Kaskipoltto
Apr 2, 2022 17:14:49 GMT 2
Postannut Pepsiboi Apr 2, 2022 17:14:49 GMT 2
KASKIPOLTTO
Nimet: Kaski >> Kaskipentu >> Kaskitassu >> Kaskipoltto
Ikä: 78 kuuta (6,5 vuotta)
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Vääräverinen
Uskonto: Pimeys- että Tähtiklaani
Klaani: Jääklaani
Asema: Kuolonkaartilainen
ULKONÄKÖ
Kaskipoltto on räikeä, värikäs ja erittäin suurikokoinen naaras. Hänen paksu karvansa roikkuu ja saa hänet näyttämään vielä isommalta entisestään. Silti, arpinaamaisen naaraan kasvoilla on usein leveä hymy ja hänellä on hyvä, leppoisa olemus että keveä askel. Pohjaväriltään hän on kirkkaan oranssi, mutta väritykseen on eksynyt mukaan myös valkoista, mustaa ja tummanruskeaa.
Värit sekoittuvat naaraan turkilla täplikkääksi kuvoinniksi, jossa tummanruskea ja musta hallitsevat.
Valkoinen Kasken kehossa keskittyy lähinnä kasvoihin ja jalkoihin. Hänen rintansa on valkea, korvan sisällä paksut karvat ovat valkeita, kasvoillaan hänellä on valkea kuvio ja tassuissa hänellä on myös sukat. Väri ulottuu kasvoilta, rinnalta ja jaloilta aina hännän alle asti, mutta peittyy lopulta ruskean ja mustan alle.
Mustat kuviot ovat vähemmällä. Pääasiassa mustaa Kaskella on vain hänen korvanpäissään, hännänpäässään, selässä ja hieman takajalkojen hapsuissa. Pieni raita mustaa myös koristaa naaraan otsaa. Tummanruskea yleensä seuraa mustaa, ja se onkin naaraan toinen hallitsevin väri, ulottuen hänen korvistaan ja kasvoistaan aina häntään asti.
Rakenteeltaan Kaskipoltto on todella lihaksikas ja vahva. Tämä vaikuttaa hänen nopeuteensa, mutta kestävä hän on ja vakaa. Hänen silmänsä ovat tarkat, pyöreät ja lempeät, mutta kirkkaan vihreän alle piiloutuu silti tietynlainen salamyhkäisyys. Etenkin pienet arvet naaraan kasvoilla kertovat eletystä elämästä. Hänellä ei ole vasenta silmää.
Värit sekoittuvat naaraan turkilla täplikkääksi kuvoinniksi, jossa tummanruskea ja musta hallitsevat.
Valkoinen Kasken kehossa keskittyy lähinnä kasvoihin ja jalkoihin. Hänen rintansa on valkea, korvan sisällä paksut karvat ovat valkeita, kasvoillaan hänellä on valkea kuvio ja tassuissa hänellä on myös sukat. Väri ulottuu kasvoilta, rinnalta ja jaloilta aina hännän alle asti, mutta peittyy lopulta ruskean ja mustan alle.
Mustat kuviot ovat vähemmällä. Pääasiassa mustaa Kaskella on vain hänen korvanpäissään, hännänpäässään, selässä ja hieman takajalkojen hapsuissa. Pieni raita mustaa myös koristaa naaraan otsaa. Tummanruskea yleensä seuraa mustaa, ja se onkin naaraan toinen hallitsevin väri, ulottuen hänen korvistaan ja kasvoistaan aina häntään asti.
Rakenteeltaan Kaskipoltto on todella lihaksikas ja vahva. Tämä vaikuttaa hänen nopeuteensa, mutta kestävä hän on ja vakaa. Hänen silmänsä ovat tarkat, pyöreät ja lempeät, mutta kirkkaan vihreän alle piiloutuu silti tietynlainen salamyhkäisyys. Etenkin pienet arvet naaraan kasvoilla kertovat eletystä elämästä. Hänellä ei ole vasenta silmää.
LUONNE
Kaskipolttoa ei ehkä ihan ensimmäisenä luulisi jääklaanilaiseksi. Hän on hyvin rento, leppoisa ja äidillinen persoona, joka hymyilee ja pyrkii aina ratkomaan asiat ensin diplomaattisesti. Hyvä empatiakyky auttaa häntä samaistumaan klaaninsa joskus koviakin kokeneisiin riviläisiin ja hän välittää äärettömästi jokaisesta toveristaan, välittämättä mitä mieltä he ovat hänestä. Totta kai hieman vanhempana soturina hän on ehtinyt nähdä, ettei Jääklaani juuri arvosta perinteisiä perheidyllejä tai kannata lujia luottamussuhteita riveissänsä, naiivi hän ei ole. Siitä huolimatta hän tietää kuka on, ja itsevarmasti uskoo siihen, että pieni ystävällisyys ja hymy voivat viedä varsin pitkälle monien kissojen kanssa, jopa kylmien jääklaanilaisten.
Syy siihen, miksi naaras etsii syitä puolustella klaaniaan ja kanssaeläjiään on yksinkertainen: hän ei usko kenenkään olevan läpeensä paha. Kaski toki tietää, etteivät muut klaanit laaksossa katso hyvällä heidän tapojaan ja perinteitään, mutta ei anna tämän hiertää hänen uskollisuuttaan. Soturi tietää kaikilla klaaneilla olevan jotakin luurankoja haudattuna leirinsä alle. Jos jotain, ainakin Jääklaani on rehellinen huonoista puolistaan. Rehellisyyttä naaras arvostaakin, eikä Kaskipoltto juuri ole halukas valehtelemaan ellei kyseessä ole todella kipeä paikka. Hänen puhdas rehellisyytensä ja uskollisuutensa on syy, miksi hän on Kuolonkaartissa joviaalista luonteestaan huolimatta. Hänelle muiden julmaksi leimaamat tavat ovat vain Jääklaanin tapa hoitaa asiat, eikä hän kyseenalaista muiden klaanien olemassaoloa tai tapoja, kunhan he antavat hänen elää ja tehdä tehtävänsä.
Luottamuksen ja ystävällisyyden lisäksi Kaskipolton määrittää kaksi luonteenpiirrettä: hän on jääräpäinen ja erittäin perhekeskeinen. Jääräpäisyys ilmenee siten, ettei hän halua kuunnella muiden kertomuksia tai valituksia klaanistaan, eikä suostu antamaan periksi ennen kuin saa tahtonsa läpi. Soturi tunkee itsensä aina riitatilanteiden väliin ja selvittää ne vaikka väkisin, koska ei halua omiensa taistelevan keskenään ja tämä saattaa joskus jopa ärsyttää muita, pistäähän hän nokkansa muiden asioihin. Täysin vilpitön hän aina silti on, uskoen tietävänsä paremmin kuin itseään nuoremmat tai kokemattomammat soturit. Tämä saarnaava, komenteleva olemus on monelle hyvin ärsyttävää, mutta Kaskipoltto uskoo useimpien ymmärtävän hänen lähtökohtansa, eikä todella kanna mitään kaunaa niitä kohtaan, jotka hänestä juoruavat selän takana.
Perhekeskeisyys puolestaan näkyy siinä, miten ylpeä ja rakastava suurikokoinen Kaskipoltto on perhettään kohtaan. Hän on lempeä pentujen kanssa, samalla kun koulii näistä kunnon sotureita ja hössöttää paljon sisaruksiensa perään. Vaikka nämä tunteet olivat vahvoja ennenkin, ovat ne vuosien varrella vain vahvistuneet. Naaras potee erittäin suurta katumusta menneistään, joten hän on omistanut elämänsä tämän katumuksen korvaamiseksi. Hän on aina valmis ottamaan nuorempia siipensä alle, eikä koskaan jätä pulaan. Helposti hän jopa kuolisi oman perheensä puolesta. Perheet ja pennut ovatkin naaraan heikkous. Kuolonkaartin asemastaan huolimatta hänellä on tapana katsoa muualle, jos joku emo haluaa pentuineen lähteä tai jos heillä on perhettä, joka jäisi kaipaamaan heitä. Toistaiseksi hänen toilailuksikin leimattavat tekonsa ovat jääneet huomiotta, mutta niistä huhutaan klaanissa.
Uskonnollisesti hän myös poikkeaa puhtaasta Pimeysklaanin uskosta. Tasaisena, rauhoittavana persoonana hän uskoo,että maailmassa tulee olla tasapainoa. Täten hän ei pidä Tähtiklaania tai Pimeysklaania toisen yläpuolella, eikä usko siihen, mitä niistä kerrotaan. Hän ei näe Pimeysklaania pahana tai Tähtiklaania hyvänä, vaan näkee, että kumpaankin on päässyt niin hyviä kuin pahojakin kissoja. Tämän takia hän ei vierasta kummankaan ohjeita tai olemassaoloa. Kaikessa kokonaisuudessaan naaras on vain ystävällinen, rauhallinen äitihahmo, joka haluaa vain parasta läheisilleen ja tietää olevansa vain osa suurta kokonaisuutta.
Syy siihen, miksi naaras etsii syitä puolustella klaaniaan ja kanssaeläjiään on yksinkertainen: hän ei usko kenenkään olevan läpeensä paha. Kaski toki tietää, etteivät muut klaanit laaksossa katso hyvällä heidän tapojaan ja perinteitään, mutta ei anna tämän hiertää hänen uskollisuuttaan. Soturi tietää kaikilla klaaneilla olevan jotakin luurankoja haudattuna leirinsä alle. Jos jotain, ainakin Jääklaani on rehellinen huonoista puolistaan. Rehellisyyttä naaras arvostaakin, eikä Kaskipoltto juuri ole halukas valehtelemaan ellei kyseessä ole todella kipeä paikka. Hänen puhdas rehellisyytensä ja uskollisuutensa on syy, miksi hän on Kuolonkaartissa joviaalista luonteestaan huolimatta. Hänelle muiden julmaksi leimaamat tavat ovat vain Jääklaanin tapa hoitaa asiat, eikä hän kyseenalaista muiden klaanien olemassaoloa tai tapoja, kunhan he antavat hänen elää ja tehdä tehtävänsä.
Luottamuksen ja ystävällisyyden lisäksi Kaskipolton määrittää kaksi luonteenpiirrettä: hän on jääräpäinen ja erittäin perhekeskeinen. Jääräpäisyys ilmenee siten, ettei hän halua kuunnella muiden kertomuksia tai valituksia klaanistaan, eikä suostu antamaan periksi ennen kuin saa tahtonsa läpi. Soturi tunkee itsensä aina riitatilanteiden väliin ja selvittää ne vaikka väkisin, koska ei halua omiensa taistelevan keskenään ja tämä saattaa joskus jopa ärsyttää muita, pistäähän hän nokkansa muiden asioihin. Täysin vilpitön hän aina silti on, uskoen tietävänsä paremmin kuin itseään nuoremmat tai kokemattomammat soturit. Tämä saarnaava, komenteleva olemus on monelle hyvin ärsyttävää, mutta Kaskipoltto uskoo useimpien ymmärtävän hänen lähtökohtansa, eikä todella kanna mitään kaunaa niitä kohtaan, jotka hänestä juoruavat selän takana.
Perhekeskeisyys puolestaan näkyy siinä, miten ylpeä ja rakastava suurikokoinen Kaskipoltto on perhettään kohtaan. Hän on lempeä pentujen kanssa, samalla kun koulii näistä kunnon sotureita ja hössöttää paljon sisaruksiensa perään. Vaikka nämä tunteet olivat vahvoja ennenkin, ovat ne vuosien varrella vain vahvistuneet. Naaras potee erittäin suurta katumusta menneistään, joten hän on omistanut elämänsä tämän katumuksen korvaamiseksi. Hän on aina valmis ottamaan nuorempia siipensä alle, eikä koskaan jätä pulaan. Helposti hän jopa kuolisi oman perheensä puolesta. Perheet ja pennut ovatkin naaraan heikkous. Kuolonkaartin asemastaan huolimatta hänellä on tapana katsoa muualle, jos joku emo haluaa pentuineen lähteä tai jos heillä on perhettä, joka jäisi kaipaamaan heitä. Toistaiseksi hänen toilailuksikin leimattavat tekonsa ovat jääneet huomiotta, mutta niistä huhutaan klaanissa.
Uskonnollisesti hän myös poikkeaa puhtaasta Pimeysklaanin uskosta. Tasaisena, rauhoittavana persoonana hän uskoo,että maailmassa tulee olla tasapainoa. Täten hän ei pidä Tähtiklaania tai Pimeysklaania toisen yläpuolella, eikä usko siihen, mitä niistä kerrotaan. Hän ei näe Pimeysklaania pahana tai Tähtiklaania hyvänä, vaan näkee, että kumpaankin on päässyt niin hyviä kuin pahojakin kissoja. Tämän takia hän ei vierasta kummankaan ohjeita tai olemassaoloa. Kaikessa kokonaisuudessaan naaras on vain ystävällinen, rauhallinen äitihahmo, joka haluaa vain parasta läheisilleen ja tietää olevansa vain osa suurta kokonaisuutta.
MENNEISYYS
Kaskipoltto syntyi erakolle, joka nimesi hänet tällöin vain Kaskeksi. Emo oli kuitenkin hyvin sairas, eikä pennuista selvinnyt muuta kuin Kaski itse. Isäksi emo tiesi Jääklaaniin kuuluvan kollin, jonka kanssa oli joskus ollut tekemisissä. Vaikka hän toki oli tietoinen, millainen maine klaanilla oli, vei hän mieluummin eloonjääneen lapsensa sinne kuin kaksijalkalan luo. Emo oli nähnyt, miten paljon kulkukissoja oli ja miten niitä kohdeltiin, eikä taustansa takia osannut ajatella klaanin olevan juuri erityisesti pahempi.
Kun naaras eräänä päivänä saapui heikossa kunnossa Jääklaanin rajalle, vietiin hänet nopeasti leiriin tarkasteltavaksi. Hänen kanssaan tekemisissä ollut kolli, nyt jo uuden kumppanin kanssa, tunnisti hänet, ja vaivihkaa tapasi tätä salassa keskustellakseen tämän kanssa naaraan syistä palata. Emo selitti tilanteensa, sen, miten hän ei uskonut elävänsä enää kovin kauaa ja kuinka halusi pennulleen paremman elämän. Kaski oli tässä vaiheessa tarpeeksi vanha ymmärtämään vähän itsekin, mitä oli tapahtumassa. Kolli harkitsi hetken entisen heilansa sanoja, kunnes lopulta myöntyi ottamaan tyttärensä siipensä alle emon nukkuessa pois. Kun näin välttämättä kävi, selitti kolli ottavansa pennun koulutettavakseen, eikä kukaan arvellut naaraan olevan hänen tyttärensä.
Kaski sai nimen Kaskipentu. Hän oli äärimmäisen kiitollinen isälleen teoistaan ja ajan kanssa kaksikon välit lähenivät huomattavasti. Kaskipennun isä ei koskaan ollut odottanut kiintyvänsä pentuun tai edes tapaavansa tätä, mutta siinä elellessään häntä ei haitannut olla tyttärensä elämässä läsnä. Ankara isä osasi olla, tehden hyvin selväksi millaiseen klaaniin Kaskipentu oli tuotu. Kollin uusi puoliso ei aluksi ollut innoissaan vieraasta pennusta. Hän oli kuitenkin aikaisemmin menettänyt erään pentueensa ja nuori naaraspentu lopulta täytti tästä jäänyttä aukkoa.
Kolmikko eleli kohtalaisen rauhallisesti perheenä, kun Kaskipentu ylennettiin oppilaaksi, Kaskitassuksi. Hänestä huomasi heti, kuinka suurikokoinen hänestä oli tulossa ja odotukset nousivat. Koulutuksessaan naaras pärjäsi hyvin, eikä kyseenalastainut lainkaan opettajansa antamia käskyjä. Pentu koki olevansa kiitollisuudenvelassa Jääklaanille näiden näyttämästä vieraanvaraisuudesta ja rakkaudesta, minkä takia hän erityisesti halusi todistaa itsensä. Niihin aikoihin, kun naaras sai soturinimensä, Kaskipoltto räikeän turkkinsa takia, huomasi hänen emopuolensa olevansa tiineenä. Ensiksi Kaskipoltto pelkäsi joutuvansa uusien pentujen varjoon, eikä tämä huoli ollut täysin turhaa.
Kun pennut syntyivät, ne totta kai vaativat enemmän huomiota kuin täysi-ikäinen Kaskipoltto. Hän pysyi etäällä pennuista ja vanhemmistaan, koska ei halunnut olla tiellä ja tunsi olonsa vahvasti korvatuksi. Naaras keskittyi enemmän tehtäviin klaaninsa parissa, mutta eksyi muutaman kerran hieman kauemmas rajasta kuin ehkä oli sallittua. Täällä hän isänsä tapaan törmäsi erakkoon. Kaksikko alkoi tapaamaan vähän useammin ja ennen myöhää huomasi Kaskipoltto olevansa tiineenä. Paniikissa nuori soturi palasi perheensä luo. Saarnauksien ja pienen kurittamisen jälkeen päätti perhe kuitenkin rauhoitella häntä ja auttaa häntä uuden pentueensa kanssa.
Pitkään naaraasta tuntui, ettei hän olisi sopiva emoksi. Pentueen syntyessä hän kuitenkin rakastui pienokaisiin ensisilmäyksellä. Oman äitiytensä myötä hän läheni uudestaan oman perheensä kanssa ja oppi tuntemaan nuoremmat sisaruksensa, joihin kuului myös Leijonapentu, tuleva Leijonahammas. Pennut leikkivät paljon yhdessä ja Kaskipoltto ja hänen emopuolensa olivat molemmat hyvin äidillisiä välittäviä nuoremmista.
Muutama vuosi meni kauniisti. Pentujensa kasvaessa oppilaiksi, palasi Kaskipoltto itse soturin töihin, jatkaen siitä, mihin oli jäänytkin. Hänet pian nostettiin suuren kokonsa ja kestävyytensä takia Kuolonkaartin riveihin, missä hän tapasi näiden käskynhaltijan, Rauskuroudan. Naaras tuli hyvin toimeen muiden kanssa ja kunnioitti suuresti vanhempaa soturia, seuraten tämän käskyjä kyseenalaistamatta ja innokkaana todistamaan potentiaalinsa. Aina pitkän päivän jälkeen naaras palasi kotiin pentujensa luo. Hänen isäänsä alkoi jo ikä painaa, mikä huolestutti kaikkia muita perheessä, mutta jääräpäisenä ja vanhanaikaisena soturina isä uskoi ettei sairaus tai mikään painaisi häntä. Kun eräänä päivänä vanha kolli vain katosi, tiesi perhe, mitä se tarkoitti.
Kaskipolton omien pentujen kasvaessa alkoivat he myös luomaan omia johtopäätöksiään. Vaikka pennut rakastivat äitiään paljon, olivat he tietoisia tämän työstä Kuolonkaartin jäsenenä. Kun eräs naaraan pennuista nostettiin myös kaartiin, oli Kaski iloinen. Kuitenkin, pian liittymisen jälkeen kaksikolle annettiin käsky ottaa kiinni Jääklaanista pakenija. Tehtävä alkoi hyvin, äiti ja lapsi tekivät töitä yhdessä ja löysivät kuin löysivätkin karkulaisen. Ongelma tuli vasta sitten, kun tämän kohtalo tuli päättää. Pentu oli olettanut, että he veisivät karkulaisen vain takaisin leiriin, mutta sai järkytyksekseen kuulla, että heidän tehtävänsä oli hoitaa tämä päiviltä. Nuorempi naaras ei halunnut tehdä tätä, vaan katsoi vierestä shokissa kuinka helposti hänen rakastava ja ystävällinen emonsa vain vei jonkun hengen.
Uskollisena jääklaanilaisena naaras yritti toki selittää tyttärelleen tilannetta, mutta lempeään perheympäristöön tottunut jälkikasvu tunsi koko elämänsä murtuvan edessään. Kolme sisarusta päättivät yhdessä lähteä klaanista eräänä iltana. Pian tieto tästä tuli Kuolonkaartin korviin ja Kaskipoltto huomasi vaihteeksi itse järkytyksekseen joutuvansa kinkkiseen asemaan. Ensimmäistä kertaa elämässään hänellä oli vaikeuksia seurata käskyjä, ja epätoivoisena naaras kääntyi Rauskuroudan puoleen. Hän ei todellisuudessa osannut odottaa kollin auttavan häntä, olihan tämä hyvin vanha ja kokenut soturi. Tästä huolimatta Rauskurouta yllätti Kasken, vieden tämän sivummalle. Yhdessä he loivat suunnitelman, jonka avulla jälkikasvu saisi rauhassa lähteä, eikä Jääklaani kyseenalaistaisi Kaskipolton uskollisuutta.
Naaraan pennut eivät olleet erityisen taitavia peittämään jälkiään. Kokenut Rauskurouta löysi heidät pian, mutta sen sijaan, että olisi päättänyt heidän päivänsä, johdatti hän heidät kaksijalkojen alueelle ja opasti, miten laaksosta pääsee pois, kauas sinne, mistä Jääklaani ei heitä löytäisi. Hän palasi myöhemmin ilmoittaen työn tehdyksi ja kokemuksen takia ei kukaan kyseenalaistanut käskynhaltijaa.
Kaskipoltolle se, että hänen omat pentunsa olivat kääntäneet hänelle selkänsä oli vaikea kohdata. Hän oli äärimmäisen kiitollinen Rauskuroudalle jälkikasvunsa varjelemisesta, ja tämän menetyksen myötä alkoi hän myös pitää tarkemmin silmällä sisaruksiaan ja jäljellä olevaa perhettään. Etenkin Leijonahampaan kanssa naaras löysi paljon yhteistä säveltä ja kaksikko tuli hyvin toimeen. Ehkä siksi kolli uskaltautui kertomaan isosiskolleen jälkikasvustaan, jonka oli luovuttanut Yöklaaniin. Oli selvää, että kolli oli alkanut katumaan päätöstään. Siskonsa rohkaisusta hän teki päätöksen, että hakisi pentunsa takaisin.
Aika hyökätä Yöklaaniin tuli ja Leijonahammas oli hyökkäävien mukana. Hänen tavoitteensa oli selkeä ja Kaskipoltto odotti innolla uuden sukulaisensa tapaamista. Aikaa kului ja hyökkäykseen lähtenyt ryhmä tuli takaisin, vaan ilman Leijonahammasta tai tämän jälkeläistä. Suuri perhe suri menetettyä poikaansa, mutta etenkin Kaskipoltto tunsi huonoa omatuntoa siitä, että oli antanut veljelleen idean lähteä. Tämä yhdessä omien pentujensa takia sai hänet kokemaan itsensä epäonnistuneeksi perheensä suojelussa, minkä takia hänen työnsä kävi vaikeammaksi aina, kun hänen piti erottaa perhettä toisistaan. Jokaisessa pennussa ja emossa hän näki itsensä, jokaisessa epätoivoisessa sisaruksessa oman veljensä.
Muisto Leijonahampaan jälkikasvusta ei kuitenkaan jättänyt Kaskipolttoa rauhaan. Hänen veljensä kuoli yrittäessään tuoda tätä takaisin kotiin. Siksi, jos vain hänen veljensä takia, hän haluaisi tuoda joskus tämän tapaamaan perhettään.
Kun naaras eräänä päivänä saapui heikossa kunnossa Jääklaanin rajalle, vietiin hänet nopeasti leiriin tarkasteltavaksi. Hänen kanssaan tekemisissä ollut kolli, nyt jo uuden kumppanin kanssa, tunnisti hänet, ja vaivihkaa tapasi tätä salassa keskustellakseen tämän kanssa naaraan syistä palata. Emo selitti tilanteensa, sen, miten hän ei uskonut elävänsä enää kovin kauaa ja kuinka halusi pennulleen paremman elämän. Kaski oli tässä vaiheessa tarpeeksi vanha ymmärtämään vähän itsekin, mitä oli tapahtumassa. Kolli harkitsi hetken entisen heilansa sanoja, kunnes lopulta myöntyi ottamaan tyttärensä siipensä alle emon nukkuessa pois. Kun näin välttämättä kävi, selitti kolli ottavansa pennun koulutettavakseen, eikä kukaan arvellut naaraan olevan hänen tyttärensä.
Kaski sai nimen Kaskipentu. Hän oli äärimmäisen kiitollinen isälleen teoistaan ja ajan kanssa kaksikon välit lähenivät huomattavasti. Kaskipennun isä ei koskaan ollut odottanut kiintyvänsä pentuun tai edes tapaavansa tätä, mutta siinä elellessään häntä ei haitannut olla tyttärensä elämässä läsnä. Ankara isä osasi olla, tehden hyvin selväksi millaiseen klaaniin Kaskipentu oli tuotu. Kollin uusi puoliso ei aluksi ollut innoissaan vieraasta pennusta. Hän oli kuitenkin aikaisemmin menettänyt erään pentueensa ja nuori naaraspentu lopulta täytti tästä jäänyttä aukkoa.
Kolmikko eleli kohtalaisen rauhallisesti perheenä, kun Kaskipentu ylennettiin oppilaaksi, Kaskitassuksi. Hänestä huomasi heti, kuinka suurikokoinen hänestä oli tulossa ja odotukset nousivat. Koulutuksessaan naaras pärjäsi hyvin, eikä kyseenalastainut lainkaan opettajansa antamia käskyjä. Pentu koki olevansa kiitollisuudenvelassa Jääklaanille näiden näyttämästä vieraanvaraisuudesta ja rakkaudesta, minkä takia hän erityisesti halusi todistaa itsensä. Niihin aikoihin, kun naaras sai soturinimensä, Kaskipoltto räikeän turkkinsa takia, huomasi hänen emopuolensa olevansa tiineenä. Ensiksi Kaskipoltto pelkäsi joutuvansa uusien pentujen varjoon, eikä tämä huoli ollut täysin turhaa.
Kun pennut syntyivät, ne totta kai vaativat enemmän huomiota kuin täysi-ikäinen Kaskipoltto. Hän pysyi etäällä pennuista ja vanhemmistaan, koska ei halunnut olla tiellä ja tunsi olonsa vahvasti korvatuksi. Naaras keskittyi enemmän tehtäviin klaaninsa parissa, mutta eksyi muutaman kerran hieman kauemmas rajasta kuin ehkä oli sallittua. Täällä hän isänsä tapaan törmäsi erakkoon. Kaksikko alkoi tapaamaan vähän useammin ja ennen myöhää huomasi Kaskipoltto olevansa tiineenä. Paniikissa nuori soturi palasi perheensä luo. Saarnauksien ja pienen kurittamisen jälkeen päätti perhe kuitenkin rauhoitella häntä ja auttaa häntä uuden pentueensa kanssa.
Pitkään naaraasta tuntui, ettei hän olisi sopiva emoksi. Pentueen syntyessä hän kuitenkin rakastui pienokaisiin ensisilmäyksellä. Oman äitiytensä myötä hän läheni uudestaan oman perheensä kanssa ja oppi tuntemaan nuoremmat sisaruksensa, joihin kuului myös Leijonapentu, tuleva Leijonahammas. Pennut leikkivät paljon yhdessä ja Kaskipoltto ja hänen emopuolensa olivat molemmat hyvin äidillisiä välittäviä nuoremmista.
Muutama vuosi meni kauniisti. Pentujensa kasvaessa oppilaiksi, palasi Kaskipoltto itse soturin töihin, jatkaen siitä, mihin oli jäänytkin. Hänet pian nostettiin suuren kokonsa ja kestävyytensä takia Kuolonkaartin riveihin, missä hän tapasi näiden käskynhaltijan, Rauskuroudan. Naaras tuli hyvin toimeen muiden kanssa ja kunnioitti suuresti vanhempaa soturia, seuraten tämän käskyjä kyseenalaistamatta ja innokkaana todistamaan potentiaalinsa. Aina pitkän päivän jälkeen naaras palasi kotiin pentujensa luo. Hänen isäänsä alkoi jo ikä painaa, mikä huolestutti kaikkia muita perheessä, mutta jääräpäisenä ja vanhanaikaisena soturina isä uskoi ettei sairaus tai mikään painaisi häntä. Kun eräänä päivänä vanha kolli vain katosi, tiesi perhe, mitä se tarkoitti.
Kaskipolton omien pentujen kasvaessa alkoivat he myös luomaan omia johtopäätöksiään. Vaikka pennut rakastivat äitiään paljon, olivat he tietoisia tämän työstä Kuolonkaartin jäsenenä. Kun eräs naaraan pennuista nostettiin myös kaartiin, oli Kaski iloinen. Kuitenkin, pian liittymisen jälkeen kaksikolle annettiin käsky ottaa kiinni Jääklaanista pakenija. Tehtävä alkoi hyvin, äiti ja lapsi tekivät töitä yhdessä ja löysivät kuin löysivätkin karkulaisen. Ongelma tuli vasta sitten, kun tämän kohtalo tuli päättää. Pentu oli olettanut, että he veisivät karkulaisen vain takaisin leiriin, mutta sai järkytyksekseen kuulla, että heidän tehtävänsä oli hoitaa tämä päiviltä. Nuorempi naaras ei halunnut tehdä tätä, vaan katsoi vierestä shokissa kuinka helposti hänen rakastava ja ystävällinen emonsa vain vei jonkun hengen.
Uskollisena jääklaanilaisena naaras yritti toki selittää tyttärelleen tilannetta, mutta lempeään perheympäristöön tottunut jälkikasvu tunsi koko elämänsä murtuvan edessään. Kolme sisarusta päättivät yhdessä lähteä klaanista eräänä iltana. Pian tieto tästä tuli Kuolonkaartin korviin ja Kaskipoltto huomasi vaihteeksi itse järkytyksekseen joutuvansa kinkkiseen asemaan. Ensimmäistä kertaa elämässään hänellä oli vaikeuksia seurata käskyjä, ja epätoivoisena naaras kääntyi Rauskuroudan puoleen. Hän ei todellisuudessa osannut odottaa kollin auttavan häntä, olihan tämä hyvin vanha ja kokenut soturi. Tästä huolimatta Rauskurouta yllätti Kasken, vieden tämän sivummalle. Yhdessä he loivat suunnitelman, jonka avulla jälkikasvu saisi rauhassa lähteä, eikä Jääklaani kyseenalaistaisi Kaskipolton uskollisuutta.
Naaraan pennut eivät olleet erityisen taitavia peittämään jälkiään. Kokenut Rauskurouta löysi heidät pian, mutta sen sijaan, että olisi päättänyt heidän päivänsä, johdatti hän heidät kaksijalkojen alueelle ja opasti, miten laaksosta pääsee pois, kauas sinne, mistä Jääklaani ei heitä löytäisi. Hän palasi myöhemmin ilmoittaen työn tehdyksi ja kokemuksen takia ei kukaan kyseenalaistanut käskynhaltijaa.
Kaskipoltolle se, että hänen omat pentunsa olivat kääntäneet hänelle selkänsä oli vaikea kohdata. Hän oli äärimmäisen kiitollinen Rauskuroudalle jälkikasvunsa varjelemisesta, ja tämän menetyksen myötä alkoi hän myös pitää tarkemmin silmällä sisaruksiaan ja jäljellä olevaa perhettään. Etenkin Leijonahampaan kanssa naaras löysi paljon yhteistä säveltä ja kaksikko tuli hyvin toimeen. Ehkä siksi kolli uskaltautui kertomaan isosiskolleen jälkikasvustaan, jonka oli luovuttanut Yöklaaniin. Oli selvää, että kolli oli alkanut katumaan päätöstään. Siskonsa rohkaisusta hän teki päätöksen, että hakisi pentunsa takaisin.
Aika hyökätä Yöklaaniin tuli ja Leijonahammas oli hyökkäävien mukana. Hänen tavoitteensa oli selkeä ja Kaskipoltto odotti innolla uuden sukulaisensa tapaamista. Aikaa kului ja hyökkäykseen lähtenyt ryhmä tuli takaisin, vaan ilman Leijonahammasta tai tämän jälkeläistä. Suuri perhe suri menetettyä poikaansa, mutta etenkin Kaskipoltto tunsi huonoa omatuntoa siitä, että oli antanut veljelleen idean lähteä. Tämä yhdessä omien pentujensa takia sai hänet kokemaan itsensä epäonnistuneeksi perheensä suojelussa, minkä takia hänen työnsä kävi vaikeammaksi aina, kun hänen piti erottaa perhettä toisistaan. Jokaisessa pennussa ja emossa hän näki itsensä, jokaisessa epätoivoisessa sisaruksessa oman veljensä.
Muisto Leijonahampaan jälkikasvusta ei kuitenkaan jättänyt Kaskipolttoa rauhaan. Hänen veljensä kuoli yrittäessään tuoda tätä takaisin kotiin. Siksi, jos vain hänen veljensä takia, hän haluaisi tuoda joskus tämän tapaamaan perhettään.
_____________________________________________
Suhteet:
3 Nimetöntä Pentua - elossa
Isä, Yöklaani - kuollut
Äiti, Erakko - kuollut
Äitipuoli, Jääklaani - elossa
Sisaruksia/sisarusten lapsia
Leijonahammas, Jääklaani
Kaskipolton edesmennyt velipuoli. Oli todella läheinen nuoremman veljensä kanssa ja hänen kuolemansa otti natulle koville. Kantaa kaunaa Yöklaania kohtaan veljensä surmaamisesta ja tietää tämän pojasta.
Kipinäsade, Yöklaani (Nomisir)
Leijonahampaan poika Yöklaanissa. Kaskipoltto ei juuri tunne häntä tai edes tiedä hänestä muuta kuin sen, että tämä on olemassa. Haluaisi todella kovasti tavata veljenpoikansa ja mahdollisesti saada tämän puolelleen.
Rauskurouta, Jääklaani (Sirita)
Kunnioittaa suuresti käskynhaltijaa ja on kiitollinen tälle hänen auttamisestaan.
Extra:
Suhteet:
3 Nimetöntä Pentua - elossa
Isä, Yöklaani - kuollut
Äiti, Erakko - kuollut
Äitipuoli, Jääklaani - elossa
Sisaruksia/sisarusten lapsia
Kaskipolton edesmennyt velipuoli. Oli todella läheinen nuoremman veljensä kanssa ja hänen kuolemansa otti natulle koville. Kantaa kaunaa Yöklaania kohtaan veljensä surmaamisesta ja tietää tämän pojasta.
Kipinäsade, Yöklaani (Nomisir)
Leijonahampaan poika Yöklaanissa. Kaskipoltto ei juuri tunne häntä tai edes tiedä hänestä muuta kuin sen, että tämä on olemassa. Haluaisi todella kovasti tavata veljenpoikansa ja mahdollisesti saada tämän puolelleen.
Rauskurouta, Jääklaani (Sirita)
Kunnioittaa suuresti käskynhaltijaa ja on kiitollinen tälle hänen auttamisestaan.
Extra:
-Kaskipoltto on luonteestaan huolimatta jääklaanilainen ja on osallistunut useamman viattoman kissan teloitukseen.
-Taistelee kuopassa säännöllisesti.
-Naaras on puolisokea. Hänellä ei enää ole vasenta silmäänsä.
-Taistelee kuopassa säännöllisesti.
-Naaras on puolisokea. Hänellä ei enää ole vasenta silmäänsä.
