Hohtolilja
Sept 26, 2021 11:59:14 GMT 2
Postannut Nomisir Sept 26, 2021 11:59:14 GMT 2
Nimet: Hohtopentu - Hohtotassu - Hohtolilja
Ikä: 25 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Ukkosklaani
Asema: Kuningatar
Uskonto: Tähtiklaani
Verikasti: Puhdasverinen
Ulkonäkö: Hohtolilja on väritykseltään valkea ja hänen turkkinsa on hyvin pitkää ja paksua, jonka vuoksi naaras ei näytä millään tavoin klaaninsa notkeimmalta yksilöltä. Paksun turkin alta löytyy normaali kokoinen kissa, jolla on pienet lihakset. Pisimmillään turkki on niskan ja vatsan seuduilta, myös hännän karvoitus on hyvinkin tuuheaa. Suurimmaksi osaksi naaras on väritykseltään puhtaan valkea, mutta turkista löytyy myös muutama tummempi kohta. Naaraan kasvot ovat väritykseltään harmahtavat, samoin myös hänen pienet teräväkulmaiset korvansa ovat samaa väriä. Kasvojen harmaus alkaa leviämään kuonon ympäriltä ja se jatkuu aina silmien yläpuolelle asti, josta valkoisen ja harmaan turkin raja kulkee poskia pitkin leuan alapuolelle. Hohtoliljan häntä on myös tätä samaa harmaansävyä, mutta muuten turkki on täysin valkea. Naaraan molemmat silmät ovat väritykseltään hyvinkin haaleansiniset ja täysin sokeat. Nenä sekä polkuanturat ovat pehmeän tuntuiset, sekä väriltään vaaleanpunaiset. Pitkät viikset ovat puolestaan väritykseltään vaaleat, samoin myös terävät kynnet.
Luonne: Hohtolilja on luonteeltaan suurimmaksi osaksi rauhallinen ja hän nauttiikin siitä, että saa olla omissa oloissaan ja nauttia ympärillään vallitsevasta hiljaisuudesta. Omissa oloissaan viihtyvä naaras ei kuitenkaan yritä erakoitua klaanitovereistaan, sillä hän tietää, että ei voisi ikinä pärjätä ilman näitä, jonka vuoksi hän pitääkin välinsä muihin kissoihin hyvinä. Hohtolilja ymmärtää, että sokeutensa vuoksi hän ei pysty tekemään kaikkia asioita samalla tavalla kuin muut, mutta se ei estä häntä etsimästä itselleen parhainta tapaa suorittaa erilaisia asioita. Naaras ei kuitenkaan missään vaiheessa ryhdy uhkarohkeaksi ja ala tekemään asioita, joissa hän todennäköisesti onnistuu vain loukkaamaan itsensä. Kun naaras päättä oppivansa jonkin asian hän ei suostu luovuttamaan helpolla, vaikka epäonnistuisikin tavoitteissaan. Nuoresta asti Hohtolilja on ollut valmis tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa ja päästyään soturiksi hän ei todellakaan ole valmis luovuttamaan asioiden suhteen vaan hän jatkaa yrittämistä jopa useiden päivien ajan. Mutta, jos Hohtolilja tulee lopulta siihen tulokseen, että ei pysty saavuttamaan tavoitteitaan etsii hän itselleen uuden asian opeteltavaksi, sillä onnistumisen tunne on asia, josta naaras nauttii todella. Sillä silloin hän pystyy aina hetkeksi unohtamaan sen kuinka erilainen hän onkaan muihin verrattuna.
Hohtolilja ei pidä ollenkaan siitä, jos hän saa tietoonsa, että joku on ryhtynyt valvomaan hänen liikkeitään ja katsomaan hänen peräänsä. Sillä naaras sai tarpeekseen muiden ylihuolehtivaisuudesta pentuna, kun hänen vanhempansa seurasivat kokoajan vierestä tyttärensä tekemisiä. Usein näissä tilanteissa Hohtolilja kertoo asiasta suoraan toiselle kissalle ja pyytä tätä lopettamaan hänen tarkkailemisensa, mutta hän ei kuitenkaan pyydä toista poistumaan luotaan, sillä hän on valmis kertomaan toiselle kuinka pystyy toimimaan yksinään ilman yhtä tärkeimmistä aisteista. Koska naaras on ollut syntymästään asti sokea on hän oppinut kuinka käyttää muita aistejaan hyödyksi, kun hän ei pysty näkemään ympäristöään. Hohtolilja viihtyy hyvin itseään nuorempien kissojen seurassa ja etenkin pentujen kanssa leikkiminen on yksi hänen lempipuuhistaan, sillä silloin hän pystyy antamaan klaanin kuningattarille hetkeksi omaa aikaansa ja hän tietää näiden arvostavan sitä. Hohtolilja vastailee mielellään pentujen kysymyksiin sokeudestaan, sillä hänen mielestään pennut ovat juuri niitä, jotka puhuvat suoraan eivätkä mieti tapoja joilla ottaa asian esille niin, että naaras ei pahoittaisi mieltään. Usein naaraasta nimittäin tuntuu siltä kuin muut yrittäisivät tuoda asian mahdollisimman varovasti esille, aivan kuin nämä odottaisivat Hohtoliljan pahoittavan mielensä siitä, kun joku haluaisi jutella hänen kanssaan hänen sokeudestaan. Näin ei todellakaan ole sillä Hohtolilja on valmis puhumaan sokeudestaan niin kauan, kunnes muut eivät lähde vähättelemään häntä sen vuoksi, ettei hän voi koskaan olla sellainen soturi kuin muut ovat. Naaras hyväksyy sokeutensa täysin, mutta se ei estä häntä silti olemasta niin paras soturi kuin hän vain voi olla.
Menneisyys: Hohtopentu syntyi ainoana pentuna kahdelle nuorelle Ukkosklaanin soturille, joiden ensimmäinen pentu hän oli. Nämä kaksi kissaa olivat hyvin onnellisia jälkeläisestään ja huolehtivat tästä parhaimmalla mahdollisella tavalla odottaen, että jonakin päivänä heidän tyttärestään kasvaisi yksi klaanin suurimmista sotureista. Kuitenkin, kun Hohtopennun silmät aukesivat paljastui tämän vanhemmille ja samalla myös muulle klaanille, että naaras oli täysin sokea. Aluksi pienen pennun vanhemmat järkyttyivät asiasta ja he eivät tahtoneet uskoa, että heidän tyttärestään ei koskaan voisi kasvaa sitä soturia jota he olivat tästä kaavailleet. Kuitenkin, kun alkujärkytyksestä alettiin toipua päättivät nämä kaksi soturia, että he tekisivät kaikkensa, jotta Hohtopentu löytäisi oman paikkansa Ukkosklaanista, vaikka ei pystyisikään koskaan näkemään. Kun Hohtopentu saavutti muutaman kuun iän ja tämä olisi muiden pentujen tapaan halunnut tutkia leiriä ja leikkiä pentutarhan ulkopuolella estivät hänen vanhempansa tämän sillä he pelkäsivät, että pienoinen pentu onnistuisi satuttamaan itseään jollakin tapaa. Hohtopentu oli kyllä tietoinen siitä, että hän oli erilaisempi kuin muut pennut, mutta hän ei silti voinut ymmärtää vanhempiensa päätöstä pitää häntä erossa muiden pentujen leikeistä. Niinpä pienoinen naaras yritti kerta toisensa jälkeen päästä ulos pentutarhasta vanhempiensa huomaamatta, mutta se ei tuottanut millään lailla tulosta, sillä emo ei päästänyt tytärtään hetkeksikään pois näköpiiristään. Viimein monien yritysten jälkeen Hohtopennun emo suostui viemään pentunsa ulos pentutarhasta tutkimaan leiriä, mutta muiden pentujen tapaan Hohtopentu ei saanut tehdä sitä yksinään vaan emo seurasi häntä kaikkialle ohjaillessaan tyttärensä askeleita. Hohtopennun koko pentuaika kului siinä, kun tämän vanhemmat seurailivat tarkkoina hänen jokaista liikettään ja hiljalleen se alkoi käymään nuoren pennun hermoille, sillä naaras oli oppinut liikkumaan leirissä aivan omin avuin niiden kuiden aikana mitä oli saanut viettää pentutarhan ulkopuolella.
Kun Hohtopentu alkoi lähestymään kuuden kuun ikää alkoi mietintä siitä, mikä hänen tulevaisuutensa klaanissa oikein olisi. Koska naaras ei osoittanut mitään kiinnostusta parantamista kohtaan ei kukaan edes ehdottanut parantajaksi kouluttautumista. Sillä aikaa, kun muut miettivät pennun tulevaisuutta oli Hohtopentu itse täysin tietoinen siitä mitä hän haluaisi klaaninsa hyväksi tehdä. Sokea naaras halusi kouluttautua soturiksi, vaikka hän tiesikin, että taistelu ja metsästäminen tulisivat tuottamaan hänelle hankaluuksia, eikä hän koskaan voisi täyttää kaikkia sotureiden velvollisuuksia. Kun Hohtopentu toi ajatuksensa muiden tietoisuuteen kauhistuivat tämän vanhemmat jo pelkästä ajatuksesta, että heidän sokea tyttärensä haaveili soturin tulevaisuudesta. Vaikka he olivatkin aikoinaan haaveilleet siitä, että heidän pennustaan kasvaisi suuri soturi eivät he pitäneet sitä enää minkäänlaisena mahdollisuutena. Hohtopentu ei kuitenkaan kääntänyt päätään asian suhteen vaan hän oli valmis näyttämään muille, että pystyisi toteuttamaan haaveensa ja palvelemaan Ukkosklaania omalla tavallaan. Ja näin naaraalle annettiin tilaisuus kouluttautua soturiksi, mutta sokeutensa vuoksi Hohtopennulle ei nimetty vain yhtä tiettyä mestaria, vaan hänen vanhempansa keskittyivät enimmäkseen hänen kouluttamiseensa. Myös muutamat muut klaanin kokeneet soturit auttoivat koulutuksessa, jotta Hohtotassu pystyisi täyttämään unelmansa ja saavuttamaan soturinimensä. Hohtotassun oppilasaika kesti normaalia pidempään, sillä naaraalla kesti oma aikansa oppia puolustamaan itseään, jos hän jonakin päivänä joutuisi sellaiseen tilanteeseen, että kukaan ei olisi häntä auttamassa. Naaras opetteli myös metsästystä, sekä onnistui muutamalla kerralla saamaan jopa hiiren kiinni, vaikka nämä olivatkin aina vanhempia yksilöitä ja näin ollen hitaampia. Suurimmaksi osaksi Hohtotassu kuitenkin keskittyi sellaisiin askareisiin joita hän pystyisi tekemään leirissä, sekä naaras opetteli kulkemaan yksinään leirin lähettyvillä, jotta hänen mukanaan ei tarvitsisi aina olla muita kissoja. Oppilasaikansa loppupuolella naaras joutui myös kokemaan klaanissaan vallinneen sisällissodan, kun vaikeuksista alettiin päästä ylitse ja klaani sai itselleen uuden päällikön alkoi myös Hohtotassun soturiksi nimitys lähestyä. Kun naaras viimein sai soturinimensä Hohtolilja, alkoivat tämän vanhemmat viimein luottamaan siihen, että heidän tyttärensä pystyisi huolehtimaan itsestään ja tekemään asioita omatoimisesti, jolloin naaras viimein tunsi vapautuvansa siitä kokoaikaisesta holhoamisesta mitä hän oli tähän asti saanut kestää.
Tärkeitä tapahtumia:
-Hohtoliljasta ja Kaaossiivestä on tullut kumppaneita ja he ovat saaneet viisi pentua.
- Ukkosklaanin parantaja Kanervalehti kertoi Hohtoliljalle ennustuksesta, joka liittyy hänen pentuihinsa.
- Hohtolilja on kadonnut Ukkosklaanista yhdessä pentunsa Terhopennun kanssa. Kaksikko joutui vieraiden kissojen väijytyksen kohteeksi, kun Hohtolilja meni etsimään klaanin leiristä kadonnutta poikaansa. Hän törmäsi etsintänsä aikana vieraaseen kissaan, joka kertoi tietävänsä missä Terhopentu on, jolloin Hohtolilja lähti vieraan mukaan, kun tämä kuljetti hänet ulos Ukkosklaanin reviiriltä. Kun he saapuivat paikkaan, jossa Terhopentu oli, odotti siellä väijytys, jonka tämä vieras kissa kavereineen oli järjestänyt klaanikissoja varten. Sokeana Hohtolilja ei mahtanut yksin mitään montaa kissaa vastaan, mutta hänen onnekseen paikalle ilmestyi tuntematon kissa, joka auttoi hänet ja Terhopennun pakoon pidättelemällä vihamielisiä kissoja.
- Hohtolilja onnistui löytämään itselleen ja pennulleen suojaksi ontonpuun, jonka luokse he jäivät miettimään miten pääsisivät palaamaan kotiin. Sokeana Hohtolilja ei pystyisi paljonkaan suunnistamaan vieraassa maastossa ja hän ei täysin pysty luottamaan pentunsa taitoihin opastaa heitä kotiin, jonka vuoksi kaksikko jäi kyseisen ontonpuun luokse odottamaan apua.
Muuta:
- Hohtolilja rakastaa erilaisten kukkien tuoksuja ja usein tämä etsiikin rauhaisan paikan, jossa hän voi nauttia yksinään hiljaisuudessa kukkien tuoksuista.
- Sokeutensa vuoksi naaras ei ole ikinä käynyt Ukkosklaanin reviirin ulkopuolella. Eikä Hohtolilja tunne edes kokonaan oman klaaninsa reviiriä, joten kulkemien leirin ulkopuolella on usein hankalaa. On hyvinkin yleistä, että naaras onnistuu kompuroimaan sellaisella maaperällä mikä ei ole hänelle ennestään tuttua.
- Hohtoliljalla on erittäin hyvä hajuaisti ja tämä olisi varmasti yksi klaaninsa parhaimmista jäljittäjiä, jos hän vain pystyisi näkemään.
- Hohtolilja on oppinut tunnistamaan muiden kissojen luonteita pelkkien äänien perusteella, sillä sokeutensa vuoksi hän ei voi päätellä tätä asiaa mitenkään muiden ilmeistä tai ulkonäöstä. Useasti arat kissat nimittäin luovat ympäristöön vähemmän ääniä kuin esimerkiksi uteliaat yksilöt.
- Vaikka Hohtolilja hyväksyykin sokeutensa niin välillä hän kuitenkin toivoisi pystyvänsä näkemään ja elämään normaalia elämää muiden tavoin, mutta hän ei anna asian masentaa itseään vaan hän pyrkii aina tekemään parhaimpansa.