Kipinätähti

Nimi: Kipinäpentu - Kipinätassu - Kipinäsade - Kipinätähti
Ikä: 2,5 vuotta
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Yöklaani
Asema: Päällikkö
Verikasti: Puoliverinen (Yöklaani/Jääklaani)
Uskonto: Tähtiklaani

Maine: Kipinäsade tuskin on monille tuttu Yöklaanin ulkopuolella. Klaaninsa parissa hänet tunnetaan avuliaana ja ahkerana soturina, joka on valmis auttamaan muita näiden tehtävissä. Keneltäkään ei ole myöskään varmasti jäänyt huomaamatta kollin energisyys ja se, kuinka vähällä unella hän näyttää pärjäävän.

Ulkonäkö: Kipinäsade on pienempi kokoinen kissa, jonka jalat ovat lyhyemmän puoleiset. Pää on muodoltansa pyöreähkö ja poskikarvat taipuvat alaspäin, korvien kärkiä koristavat pienet tupsut. Kolli omistaa puolipitkän ja varsin paksun karvapeitteen, joka piilottaa allensa yllättävän solakan kehon. Väritykseltänsä turkki on suurimmaksi osaksi oranssinsävyinen, mutta joukosta löytyy myös valkeaa, sekä punaruskeaa karvaa. Valkeat kohdat turkissa osuvat kollin kuonon ympärille, josta se leviää hänen kaulansa ympärillä olevaan tuuheaan kaulukseen. Jokaisen jalan tassut, sekä myös korvien sisustat omaavat tätä vaaleampaa väritystä. Korvat, sekä niiden päissä olevat tupsut ovat väritykseltänsä punaruskeat. Myös kollin hännänpää, sekä selästä, hännästä ja silmien yläpuolelta löytyvät täplät ovat tummempia väritykseltänsä. Silmät ovat väriensä puolesta eriparia, sillä oikeanpuoleinen on sininen, kun taas vasen silmä on vihreä. Nenä, sekä polkuanturat ovat väritykseltänsä hennon vaaleanpunaiset. Kipinäsateen kasvoilla on kaksi pientä arpea, jotka sijaitsevat vasemman silmän alapuolella.

Ahkera • Energinen • Avulias • Hyväntuulinen

Luonne: Kipinäsade on kissa, joka haluaa käyttää jokaisen hereillä olo hetkensä hyödyllisesti. Ja monet oman klaanin jäsenet ovat varmasti huomanneet sen, kuinka vähällä unella kolli oikein selviää. Oli kyseessä sitten aikainen aamupartio tai yöllinen retki, niin Kipinäsade tuntuu olevan aina paikalla. Energinen ja aina valmiina toimintaan ovat sanoja, jotka kuvaavat kollia erittäin hyvin. Kipinäsade ei ole laiskottelun suurin ystävä ja tästä syystä hänet näkee erittäin harvoin viettämässä rauhallista päivää lepäillen. Hän ei kuitenkaan vähättele niitä kissoja, jotka tykkäävät ottaa rauhallisesti. Pikemminkin hän tarjoutuu herkästi tekemään myös näiden kissojen tehtäviä, vaikka hänellä itsellään olisi jo tassut valmiiksi täynnä töitä.

Kolli on usein se henkilö, joka on aina ensimmäisenä toteuttamassa kaikkia ideoita, kun toiset ovat vasta miettimässä niitä. Täysin tyhmä ja uhkarohkea Kipinäsade ei kuitenkaan ole, vaan häneltä löytyy älyä tilanteen sitä vaatiessa. Se ei aina vain tule kaikille helposti esille, kun kollin koetaan olevan jatkuvasti liikkeellä, jolloin häntä ei usein nähdä pohtimassa asioita. On olemassa kuitenkin niitäkin hetkiä, kun Kipinäsade tiedostaa, että on aika pysähtyä hetkeksi paikoillensa ja miettiä asioita.

Kipinäsade on suuri tarinoiden ystävä ja hän mielellään kuuntelee muiden kertomuksia samalla, kun on työn touhussa tai ruokailemassa. Erityisesti erilaiset sankaritarinat ovat hänen mieleensä, sillä ne ovat innostaneet kollia tekemään ahkerasti töitä Yöklaanin hyvinvoinnin eteen. Samalla Kipinäsade unelmoi siitä, että pääsisi itsekin tulevaisuudessa osaksi jotakin suurta tarinaa, josta kerrottaisiin klaanien parissa vielä silloinkin, kun hänestä aika jättää. Vaikka Kipinäsade onkin tarinoiden ystävä, niin hän ei ole ikinä ollut lahjakas kertomaan niitä itse. Tästä syystä hän on mieluummin itse kuuntelijan roolissa, kun on kyse tarinoista. Muuten kolli on kyllä varsin puhelias tapaus, joka harvoin jää sanattomaksi kenenkään seurassa.

Koska Kipinäsade on ehtinyt kokea elämänsä aikana suuria menetyksiä, on hän oppinut, että elämä ei ole aina helppoa ja mukavaa. Tästä syystä hän on oppinut elämään hetkessä ja nauttimaan pienistäkin iloista, joita elämä tuo tullessaan. Vaikka Kipinäsade pyrkiikin nauttimaan elämästä täydellä teholla, niin hänelläkin on niitä hetkiä, kun hänet saattaa nähdä huolestuneena. Yleisesti hän ei tuo huoliansa muiden tietoisuuteen, vaan yrittää piilottaa ne muilta. Sillä Kipinäsade ei halua kuormittaa muita huolillansa, vaan pyrkii kantamaan ne itse. Jos Kipinäsade jakaa huolensa toiselle kissalle, niin se on merkki siitä, että hän luottaa tähän kissaan täysin.

Menneisyys: Kipinäsateen tarina sai alkunsa, kun yöklaanin soturi Sammalkukka kohtasi eräänä päivänä jääklaanilaisen kollin, joka kantoi nimeä Leijonahammas. Kahden soturin välille syntyi suhde, jota harva olisi katsonut hyvällä, joten kissat päättivät pitää sen salassa. Salaisia tapaamisia jatkui jonkin aikaa, kunnes Sammalkukka huomasi olevansa tiineenä. Suhteen ei ollut ikinä tarkoitus johtaa tähän ja naaras päätti, että hänen olisi päätettävä tapaamiset Leijonahampaan kanssa. Kun naaras seuraavan kerran tapasi kollin, hän kertoi tälle, että heidän välinen suhteensa olisi ohi. Sammalkukka paljasti odottavansa pentuja ja, että hän ei halua Yöklaanin saavan tietää siitä, että pentujen suonissa virtaisi Jääklaanin verta. Leijonahammas otti suhteen päätymisen yllättävän hyvin vastaan ja kaksikko erosi toisistansa hyvissä väleissä.

Kun Sammalkukka oli palaamassa takaisin leiriin, hän kohtasi klaanitoverinsa Ruostesulan. Kolli kertoi nähneensä Sammalkukan ja jääklaanin kollin yhdessä, sekä kuulleen näiden keskustelun. Kun naaras hädissänsä selitti, että pennut olivat vahinko, niin yllätykseksi Ruostesulka sanoi, että ei syyttäisi Sammalkukkaa tapahtuneesta. Ja, että hän ei paljastaisi naaraan salaisuutta klaanille. Sammalkukka oli asiasta kiitollinen ja lupasi, että ei tapaisi Leijonahammasta enää, vaan aikoisi keskittyä täysin pentuihinsa ja Yöklaanin palvelemiseen. Sinä aikana, kun Sammalkukka odotti pentuja, hänen ja Ruostesulan välit alkoivat lähenemään. Kaksikko vietti paljon aikaa yhdessä ja pian he solmivat välillensä kumppanuuden, jolloin Ruostesulka lupasi kasvattavansa tulevat pennut niin kuin ne olisivat hänen omansa. Ja kaksikko päätti, että Ruostesulasta puhuttaisiin alusta alkaen pentujen isänä ja kukaan ei saisi ikinä tietää pentujen isän olevan Jääklaanista.

Kipinäpentu syntyi ainoana pentuna vanhemmillensa ja jo alusta alkaen pentu sai osaksensa paljon rakkautta. Pentuaika kului varsin rauhallisesti ja kolli kävi todella usein kuuntelemassa klaaninvanhimpien tarinoita. Etenkin tarinat suurista sankareista olivat Kipinäpennun mieleen ja niiden innoittamana hän alkoikin unelmoida siitä, että pystyisi vielä itsekin tekemään sankaritekoja tulevaisuudessa. Kun kollista tuli oppilas Kipinätassu, hän harjoitteli uusia taitoja ahkerasti ja menestyikin opinnoissansa hyvin. Edelleen kolli unelmoi siitä, että jonakin päivänä hän saisi olla sankari, josta kerrottaisiin tarinoita tulevaisuudessa. Kipinätassun oppilas aika sujui ilman suurempia ongelmia ja pian koittikin aika, jolloin hänestä tuli soturi, Kipinäsade.

Kipinäsade ehti olla soturina jonkin aikaa, kunnes hän sai itsellensä ensimmäisen oppilaansa. Nuori soturi oli otettu siitä, että hänelle annettiin oppilas ja hän vannoi, että opettaisi Pisaratassua parhaimpansa mukaan. Kaksikko tuli hyvin toimeen keskenään, vaikka Pisaratassu olikin huomattavasti rauhallisempi luonteeltansa kuin Kipinäsade. Siinä missä kolli tuntui olevan koko ajan menossa, tasapainotti rauhallinen Pisaratassu Kipinäsateen jatkuvaa intoa. Vaikka kahden kissan mestari ja oppilas suhde oli alkanut lupaavasti, eivät asiat päättyneet tavalla, jolla sen oltiin ajateltu. Kun Jääklaani hyökkäsi Yöklaanin leiriin, menetti Pisaratassu valitettavasti henkensä, kun jääklaanilainen soturi kävi oppilaan kimppuun. Kipinäsade näki nuoren naaraan haavoittuvan ja yritti parhaimpansa mukaan auttaa tätä, mutta valitettavasti Pisaratassu menehtyi nopeasti vammoihinsa.

Samaan aikaan, kun Kipinäsade oli Pisaratassun ruumiin luona, taistelivat myös hänen vanhempansa jääklaanilaisia vastaan. Sammalkukka ja Ruostesulka olivat kohdanneet Leijonahampaan hyökkäyksen yhteydessä ja kävi ilmi, että kolli halusi tavata jälkeläisensä, joka olisi jo ikänsä puolesta soturi. Leijonahammas tahtoi, että hänen pentunsa tietäisi olevansa puoliksi jääklaanilainen. Sammalkukka oli tästä kaikesta hämmentynyt, sillä hän oli uskonut tähän asti, että Leijonahammas ei ollut kiinnostunut jälkeläisestänsä. Samalla naaras sanoi, että ei halua poikansa tapaavan todellista isäänsä, sillä Ruostesulka oli tämän oikea isä, veriperimästä riippumatta. Leijonahammas ei pitänyt tästä vaan hyökkäsi Sammalkukan kimppuun, vannoen samalla, että saisi kyllä poikansa tulemaan esiin. Ruostesulka kuitenkin työnsi Sammalkukan syrjään hyökkäyksen tieltä ja ajautui sen myötä itse taisteluun Leijonahampaan kanssa. Kahden kollin välinen taistelu oli tasaväkinen ja lopulta Ruostesulka onnistui saamaan vakavia vammoja Leijonahampaaseen, joiden myötä jääklaanilainen menehtyi. Vielä ennen kuolemaansa Leijonahammas ehti sanoa Sammalkukalle, että hänellä oli Jääklaanissa sukua, jotka tiesivät hänellä olevan jälkeläinen Yöklaanissa. Ja, että nämä kissat kyllä saisivat selville tiedon kyseisen kissan henkilöllisyydestä, jos vain haluavat. Myös taistelussa vammautunut Ruostesulka menetti henkensä pian taistelun päätyttyä ja Sammalkukka jäi näin ollen yksin salaisuutensa kanssa.

Kipinäsade suri useiden kuiden ajan menehtynyttä Pisaratassua, sekä Ruostesulkaa. Hän oli pettynyt siihen, että ei ollut pystynyt pelastamaan oppilastansa ja, että hän ei ollut huomioinut isänsä ja emonsa vaikeuksia taistelun keskellä. Sammalkukka oli kertonut hänelle, että Ruostesulka kuoli kunniakkaasti suojellessaan häntä ja, että kolli ansaitsisi tulla muistetuksi rohkeutensa takia. Kun suurin suru alkoi hiljalleen helpottamaan, Kipinäsade oli saanut menetyksiensä kautta uutta intoa unelmaansa kohti. Hän oli entistäkin varmempi sen asian kanssa, että hän halusi olla yksi klaaninsa parhaimmista sotureista. Ja, että vielä jonakin päivänä hän saisi olla sankari, joka tultaisiin muistamaan Yöklaanissa senkin jälkeen, kun hänestä aika jättäisi. Ja näin ollen Kipinäsade on päättänyt tekevänsä parhaansa palvellaksensa Yöklaania parhaalla mahdollisella tavalla.

Muuta:
- Kipinäsade on aamuvirkku, jonka vuoksi ei ole tavatonta nähdä häntä hereillä ennen muita.
- Ei ole tietoinen juuristansa Jääklaaniin, sillä Sammalkukka ja Ruostesulka ovat pitäneet asian visusti salassa.
- Kipinäsateen suurin pelko on, että hän epäonnistuu muiden suojelemisessa. Pelko on peräisin siitä, kuinka hän ei voinut pelastaa Pisaratassun henkeä.
- Perinyt värityksensä lähes täysin Leijonahampaalta. Mutta häntä pidetään helposti Ruostesulan jälkeläisenä, sillä tämän turkin sävyt ovat hyvin lähellä Kipinäsateen omia.
- Arvet kollin kasvoilla ovat peräisin taistelusta Jääklaania vastaan.