Jäkäläloikka
Feb 1, 2022 16:05:16 GMT 2
Postannut Sirita Feb 1, 2022 16:05:16 GMT 2
JÄKÄLÄLOIKKA
Nimet: Jäkäläpentu » Jäkälätassu » Jäkäläloikka
Ikä: 20 kuuta
Sukupuoli: Kolli
Verikasti: Puoliverinen (Pilviklaani x Jääklaani), pidetään vääräverisenä
Uskonto: Pakana
Klaani: Pilviklaani
Asema: Juoksija
ULKONÄKÖ
Solakka, kohtalaisen pieni, pitkäjalkainen kissa. Kollin turkki on pehmoista ja puolipitkää. Niskan ja rinnan turkki on pidempää vielä ja vähän enemmän sojottavaa. Häntä on pitkä ja hieman lattea, ollen hyvä apu tasapainottelemaan niin kiipeilyssä kuin nopeissa suunnan vaihdoksissa. Jäkäläloikka on paljolti juurikin pilviklaanilaisen näköinen.
Kissan korvat ovat suurehkot, kasvot ovat pienehköt ja sirot, poskikarvat osoittaen hieman alaspäin.
Kolli on pääasiassa valkoinen väriltään, mutta kissan kasvot, kaula,rinta, tassut ja häntä ovat enemmän erinäisiä ruskean sävyjä. Valkeaa selkämystä koristavat myös ruskeat läiskät. Läiskiä löytyy myös kissan kasvoista, valkoista löytyy myös läiskänä kuonon päältä. Valkoista löytyy myös pitkin kuononvartta että leukaa, oikea puoli kuonosta jää kuitenkin ilman tuota kuviota. Jäkäläloikan kuviointi on suhteellisen symmetristä, mutta kasvoissa myös tummemmat läiskät ovat enemmän oikealla puolella kuin vasemmalla. Kissan yläluomet ovat valkoiset, silmien yllä on myös pienet valkoiset täplät molemmin puolin.
Kissan kirsu, korvien sisäpuoli ja polkuanturat ovat tumman tiilinpunaiset. Viikset ovat hitusen vinot. Jäkäläloikan silmät ovat niinsanotusti eriparia. Vasen silmä on keltainen, oikea sininen. Lavan yllä kollilla on arpi.
Ääninäyte: ?
LUONNE
Jäkäläloikka on yhtä aikaa kovaääninen, huomionhaluinen nuori sekä kissa, joka vetäytyy muiden seurasta ja karkailee omiin touhuihinsa. Pilviklaanissa kissa tunnetaan ärsyttävänä nuorena juoksijana, mutta enimmäkseen vaaleaturkki saa muiden sääliä osakseen. Moninaiset ovat olleet Pilviklaanin koettelemukset ja Jäkäläloikka on sen perintöä.
Nuori kissa on itsepäinen, hankala tapaus joka kovasti vaikuttaa olevan varma tietävänsä itse paremmin kuin kukaan muu. Jäkäläloikka esittää olevansa yltiöpäisen itsevarma, mutta ainainen suunsoitto kätkee alleen suuren epävarmuuden. Kolli ei halua miellyttää ketään, mutta silti epätoivoisesti hakee hyväksyntää ympäriltään. Hän haluaa olla paras, todistaa itsensä. Yhtä lailla kissa inhoaa sitä kun joku tarjoaa hänelle sääliä. Ei hän sitä kaipaa, vaan tunnustusta siitä mitä tekee klaaninsa eteen!
Jäkäläloikka on aika hyvä kuvaus teinistä, joka uskoo että kukaan ei voi häntä ymmärtää, että hän on paljon “erikoislaatuisempi” kuin kaikki muut. Kun kissa ei saa haluamaansa huomiota, kääntää se helposti selkänsä ja rupeaa motkottamaan ties mistä. Osaksi Jäkäläloikka ei aivan usko, että Pilviklaani todella ymmärtää hänen potentiaaliaan. Nuorella on tapana karkailla omille teilleen ja haaveilla jostain hienosta ja suuremmasta, josta ei ole itsekään ihan varma. Koska hän on myös niin hyvä jo valmiiksi kaikessa missä tekee, on Jäkäläloikalla paha tapa loikoilla mieluummin auringossa kuin oikeasti tehdä jotain.
Kilpailuhaluinen kissa kyllä on ja sillä verukkeella sen saakin tekemään asioita. Vaaleaturkki osaa kuitenkin olla aika huono häviäjä ja osaa siitäkin tehdä numeron. Jäkäläloikka on paljon äänessä, eikä kovinkaan positiivisella tavalla. Kissaa pidetään lähinnä ärsyttävänä kakarana, mutta tuon menneisyyden takia (ja klaanin väkipulan takia) ei tuota kehtaa heittää uloskaan.
Koettuaan aika kurjan menneisyyden, Jäkäläloikka on alkanut kyseenalaistaa Tähtiklaania. Jos noiden pitäisi pitää klaaneista huolta, miksi Pilviklaani on kokenut niin kovia ja miksi hän menetti kaiken. Kolli koettaa pitää suunsa supussa asiasta, mutta aika ajoin väittelee vastaan niille, jotka puhuvat Tähtiklaanin hyvyydestä. Tämä otetaan enemmän kovia kokeneen nuoren kiukutteluna, kuin aina niin tosissaan. Tosiasiahan on, että Jäkäläloikka on kääntänyt selkänsä Tähtiklaanille eikä ole aikeissa katsoa olkansa yli.
Jäkäläloikka on hankala nuori, joka on aikalailla eksyksissä oman paikkansa kanssa maailmassa, mutta ei kehtaa sitä myöntää. Kissa kaipaisi ympärilleen tukiverkostoa, mutta sen on vaikeaa päästää ketään oikeasti lähelleen. Kollilla on kuitenkin tapa myös äityä mustasukkaiseksi, jos joku jonka se kokee läheisekseen antaakin huomiota toisille. Tuo kaipaisi jälleen perhettä ympärilleen, mutta kammoksuu myös ajatusta että korvaisi entisensä.
Kissalla on paljon opittavaa elämästä, mutta kenties jossain vaiheessa siitä jotain tulee.
MENNEISYYS
Avain Jäkäläloikan luonteenlaadun ymmärtämiseen on tämän menneisyydessä. Kaikki toki alkoi jo ennen Jäkäläpentua ja tämän sisaruksia, kuten monilla tarinoilla on tapana. Jääklaanisa syntyisin ollut kolli päätti, että tämä elämä sai riittää, mutta ymmärsi lähdön vaarallisuuden. Tuon onnistui jättämään tekaistuja todisteita kuolemastaan.
Niine tekoineen tuo lähti kulkemaan pois Laaksosta, pois tästä elämästä. Kuljettuaan tarpeeksi kauan, törmäsi tuo lopulta toiseen klaaniin, kaukana Laaksosta. Pilviklaani. Nämä kissat olivat eläneet eristyksissä muista klaaneista jo kauan aikaa, vaikka muistivat kyllä menneisyyttään. Näille kissoille jääklaanilainen oli kuitenkin vain erakko. Tuo halusi aloittaa puhtaalta pöydältä ja auttoi Pilviklaania kuten vain pystyi, kunnes sai luvan asettua asumaan klaanin kanssa. Tuo tapasi naaraan, ihastus kasvoi ajan myötä rakkaudeksi ja johti pentuihin. Yksi kaksikon pennuista oli Jäkäläpentu.
Kaikki sujui hyvin, kunnes sudet hyökkäsivät. Jäkäläpentu sisaruksineen alkoi olla oppilasiässä. Seremonioille ei ollut oikein aikaa ja Jäkälätassu sisaruksineen oli enemmän kaikkien opissa, kuin vain yhden tietyn kissan. Perheonnesta pyrittiin pitämään kiinni, mutta elo tien päällä oli vaikeaa. Nälkä ja vaarat verottivat klaania, vieden Jäkälätassun sisaruksia mennessään. Myös isällä oli epäilyksensä koko matkasta, kun lähestyttiin Laaksoa. Tuo ei halunnut riskeerata menettävänsä enempää, joutua Jääklaanin tunnistettavaksi. Joten tuo otti puolisonsa ja Jäkälätassun mukaansa, lähtien eri teille muista klaanista.
Erillinen matka ei tuntunut ensin niin kovin pahalta. Jäkälätassu suri sisaruksiaan, mutta koetti pysyä lujana etenkin emonsa tähden. Tuo otti menetykset kaikista raskaimmin. Isä pyrki pitämään itsensä koossa, vaikka Jäkälätassu näki tuon surun aika ajoin.
Perhe poikkesi poluilta, löytäen itsensä lähellä kaksijalkojen ukkospolkua. Isä oli varma, että sen ylitettyään perheellä olisi paremmat mahdollisuudet. Olihan tuo kuullut mitä kaksijaloilla oli tarjottavanaan, joten jo karaistunut entinen jääklaanin soturi oli valmis sellaiseen elämään perheensä vuoksi. Onni ei kuitenkaan ollut kissojen puolella. Vaikka isä koetti taktikoida ukkospolun ylittämisen parhaansa mukaan, hirviö yllätti perheen. Jäkälätassun vanhemmat ehtivät heivaamaan pentunsa siihen suuntaan mistä olivat lähteneet, mutta eivät olleet niin onnekkaita. Tapauksesta jäi kuitenkin arpi Jäkälätassun lapaan, mihin vielä ukkospolun ympärillä olleen vanhan aidan piikki osui nuoren lennettyä penkereeseen.
Jäkälätassulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin. Kuin ihmeen kaupalla nuori kissa löysi takaisin Pilviklaanin pariin. Kovia kokenut oppilas otettiin takaisin, olihan klaanilla tarve kissoille eikä kenelläkään tuntunut olevan rahkeita lähettää toista matkoihinsa, vaikka vanhemmat olivat niin tehneet. Pärjätäkseen kaiken kokemansa kanssa, tai sen seurauksena, jo aiemmin itsevarma Jäkälätassu pönkitti luonteenlaatuaan siihen suuntaan aivan liikaakin. Nuori pärjäsi kyllä siinä mitä oli tekemässä, mutta ei omannut suurempia haluja menestyä, vaikka oli varma itsestään. Tuon suurisuinen ja kiukkuinen asenne ei lopulta saanut kissalle paljoakaan tukea, muuta kuin sääliä. Sitä Jäkälätassu oppi nopeasti inhoamaan.
Mitään oikeaa soturiseremoniaa ei Jäkälätassu saanut, mutta sai nimen Jäkäläloikka juuri ennen Laaksoon saapumista. Pilviklaani on asettunut aloilleen, saanut uuden päällikön ja koettanut korjata itseään. Ja Jäkäläloikka on antanut ikävänpuoleisen luonteensa loistaa.
_____________________________________________
- Jäkäläloikan nimet englanniksi olisivat Lichenkit, Lichenpaw, Lichenleap
- Jäkäläloikan nimet englanniksi olisivat Lichenkit, Lichenpaw, Lichenleap
- Menneisyyden takia Jäkäläloikka pelkää suuresti ukkospolkuja, hirviöitä ja sitä kautta myös kaksijalkoja
- Kukaan Pilviklaanissa ei tiedä Jäkäläloikan omaavan jääklaanin verta. Tuo ei myöskään tiedä että tällä on Jääklaanissa elossa serkku, Kuuhaukka (c Zeralex)
- Kukaan Pilviklaanissa ei tiedä Jäkäläloikan omaavan jääklaanin verta. Tuo ei myöskään tiedä että tällä on Jääklaanissa elossa serkku, Kuuhaukka (c Zeralex)