Joutsentähti

Joutsentähti on tunnettu kissa klaaninsa keskuudessa ja hänet tunnetaan poikkeuksetta omassa klaanissaan, onhan hän kuitenkin klaaninsa johtaja, pahamaineinen kenraalitar, Sirpalekynnen sukua, Kenraalien suvun jäsen, Veren kruunun kantaja ja pahuuden suosikki lapsi. Omassa klaanissaan hänen tiedetään olevan johtaja, joka tietää mitä tekee ja jolla on suuria tavoitteita. Hän on johtaja, joka ajattelee jatkuvasti sekä analysoi tilannetta hetki hetkeltä. Vime aikaisten tapahtumien varjolla hänen ylimielisyytensä on kuitenkin kadonnut eikä hän korosta enää niin paljon itseään ja "jumaluuttaan" vaan viime aikaisten tapahtumien takia Joutsentähdestä on tullut hyvin varovainen. Hänestä on tullut jopa vainoharhainen ja tämä on lisännyt esimerkiksi vartiointia ja epäilee jokaista.
Muissa klaaneissa Joutsentähti tunnetaan myös vähintään nimeltä, mutta Hätäkokouksessa olleet tietävät hänet myös ulkonäöltä. Kenraalin tunnistaa pitkän matkan päästä jo pelkistä rubiinisilmistä, jotka ovat muodostuneet Joutsentähden tavaramerkiksi.
Loppujen lopuksi Joutsentähti on kissa jota kannattaa pelätä, vaikka hän onkin aika pienikokoinen -ja ylimielinen. Siihen pieneen pakettiin mahtuu paljon vihaa, jonka hän on valmis purkamaan klaaneihin.










Joutsentähti on kalmanvalkea naaraskissa, jonka kasvot olivat kerran kuvan kauniit ja ulkonäkö yksinkertaisen elegantti. Naaraalla on puolipitkä, silkkinen turkki, joka on ohut ja pehmeä, jos sitä pääsee koskettamaan saa mieleensä vain enkelin siipien sulat. Koska turkki on hyvin ohut ei se hylji likaa ja näin siisteyden ylläpitäminen vie todella paljon aikaa kenraallta. Tämän takia hän ei itse tykkää metsästää paljoakaan tai partioida luolien ulkopuolella. Usein tämä nähdään heikkoutena tai, mutta todellisuudessa Joutsentähti on hieman diiva eikä halua liata kaunista turkkiaan. Kenraalilla on kuuluisat kauniit rubiinin punaiset silmät, jotka korostavat pyöreitä kasvoja. Korvat ovat hieman suipot. Rubiinisilmän rakenne on siro ja notkea, mutta Joutsentähden fyysiset kyvyt kuten voima ja nopeus ovat erittäin hyvässä kunnossa, vaikka hän ei turkkinsa likaamisen takia käykkään juurikaan ulkona vaan taistelut pitävät hänet kunnossa.

Naaraalla on kasvoissaan sekä kaulassa arvet ensimmäisen henkensä menettämisestä, jotka ovat tulleet hiljattain. Arvet menevät samassa linjassa ylhäältä alas päin. Ensimmäisenä ne vievät mukanaan vasemman korvan alaosan ja se jatkuu silmän yli kolmena haavana sekä kaulalla on isoin arvista ja ne ovat eniten oikealla puolella kehoa.

Koska Joutsenviha omaa jaloverisen verta on hänen verensa erittäin tummaa, mutta ei sentään ihan mustaa kuten aidoilla yöverillä. Veressä on vivahde selkeää punaista.













Joutsentähti on kissana ulkoapäin hyvin pitkälle julma, kylmä sekä vallanhimoinen ja häntä pidetään lähinnä sotahulluna klaaneissa, joita hän on sortanut ja aloittanut heitä vastaan sodankin. Todellisuudessa kuitenkin kyse on vain kostosta, jossa naaras elää. Hän haluaa kostaa esi-isiensä väärän kohtalon tekemällä saman niiden kissojen jälkeläisille. Mutta sitten kun tuo kupla, jossa naaras elää poksahtaa ei välttämättä ole enää mitään tehtävää.

Johtajana kissa on määrätietoinen ja haluaa pysyä yhden askeleen aina edellä muita. Hän on omalla tavallaan vainoharhainen ja yrittää pitää vain ne henkilöt joihin luottaa lähellä ja niihin joihin ei kaukana. Omaan sukuunsa, Kenraalien sukuun, hän luottaa täysin eikä halua uskoa, että sieltä löytyisi pettureita tai niitä jotka voisivat syöstä hänet valtaistuimeltaan, joka on omalla tavallaan Joutsentähden heikko kohta. Siltikään hän ei pidä siitä, että herttuat ja muut sukulaiset hyppivät hänen silmilleen. Se voi olla kuolettava virhe, ihan kenelle tahansa. Joutsentähti haluaa näyttää olevansa vahva johtaja, joka ei siedä silmille hyppimistä.

Pentujaan ja puolisoaan hän rakastaa, vaikka ei näytäkkään sitä. Hänen tunteensa on pakattu syvälle "mätään" sydämeen, josta niitä ei kukaan löydä.
Joutsentähti on tottunut näyttämään tunteistaan vain vihan, joka on helppo päästää ulos. Muita tunteita kenraali piilottelee sydämessään eikä missään nimessä halua näyttää niitä kenellekkään, vaikka haluaisi, koska näkisi sen vain heikkoutena. Jos hän ei olisi vahva ja itsenäinen naaras, joka ei pelkää tappaa klaani ei haluaisi seurata häntä, jonka takia Joutsentähti hallitsee mieluummin pelolla kuin juurikin "klaanien tavalla". Joutsentähti haluaisi osata rakastaa, mutta on oppinut piilottamaan kaikki tunteensa.

Kenraalitar on sähäkkä, temperamenttinen ja sisukas. Hän jatkaa niin kauan kun pystyy eikä luovuta. Naaras ei halua luovuttaa, koska se näyttää heikolta. Perääntyminen taistelussa ei ole vaihtoehto. Eikä myöskään vihollisen tappamatta jättäminen ole vaihtoehto. Ainoastaan taktinen perääntyminen on vaihtoehto, mutta sitäkään hän ei tee mielellään missään nimessä.
Joutsentähti on uskonnollinen kissa eikä hän pidä siitä, että hänet ajatellaan vääräuskoiseksi Pimeysklaanin uskonsa takia. Kenraalitar haluaa tuhota Tähtiklaaniin uskovat kissat ja samalla koko uskonnon. Kenraali on myös tarkka kastijärjestelmästä sekä asemajärjestelmästä. Hän on sitä mieltä, että ne joilla virtaa yöverta suonissaan ovat siunattuja ja ylivertaisia muihin verrattuna, mutta sitä verta ei saa olla muilla kuin Kenraalin sukuisilla. Ne jotka ovat taas kotikisusukuisia ovat pohjamutaa, jotka eivät ansaitsisi kutsua itseään soturiksi.
Kalmatar luuli ennen olevansa jopa kuolematon jumalolento, mutta yhden hengen menettämisen jälkeen hän on tullut siihen uskoon, että hän on todellakin kuolevainen. Hänestä on tullut vainoharhainen ja erittäin varovainen.












Joutsenvihan taival ei alkanut ehkä mistään parhaasta päästä eikä todellakaan parhaasta perheestä. Hänen emonsa oli Sirpalekynnen pennun pentu, Verilintu ja isä taas ex yöklaanilainen soturi, Myrskykynsi. Perhe ei ollut mikään maailman onnellisin perhe, eikä varsinkaan mikään penturakkain. Verilintu oli erittäin kylmä ja sotilaallinen persoona, joka noudatti tarkkaa koodia; ei tunnetta on voima, ei ystäviä on valta. Myrskykynsi taas,oli "kuollut" jo ennen pentujen syntymää, koska Verilintu oli tullut "vahingossa" raskaaksi ja tämän takia naaras tappoi pentujen isän. Todellisuudessa kuitenkin Myrskykynsi oli päässyt viimeisillä voimillaan Yöklaaniin ja näin pelastunut. Emolle ja pennuille kuitenkin isä oli yhtä kuin kuollut.

Lisäksi Verilintu päällikön tehtäviensä takia tyrkkäsi pentunsa toisen kasvattettaviksi, mutta itse tämä piti yllä näiden kuria ja opintoja. Toinen naaras vain ruokki pennut. Verilintu ei kuitenkaan rakastanut pentuja, tuskin se edes välitti kolmesta pennusta, joille tuo oli antanut nimiksi Varjopentu, Kuolemapentu ja Joutsenpentu. Hän oli vain heivannut pennut pois kuin roskat, mutta yritti kasvattaa heistä silti jääklaanilaisia.

Joutsenpennun taival ei myöskään alkanut hyvin siksi, että emo kärsi pienistä mielenterveysongelmista. Hänellä oli pakkomielle väkivaltaan ja tämä heijastui vahvasti myös pentuihin, joita tuo hakkasi aina vähän väliä. Joutsenpentu kuitenkin ajatteli, että tämä liittyi varhaiskoulutukseen, jota Veritähti luolien kätköissä teki soturilain vastaisesti, mutta kukapa Jääklaanissa soturilaista välitti. Mutta eipä siinnäkään kaikki. Verilintu teki jotain mitä pentujen ei ikinä pitäisi kokea, varsinkaan noin nuorena mitä Joutsenpentu ja tuon sisarukset olivat. Kun muut pennut leikkivät klaaneissa Jääklaanissa päällikön pennut jo tappoivat heikkoja vankeja. Pennut kiduttivat vankeja jo nuorena. Heissä ei ollut minkäänlaista myötätuntoa tai edes tunteita. Kolmesta pennusta oli tullut kylmiä sotilaita, pelinappuloita joita Verilintu ohjaili. Se koituikin emon virheeksi myöhemmin, koska hän ei enää voinutkaan hallita Joutsenpennun loputtomalta tuntuvaa vihaa, jonka hän oli valtajastanut pennun voimavaraksi.

Sitten koitti se päivä kun kolmesta pennusta tuli oppilaita ja Joutsentassuksi nimitetty oppilas alkoi vasta tajuta, ettei maailma ollut vain luola, vaan luolaston ulkopuolella oli kokonainen laakso. Silloin hän kuuli ensimmäisen kerran klaaneista ja niiden tavoista. Naaras ei voinut uskoa korviaan, mutta silti halusi nähdä nämä klaanit, emo ei kuitenkaan antanut tehdä tätä ja jätti hänet mätänemään luoliin. Se suututtaa Joutsentassua, sillä kaikki muut saavat kirmata Laaksossa miten haluavat.

Tapahtunut pelissä:
Joutsentassu jututtaa Tappotassua, joka kertoo olleensa aina rakastanut Joutsentassua, mutta ei saa kalmaturkilta vastakaikua, mutta pari kyyneltä vuodatetaan. Joutsentassu itki lähes ensimmäisen kerran elämässään ja nämä kyyneleet hän vuodatti, koska tätä ei oltu koskaan rakastettu. Tappotassu ikään kuin vihjailee haluavansa olla Joutsentassun kumppani, mutta tämä ei naaras ei halua vielä kumppanuutta kenenkään kanssa, koska ei tunne samaa rakkautta Tappotassua kohtaan kuin tämä tuntee kalmaturkkia kohtaan. Joutsentassu kuitenkin katui myöhemmin sitä, että vastasi näin Tappotassulle, sillä olisi mielellään voinut ollakkin Tappotassun kumppani.
Seuraavana päivänä Joutsentassu ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja lähti Tappotassun kanssa Ukkosklaaniin ja soluttautuen sinne vakoojaksi vastoin emonsa tahtoa. Myöhemmin Tappotassu katoaa mystisesti ja Joutsentassu jää kaipaamaan kollia, mutta jatkaa nopeasti elämäänsä vakoojana Ukkosklaanissa. Hän kuitenkin palasi nopeasti Jääklaaniin emonsa käskystä näyttäen, että on yhä uskollinen Jääklaanille, mutta, että hän osaa ottaa myös ohjat omiin tassuihinsa jos tarve vaatii.

Myöhemmin Yöklaanin reviirillä Joutsentassu kohtaa pikkuisen leiristä eksyneen Tuulipennun ja tekee tämän kanssa sopimuksen. Kahden päivän päästä pentu on päässyt Virtaklaanin reviirille, joka on Jääklaanin hallitsema ja kohtaa Kuuratassun, joka on melkein vahingoittamassa pentua kunnes Joutsentassu osuu paikalle ja alkaa kiivas keskustelu. Pentu ilmoittaa olevansa vähän aikaa Yöklaanissa ja sitten tulee Jääklaaniin, Joutsentassun koulutukseen. Kuuratassu ei pidä tästä, mutta hyväksyy sen, että tästä tulee jääklaanilainen -tosin hyvin paljon epäillen tätä, koska ei usko pennun edes selviävän viikkoa. Joutsentassu ei itsekkään usko pennun selviytymiseen eikä oikeastaan välitäkkään pennusta sen koommin, se on vain osa suurta juonta, joka johtaa Yöklaanin tuhoon, Tuulipentu meni kuitenkin tuhoamaan
suunnitelmat olematta hiljaa sillä hetkellä kun Joutsentassu oli hakemassa tätä Yöklaanista ja Joutsentassu joutui väittelyyn Kyyneltähden kanssa.

Pian tämän jälkeen Joutsentassusta tulee Joutsenviha. Murhaajar onkin oikea demoni muille klaaneille ja jatkaa vallankaappaussuunnitelmaansa veljensä Kuolemaiskun kanssa. Vallankumouksen ajalle kuitenkin sattuu epätoivottu tiineys, jonka on aiheuttanut Joutsenvihan ja Ruttoveren yhteinen yö Pimeyden lammella. Tämän takia Joutsenvihan on paettava hetkeksi ja siirtää vallankaappausta. Myöhemmin Joutsenviha synnyttää hänen ja Ruttoveren vahinkopennut, joille hän antaa nimeksi Huuhkajapentu, Ruusupentu, Pakkaspentu, Haukkapentu, Hiillospentu ja Vaarapentu. Pentujen synnyttyä Joutsenviha ottaa vallan emoltaan Verilinnulta ja kruunaa itsensä kenraaliksi, Joutsentähdeksi.

Samaan aikaan kun hän kasvattaa pentujaan tämän oppilas, Tuulitassu juonii Kuuturkki nimisen yöklaanilaisen kanssa ja he pakenevat. Tämän takia Joutsentähti aloittaa puhdistukset klaanissaan katsoakseen kuka on uskollinen ja kuka ei. Joutsentähti vannoo kostoa Tuulitassulle, joka on jo paennut kauas Jääklaanista.
Myöhemmin hän tutustuu Haitaljaan ja saa tämän kanssa kolme kummallista pentua: Solmupennun, Varjopennun ja Jalopennun ja kruunaa Haitaljan ruhtinaaksi rinnalleen.

Myöhemmin Pöllökirku päätyy Jääklaaniin ja kohtaa Joutsentähden. Pöllökirku huitaisee nopeasti kohti kenraalitarta ja osuu kohteeseensa, vieden naaraalta yhden hengen. Jääklaanin kenraali menettää osan korvastaan sekä saa arvet silmänsä päälle sekä kaulaan. Joutsentähden kupla, jossa hän on elänyt pitkän aikaa poksahtaa. Hän tajuaa olevansa muiden kissojen tapaan kuolevainen eikä suinkaan jumalaolento. Naaras rupeaa varovaiseksi ja päästää ruhtinaansa, Haitaljan Jääklaanin keulakuvaksi, mutta vetää yhä naruista taustalla.





Emo: Verilintu - kuollut - Jääklaani, nyk. Pimeysklaani
Isä: Myrskykynsi - kuollut - Yöklaani, nyk. Tähtiklaani
Pentue I: Ruttoveri: Huuhkaja, Ruusutassu, Haukkapentu, Hiillostassu, Pakkastassu, Vaarapentu
Pentue II: Haitalja: Solmutassu, Jalotassu, Varjotassu.
Esi-isät (Vanhimmasta nuorimpaan): Sirpalekynsi, Veritähti, Verilintu - kuolleet, Pimeysklaani.