Postannut illxx Jul 26, 2017 10:26:19 GMT 2
OPPILASNIMI: Kuolematassu
SOTURINIMI: Kuolemaisku
SUKUPUOLI: Kolli
KLAANI: Jääklaani
ASEMA: Soturioppilas
VERIKASTI: Puoliverinen?
ULKONÄKÖ: Kuolemaisku on melkein kokonaan mustan puoleen kääntyvä kolli. Pohjaturkki on hyvin tumman harmaata ja sen päällä komeilee epäsäännölliset raidat. Nämä mustat raidat ovat teräväkärkisiä ja menevät useassa otteessa ristiin toistensa kanssa. Vaikuttaisi siltä, kuin itse kuolema olisi luonut/viiltänyt mustat "arvet" viikatteella tämän turkkiin. Kaulasta, nenän alta, mahasta sekä tassujen kärjistä löytyy vitivalkoista karvaa. Viikset ovat keskipitkät, korvat tasaisen kauniit kolmiot, sekä kynnet ovat kaarevat ja väriltään hieman harvinaisesti täysin puhtaanvalkoiset. Ruumiinrakenteeltansa Kuolemaisku on solakka ja lihaksikas. Kollin kaikista vahvin osa löytyy tukevista ja vankoista jaloista, joka omaa tälle loistavan hyppykyvyn ja vahvan tuen taisteluissa. Arpia löytyy pitkin kehoa, mutta kaikista silmiin pistävin arpi löytyy naamalta vasemman silmän päältä, mitä vain korostaa tumman kollin voimakkaan punaisia silmiä.
LUONNE: Kuolemaisku on todella looginen ja armoton tapaus. Kolli ei juurikaan välitä muista kissoista, vaan ajattelee pikemminkin suurimmasta osasta hyvinkin alhaisesti. Vaikka pieni soturinalku onkin vasta oppilas, tavoittelee hän siltikin korkeaa asemaa klaanissaan, -vähintäänkin varapäällikön paikkaa. Kunnianhimo voi saada kylmämielisen nuorukaisen jopa tappamaan. Ensimmäinen etu on itsellä, mutta kaikesta itsekkyydestä, kunnian- ja murhanhimosta huolimatta Kuolemaisku on todella hyvä noudattamaan käskyjä ja hoitaa työnsä hyvin. Tämä kerää itselleen huomiota ja suosiota klaanissaan, ja yrittää luoda luottamuksellisia suhteita moniin, jotta kunnianhimoiset suunnitelmat kävisivät toteen. Salamyhkäinen oppilas puhuu usein hyvinkin tunteettomalla äänellä, eikä paljasta itsestään mitään. Pikemminkin Kuolemaisku yrittää saada mahdollisimman paljon irti muista kissoista ja yrittää päästä kierosti heidän nahkansa alle, esittämällä luottamuksellista kissaa, kehenkä voisi luottaa. Taistelussa kolli käyttää kissojen omia iskuja ja tekoja heitä vastaan, mikäli se on vain mahdollista. Kaikinpuolin Kuolemaisku on salakavala, ja tarkkailee, sekä analysoi ympärillään olevaa maailmaa ja kissoja jatkuvasti.
Kuolemaiskun lojaalius Jääklaania kohtaan on vahva. Suuri usko Pimeyden metsään ja siellä olevaan Pimeysklaaniin on ollut kollin mukana jo pennusta alkaen, kasvatuksesta johtuen. Tähtiklaani on paikka hölmöille, eikä verenhimoinen kolli voi sietää edes puhua moisesta.
Taistelussa kollin valtti on tukevat jalat. Jos isku osuu oikean paikkaan edes kerran, voi tuloksena jopa pahimmassa tapauksessa olla kuolema. Kuolemaisku on ovela, minkä vuoksi hän pitää vasenta silmäänsä usein kiinni. Arpi silmän päällä näyttää monille siltä, kuin vasemman puolen näkökentälle olisi tapahtunut jotain peruuttamatonta, mikä tekee vain kollista haavoittuvaisen näköisen. Todellisuudessa tämä on virhearvio, ja viimeistään taistelussa kun ensimmäinen veri on vuodatettu, kolli avaa kummatkin silmänsä saadakseen kaikki aistinsa toimimaan terävimmin. Mitä enemmän Kuolemaisku vuodattaa verta, oli se sitten omaa tai vastustajan verta, tämä muuttuu hullummaksi ja arvaamattomaksi, eikä ivallinen virne poistu kollin naamalta niin kauan kun tämä on päässyt veren makuun. Kuolemaisku voi mennä tiukan taistelun jäljiltä täysin sekaisin, eikä silloin kollin mielessä ole mitään muuta kuin tappaminen ja verenhimo. Kohtaukset voivat kestää pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin omat klaanilaisetkaan eivät ole täysin turvassa mielenvikaiselta kollilta.
MENNEISYYS: Kuolemaiskun menneisyys on veren täyttämä. Koska kolli on päällikön vanhin poika, on tämä joutunut pennusta pitäen sisarustensa Joutsenvihan ja Varjomurhan, -siihen aikaan Joutsenpennun ja Varjopennun kanssa kiduttamaan ja murhaamaan vankeja. Pennut olivat käytännössä vangittuina luolaan, eikä suhde emoon ole koskaan ollut lämpimin, ainakaan Kuolemaiskun kannalta. Uhmakas kolli otti usein yhteen emonsa kanssa jo pienenä, mutta lopulta päätyi tukahduttamaan vastaväitteet, saadessaan ikuisen muiston Veritähden julmuudesta ja raivosta. Tämä 'rakkauden osoitus' näkyy ikävänä arpena vasemman silmän (silmäluomen) päällä.
Kuolemaisku on opetettu tappamaan ja kiduttamaan jo pentuna, mikä on johtanut pysyviin vammoihin mielessä. Niin pieni pentu ei osannut käsitellä näkemäänsä, kuulemaansa, sekä jatkuvaa kuoleman hajua ympärillään. Pakosta on kylmä kolli tappanut ja lopulta kaikki tunteet ovat hiipuneet. Jäljelle on jäänyt vain viha ja verenhimo, -mikä tekee kollin hulluksi aika ajoin. Tappamisesta ja verenvuodatuksesta on tullut kollille pakkomielle, eikä tämä voi hallita verenhimoansa.
Oppilaaksi päästyään on Kuolemaiskulle luotettu tehtäviä jotka koskevat myös muutakin maailmaa kuin vain luolassa kiduttamista ja tappamista. Sisaruksista Joutsenviha on läheinen ja luotettu. Pikkuveli, Varjomurha on ehkä jäänyt jollain tavalla vanhempien sisarusten varjoon, eikä Kuolemaiskulla ole juurikaan mielipidettä hänestä. Suhde on kylmä, mutta Kuolemaisku luottaa vaistomaisesti jollain tasolla melko paljon veljeensä, vaikka veli ei luottaisikaan tähän.
SUKU:
Joutsentassu (Joutsenviha): Kylmä ja viekas, Kuolemaiskun sisar ja suuren kunnioituksen kohde. Läheisin ja luotetuin kissa koko klaanista ja laaksosta.
Varjotassu (Varjomurha): Kylmä ja vastuuton, Kuolemaiskun veli, sekä nuorin sisaruksista. Välit ovat etäiset ja kylmät, mutta jollain tasolla luottaa veljeensä yllättävän paljonkin.
Emo: Verilintu/tähti [Jääklaani, päällikkö] ei luota juuri ollenkaan emoonsa, kunnioittaa vain tämän auktoriteettia ja asemaa klaanissa. Muissa määrin halveksuu tätä, vaikkei sitä koskaan tule näyttämään kenellekään.
Isä: Myrskykynsi [Tähtiklaani, ennen Yöklaani, soturi]
Emonisä (Verilinnun isä): Veritähti [Pimeysklaani, ennen Luuklaani, päällikkö]
Emonisänisä (Veritähden isä): Sirpalekynsi [Pimeysklaani, ennen Luuklaani, päällikkö]
Emonisänisän veli (Veritähden isän veli): ? (esiintyi veljensä nimellä) [Pimeysklaani, ennen Luuklaani]
MUUTA: Kuolemaisku on loistava esittämään, ja siksi saa huomiota, ehkäpä myös suosiota osakseen. Vahva taistelija, kuolettava voima ja valttikortti löytyy voimakkaista jaloista, joista soturinimi saakin peränsä. Hyppyvoima ja voimakkuus vahvimpia lajeja, ketteryys jäänyt heikommalle kannalle. Viekas ja kiero kissa, mutta taistelussa seotessaan järjen käyttö hiipuu nopeasti pois ja kolli toimii vain aistiensa varassa. Tämä on Kuolemaiskun vahvin ase, mutta myös suurin heikkous (sillä kolli menettää helposti tässä tilassa tilannetajunsa, mielessä on vain tappaminen ja verenhimo). Aisteista kolli luottaa kuuloonsa eniten. Näköaistin tämä on jättänyt pienemälle huomiolle ja yrittääkin toimia "yksisilmäisenä" mahdollisimman paljon (oppilasajoilla vielä vaikeuksia tämän kanssa). Käyttää vasenta silmäänsä toisena valttina taisteluissa
-Mahdollisesti (vahinko)pentue tulevaisuudessa
-Tähtää varapäällikön paikkaa klaanissaan
// Kuva; ©Illyaswiel
SOTURINIMI: Kuolemaisku
SUKUPUOLI: Kolli
KLAANI: Jääklaani
ASEMA: Soturioppilas
VERIKASTI: Puoliverinen?
ULKONÄKÖ: Kuolemaisku on melkein kokonaan mustan puoleen kääntyvä kolli. Pohjaturkki on hyvin tumman harmaata ja sen päällä komeilee epäsäännölliset raidat. Nämä mustat raidat ovat teräväkärkisiä ja menevät useassa otteessa ristiin toistensa kanssa. Vaikuttaisi siltä, kuin itse kuolema olisi luonut/viiltänyt mustat "arvet" viikatteella tämän turkkiin. Kaulasta, nenän alta, mahasta sekä tassujen kärjistä löytyy vitivalkoista karvaa. Viikset ovat keskipitkät, korvat tasaisen kauniit kolmiot, sekä kynnet ovat kaarevat ja väriltään hieman harvinaisesti täysin puhtaanvalkoiset. Ruumiinrakenteeltansa Kuolemaisku on solakka ja lihaksikas. Kollin kaikista vahvin osa löytyy tukevista ja vankoista jaloista, joka omaa tälle loistavan hyppykyvyn ja vahvan tuen taisteluissa. Arpia löytyy pitkin kehoa, mutta kaikista silmiin pistävin arpi löytyy naamalta vasemman silmän päältä, mitä vain korostaa tumman kollin voimakkaan punaisia silmiä.
LUONNE: Kuolemaisku on todella looginen ja armoton tapaus. Kolli ei juurikaan välitä muista kissoista, vaan ajattelee pikemminkin suurimmasta osasta hyvinkin alhaisesti. Vaikka pieni soturinalku onkin vasta oppilas, tavoittelee hän siltikin korkeaa asemaa klaanissaan, -vähintäänkin varapäällikön paikkaa. Kunnianhimo voi saada kylmämielisen nuorukaisen jopa tappamaan. Ensimmäinen etu on itsellä, mutta kaikesta itsekkyydestä, kunnian- ja murhanhimosta huolimatta Kuolemaisku on todella hyvä noudattamaan käskyjä ja hoitaa työnsä hyvin. Tämä kerää itselleen huomiota ja suosiota klaanissaan, ja yrittää luoda luottamuksellisia suhteita moniin, jotta kunnianhimoiset suunnitelmat kävisivät toteen. Salamyhkäinen oppilas puhuu usein hyvinkin tunteettomalla äänellä, eikä paljasta itsestään mitään. Pikemminkin Kuolemaisku yrittää saada mahdollisimman paljon irti muista kissoista ja yrittää päästä kierosti heidän nahkansa alle, esittämällä luottamuksellista kissaa, kehenkä voisi luottaa. Taistelussa kolli käyttää kissojen omia iskuja ja tekoja heitä vastaan, mikäli se on vain mahdollista. Kaikinpuolin Kuolemaisku on salakavala, ja tarkkailee, sekä analysoi ympärillään olevaa maailmaa ja kissoja jatkuvasti.
Kuolemaiskun lojaalius Jääklaania kohtaan on vahva. Suuri usko Pimeyden metsään ja siellä olevaan Pimeysklaaniin on ollut kollin mukana jo pennusta alkaen, kasvatuksesta johtuen. Tähtiklaani on paikka hölmöille, eikä verenhimoinen kolli voi sietää edes puhua moisesta.
Taistelussa kollin valtti on tukevat jalat. Jos isku osuu oikean paikkaan edes kerran, voi tuloksena jopa pahimmassa tapauksessa olla kuolema. Kuolemaisku on ovela, minkä vuoksi hän pitää vasenta silmäänsä usein kiinni. Arpi silmän päällä näyttää monille siltä, kuin vasemman puolen näkökentälle olisi tapahtunut jotain peruuttamatonta, mikä tekee vain kollista haavoittuvaisen näköisen. Todellisuudessa tämä on virhearvio, ja viimeistään taistelussa kun ensimmäinen veri on vuodatettu, kolli avaa kummatkin silmänsä saadakseen kaikki aistinsa toimimaan terävimmin. Mitä enemmän Kuolemaisku vuodattaa verta, oli se sitten omaa tai vastustajan verta, tämä muuttuu hullummaksi ja arvaamattomaksi, eikä ivallinen virne poistu kollin naamalta niin kauan kun tämä on päässyt veren makuun. Kuolemaisku voi mennä tiukan taistelun jäljiltä täysin sekaisin, eikä silloin kollin mielessä ole mitään muuta kuin tappaminen ja verenhimo. Kohtaukset voivat kestää pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin omat klaanilaisetkaan eivät ole täysin turvassa mielenvikaiselta kollilta.
MENNEISYYS: Kuolemaiskun menneisyys on veren täyttämä. Koska kolli on päällikön vanhin poika, on tämä joutunut pennusta pitäen sisarustensa Joutsenvihan ja Varjomurhan, -siihen aikaan Joutsenpennun ja Varjopennun kanssa kiduttamaan ja murhaamaan vankeja. Pennut olivat käytännössä vangittuina luolaan, eikä suhde emoon ole koskaan ollut lämpimin, ainakaan Kuolemaiskun kannalta. Uhmakas kolli otti usein yhteen emonsa kanssa jo pienenä, mutta lopulta päätyi tukahduttamaan vastaväitteet, saadessaan ikuisen muiston Veritähden julmuudesta ja raivosta. Tämä 'rakkauden osoitus' näkyy ikävänä arpena vasemman silmän (silmäluomen) päällä.
Kuolemaisku on opetettu tappamaan ja kiduttamaan jo pentuna, mikä on johtanut pysyviin vammoihin mielessä. Niin pieni pentu ei osannut käsitellä näkemäänsä, kuulemaansa, sekä jatkuvaa kuoleman hajua ympärillään. Pakosta on kylmä kolli tappanut ja lopulta kaikki tunteet ovat hiipuneet. Jäljelle on jäänyt vain viha ja verenhimo, -mikä tekee kollin hulluksi aika ajoin. Tappamisesta ja verenvuodatuksesta on tullut kollille pakkomielle, eikä tämä voi hallita verenhimoansa.
Oppilaaksi päästyään on Kuolemaiskulle luotettu tehtäviä jotka koskevat myös muutakin maailmaa kuin vain luolassa kiduttamista ja tappamista. Sisaruksista Joutsenviha on läheinen ja luotettu. Pikkuveli, Varjomurha on ehkä jäänyt jollain tavalla vanhempien sisarusten varjoon, eikä Kuolemaiskulla ole juurikaan mielipidettä hänestä. Suhde on kylmä, mutta Kuolemaisku luottaa vaistomaisesti jollain tasolla melko paljon veljeensä, vaikka veli ei luottaisikaan tähän.
SUKU:
Joutsentassu (Joutsenviha): Kylmä ja viekas, Kuolemaiskun sisar ja suuren kunnioituksen kohde. Läheisin ja luotetuin kissa koko klaanista ja laaksosta.
Varjotassu (Varjomurha): Kylmä ja vastuuton, Kuolemaiskun veli, sekä nuorin sisaruksista. Välit ovat etäiset ja kylmät, mutta jollain tasolla luottaa veljeensä yllättävän paljonkin.
Emo: Verilintu/tähti [Jääklaani, päällikkö] ei luota juuri ollenkaan emoonsa, kunnioittaa vain tämän auktoriteettia ja asemaa klaanissa. Muissa määrin halveksuu tätä, vaikkei sitä koskaan tule näyttämään kenellekään.
Isä: Myrskykynsi [Tähtiklaani, ennen Yöklaani, soturi]
Emonisä (Verilinnun isä): Veritähti [Pimeysklaani, ennen Luuklaani, päällikkö]
Emonisänisä (Veritähden isä): Sirpalekynsi [Pimeysklaani, ennen Luuklaani, päällikkö]
Emonisänisän veli (Veritähden isän veli): ? (esiintyi veljensä nimellä) [Pimeysklaani, ennen Luuklaani]
MUUTA: Kuolemaisku on loistava esittämään, ja siksi saa huomiota, ehkäpä myös suosiota osakseen. Vahva taistelija, kuolettava voima ja valttikortti löytyy voimakkaista jaloista, joista soturinimi saakin peränsä. Hyppyvoima ja voimakkuus vahvimpia lajeja, ketteryys jäänyt heikommalle kannalle. Viekas ja kiero kissa, mutta taistelussa seotessaan järjen käyttö hiipuu nopeasti pois ja kolli toimii vain aistiensa varassa. Tämä on Kuolemaiskun vahvin ase, mutta myös suurin heikkous (sillä kolli menettää helposti tässä tilassa tilannetajunsa, mielessä on vain tappaminen ja verenhimo). Aisteista kolli luottaa kuuloonsa eniten. Näköaistin tämä on jättänyt pienemälle huomiolle ja yrittääkin toimia "yksisilmäisenä" mahdollisimman paljon (oppilasajoilla vielä vaikeuksia tämän kanssa). Käyttää vasenta silmäänsä toisena valttina taisteluissa
-Mahdollisesti (vahinko)pentue tulevaisuudessa
-Tähtää varapäällikön paikkaa klaanissaan
// Kuva; ©Illyaswiel