Muikku
Nov 14, 2021 18:00:15 GMT 2
Postannut Nomisir Nov 14, 2021 18:00:15 GMT 2
Nimi: Muikku
Ikä: 9,5 vuotta
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Virtaklaani
Asema: Klaaninvanhin
Verikasti: Vääräverinen
Uskonto: Pakana
Ulkonäkö: Rakenteeltaan pyöreähkö kissa, jolla on lyhyet jalat. Suurimmaksi osaksi väritykseltänsä vaaleanharmaa, muutamia tummempia kohtia löytyy. Jokaisen jalan tassut ovat tummanharmaat, samoin myös häntä. Pienikokoiset korvat ovat myöskin tummanharmaan sävyiset, kuten hänen silmiensä päältä löytyvät pienet pilkut. Vanhuuden vuoksi Muikun turkki on alkanut vaalentua hänen kasvoistansa, jonka vuoksi hänen leuassansa olevat karvat ovat vaaleamman sävyiset, samoin myös hänen nenänsä päällä olevat karvat ovat vaaleammat. Turkki on pituudeltansa varsin lyhyttä, pisimmillänsä se on hännässä. Silmät ovat väriltänsä siniset. Nenä, sekä polkuanturat ovat sävyltänsä vaaleanpunaiset.
Luonne: Höperö vanhus, joka nauttii rauhallisista eläkepäivistä. Saattaa välillä yllättää muut pyytämällä näitä mukaansa ulos kävelylle tai jopa kalastamaan, jos hän tuntee olonsa hyvin energiseksi kyseisenä päivänä. Muikku harvemmin jaksaa valittaa asioista, vaan hän usein hyväksyy asiat niin kuin ne ovat. Toki, jos hänen vanhoja luitansa kolottaa, saattaa hän mainita siitä ohimennen.
Kolli ei anna muiden huonontuulen ja negatiivisuuden tarttua itseensä, vaan hän pysyy rauhallisena itsenänsä kaikkien seurassa. Tämä liioitellun oloinen rauhallisuus ja asenne siihen, että ei elämää tarvitse aina ottaa vakavissaan, saattavat hyvin käydä muiden hermoille, mutta Muikku ei siitä välitä. Hän antaa kaikenlaisten ilkeyksien mennä korviensa ohitse ja välillä hän saattaa hyvin alkaa vitsailemaan muiden sanoilla, jos ne on tarkoitettu loukkauksina häntä kohtaan. Kolli pystyykin helposti vitsailemaan omalla kustannuksellansa ja saattaa hän siinä samassa heittää vitsejä toisestakin osapuolesta.
Hyvä kuuntelija, joka on valmis kuuntelemaan kenen tahansa huolia ja murheita. Vaikka Muikku tunnetaankin varsinaisena vitsailijana, niin osaa hän myös olla myötätuntoinen tilanteen sen vaatiessa. Tietenkään se ei saa häntä täysin luopumaan vitsikkyydestänsä, mutta murheissansa vellovat kissat saavat kollista hyvän juttukaverin, joka yrittää piristää seurassansa olevan mielialaa.
Menneisyys: Muikku syntyi satamassa asuvalle kissapariskunnalle yhdessä veljensä Sardiinin kanssa. Pentujen lapsuus oli hyvin rauhallinen ja vanhemmat opettivat pentunsa tulemaan toimeen kaksijalkojen kanssa. Veljekset oppivat nopeasti, että helpoin tie ravinnon luokse oli ystävystyä kaksijalkojen kanssa. Muikku erityisesti kiintyi erääseen miespuoliseen kaksijalkaan ja kissa lähtikin tämän kanssa aina kalaan, kun tämä saapui satamaan. Kissa sai aina oman osuutensa saaliista ja hyvin syöneenä kissa alkoikin vuosien saatossa kerryttämään muutamia lisäkiloja.
Kun kahden kissan vanhemmat menehtyivät vuosien kuluessa vanhuuteen, myös veljeksien elämä sai uuden suunnan. Veljeksien isä oli usein puhunut jälkikasvullensa heidän isoisoisästänsä, joka oli aikoinaan ollut yksi kauempana asustavien klaanien sotureista. Lokkisurma oli ollut kunnioitettu Virtaklaanin soturi, joka oli aikoinaan rakastunut kotikisu naaraaseen ja he olivat yhdessä saaneet pentuja. Naaras ei kuitenkaan, koskaan halunnut liittyä klaanikissojen pariin ja myös tämän pennut jäivät kaksijalkalaan, jossa Lokkisurma kävi heitä aina välillä katsomassa. Kun pennut kasvoivat ja lähtivät omille teilleen elämässä, kuljettivat näistä jokainen mukanaan tiedon omista juuristaan Virtaklaanin, myös Muikun ja Sardiinin isoisä, joka puolestansa välitti tietonsa veljesten isälle. Ja näin ollen myös veljekset olivat tietoisia siitä, että heidän sukuunsa kuului klaanikissoja. Sardiini oli aina ollut veljeksistä eniten kiinnostunut klaaneista ja, kun heidän vanhempansa menehtyivät päätti kolli lähteä etsimään klaaneja. Sardiini pyysi Muikkua mukaansa, mutta elämästään satamassa nauttiva kolli kieltäytyi. Näin ollen veljeksien tiet erosivat toisistaan ja he eivät ole nähneet toisiansa sen jälkeen.
Muikku jatkoi rauhallista elämäänsä satamassa monien vuosien ajan ja hiljalleen hän alkoi huomata, kuinka ikä alkoi häntä jo painamaan. Nuoruuden ketteryys oli poissa ja kertyneet lisäkilot hidastivat kollia. Samoin ikä alkoi myös näkyä siinä miehessä, jonka kanssa Muikku aina kävi kalassa. Eräänä päivänä mies houkutteli Muikun mukaansa autoon, joka kuljetti kaksikon pois satamasta. Muikku oli hyvin hämmentynyt tästä kaikesta, mutta, koska hän luotti mieheen hän lähti kiltisti tämän mukaan. Kun kaksikko viimein pääsi määränpäähänsä tiesi Muikku heti, että hän oli kaukana satamasta ja, että paluu sinne olisi vain haave, joka tuskin enää toteutuisi. Uusi paikka, jossa kolli nyt oli, oli hänelle täysin vieras ja outo. Kaikkialla oli kaksijalkojen rakennuksia ja mies, jonka kanssa Muikku oli tänne tullut vei hänet yhden rakennuksen sisälle. Selkeästi kaksikon oli tarkoitus viettää täällä yhdessä elämänsä viimeiset vuodet, eikä Muikulla ollut mitään tätä vastaan. Vaikka hän kaipasikin satamaa, niin hän oli onnellinen, että saisi olla edes luottamuksensa ansainneen miehen kanssa.
Aikaa kului ja Muikku oppi tuntemaan naapuriston kissoja, joilta hän myös kuuli lähellä asuvista klaanikissoista. Kollin uteliaisuus heräsi ja hänen ajatuksensa suuntauivat oitis Sardiiniin ja siihen olikohan veli mahdollisesti, jossakin lähellä. Koska ajatus Sardiiniin tapaamisesta oli liian houkutteleva, päätti Muikku lähteä etsimään tätä. Raskain mielin hän hyvästeli miehen, jonka kanssa oli asunut. Muikku tiesi sisimmissään, että ei välttämättä palaisi retkeltänsä ja selkeästi ikääntynyt mies ymmärsi saman, kun hän päästi ikääntyneen kissan menemään.
Muikku löysi hyvin pian sen paikan, jossa klaanit asuivat ja muutamien erakoiden avulla hän tiesi, missä Virtaklaanin reviiri sijaitsi. Hän kohtasi reviirillä partion ja pyysi päästä heidän mukaansa, vastahakoisesti klaanikissat ottivat hänet mukaan leiriinsä. Leirissä Muikku pääsi puhumaan klaaninpäällikön kanssa ja hänelle kävi nopeasti selväksi, että Sardiini ei ollut koskaan saapunut klaanien luokse. Pettymys täytti Muikun mielen hetkellisesti, mutta hän tiesi, että, jos Sardiini ei ollut päässyt tänne asti voisi hän tehdä vain yhden asian. Vanha kissa pyysi lupaa liittyä Virtaklaaniin, sillä se oli ollut Sardiiniin unelma, jonka hän halusi nyt täyttää veljensä puolesta. Aluksi vanhan kissan ottamista klaaniin epäiltiin, mutta, kun tämä kertoi sukujuuristansa alkoivat muutamat hiljalleen lämmetä idealle. Lopulta Muikku sai jäädä Virtaklaaniin ja, koska ikänsä puolesta hänestä ei ollut enää soturiksi tuli hänestä klaaninvanhin. Kolli on viettänyt tyytyväisenä vanhuutensa päiviä Virtaklaanin parissa.
Muuta:
- Liittyi Virtaklaaniin vähän sen jälkeen, kun klaani sai alueensa takaisin Jääklaanilta.
- Muikku ei halunnut itsellensä soturinimeä, joten kolli sai poikkeuksellisesti pitää vanhan nimensä.
- Kertoo mielellänsä tarinoita isoisoisästänsä Lokkisurmasta, sekä elämästänsä satamassa.
- Hänellä on mahdollisesti sukulaisia klaanien parissa Lokkisurman kautta.