahtunut sitä, että naaras menettäisi itsensä kokonaan. Toisin kuin veljensä taisteluiden tuoksinassa.
Menneisyys:
Okarauskun elämän alkuvaiheet eivät olleet helppoja mutta eniten koko tapahtuma sarjassa saattoi kärsiä naaraan emo. Jääklaaniin kuulunut Haavaturkki pakeni keskellä yötä siinä toivossa, että edes pienokaisilleen voisi saada paremman tulevaisuuden. Pakeneminen oli hyvin riskialtis päätös, sillä Haavaturkki oli tuolloin viimeisillään tiineenä.
Haavaturkki ennätti pakenemaan lähelle Virtaklaanin aluetta mutta ei sen lähemmäksi leiriä, kun synnytys jo alkoi. Jääklaanilainen onnistui synnyttämään terveitä pienokaisia, joihin myös kovasti emon näköinen Okarausku kuului. Pennut ehtivät saada ensimmäisen sekä viimeisen aterian emoltaan ennen kuin vihaisen jääklaanilaisen huudot tavoittivat vastasynnyttäneen Haavaturkin kuulon. Kiireellä naaras piilotti pentunsa, nuolaisi heitä viimeisen kerran ennen kuin juoksi sen minkä jaloistaan pääsi ettei pentuja löydettäisi.
Naaras tavoitti pian häntä etsineen jääklaanilaisen Rauskuroudan eikä siinä tilanteessa minkäänlaisen järjen puhuminen auttanut. Loppuun asti emo vain ajatteli pentujensa parasta, vaikka se maksaisi oman henkensä. Raivoissaan Rauskurouta murhasi paenneen naaraan, jonka jälkeen lähti etsimään pentuja. Emo oli onneksi osannut piilottaa jälkeläisensä hyvin, eikä Rauskurouta löytänyt kolmikkoa.
Vasta seuraavan päivän aamuna Virtaklaanin aamupartio löysi pennut. Kylmissään ja nälissään olevat kiidätettiin suoraan leiriin, jotta nämä ehdittäisiin pelastamaan. Kukaan ei klaanista tiennyt löydetyistä pennuista. Vanhempia ei ollut tiedossa mutta siitä huolimatta pennuista pidettiin huolta sekä heidät kasvatettiin kuin omina.
Pentueen naaras sai nimekseen Okapentu. Okapentu oli usein hyvin rauhallinen mutta kun kolmikosta Haipentu alkoi osoittamaan kapinoivia merkkejä niin toisinaan nuori Okapentu myös osasi näyttää kyntensä, kai se vielä silloin oli tavanomaista ottaa mallia käytöksistä ympärillä. Helppoa eikä mukavaa ollut, kun tiesi että oli tullut jostain muualta. Sen näki ja kuuli muiden katseista. Eniten tämä kaikki vaikutti selkeästi veljeensä Haipentuun.
Oppilas ikään päästyä jokainen sisarus sai nimensä päätteeseen -tassu liitteen. Veljensä Haitassun toisinaan omituinen käytös vaikutti tottakai Okatassuun myös. Ei hän halunnut, että perheenjäsenensä joutuisi jotenkin huonoon valoon tai muuten kärsisi. Heidän pitäisi pitää yhtä ja kyllä Okatassu veljensä puolia piti aina kun pystyi. Eikä Okatassu luovuttanut veljensä suhteen. Sisaruksilla oli myös hyviä aikoja. Oppilas aika oli ohitse ja kaikki työ palkittiin silloin, kun naaras myös sai oman soturi nimen. Vahva ja selviytymistaitoinen kissa sai nimekseen Okarausku.
Jääklaani onnistui hyökkäämään Virtaklaaniin ja Okarausku oli tietenkin puolustamassa klaania, joka hänet sisaruksineen oli kasvattanut. Naaras sai lukuisia arpia, pahoja haavoja mutta selvisi.
Ajallaan klaani palasi takaisin reviirilleen eikä mennyt kauaa, kun hätäkokous pidettiin. Tähän ei Okarausku osallistunut vain jäi leiriin. Tämä oli hyvin pysäyttävää aikaa, sillä hätäkokouksen jälkeen sai naaras tietää veljensä kadonneen. Ei Okarausku voinut tietenkään uskoa veljensä vain kadonneen... kukaan ei osannut varmistaa mitä oli tapahtunut. Suuri kivi vierähti Okarauskun mielen päälle. Ristiriitaiset tunteet vetivät hyvin monta solmua ties mihin. Naaras oli hyvin pettynyt itseensä, sillä tiesi että jotenkin painajaisilla oli vaikutusta tähän. Okarausku oli luvannut itselleen, että etsisi vielä veljensä...
** Pelissä tapahtunut tulee tähän väliin**
(Kuvassa sisarukset Haitalja, Okarausku ja Aaltomurisija oppilasikäisinä. Kuvan tehnyt Lappis)
Suku:
Isä: Rauskurouta (Jääklaani) - elossa
Emo: Haavaturkki (Jääklaani) - kuollut, tähtiklaani
Veli: Haitalja (Jääklaani) - elossa
Veli: Aaltomurisija (Virtaklaani), elossa
Veli: Aaltomurisija (Virtaklaani), elossa