Valveneito
May 21, 2022 22:40:38 GMT 2
Postannut Pepsiboi May 21, 2022 22:40:38 GMT 2
Valveneito
Nimet: Valvepentu >> Valvetassu >> Valve >> Valveneito
Ikä: 60 kuuta (5 vuotta)
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Puhdasverinen
Uskonto: Tähtiklaani
Klaani: Pilviklaani
Asema: Soturi
ULKONÄKÖ
Valveneito on siro, kokonaan karvaton tummansävyisä kissanaaras. Hänen olemuksessaan on aina aimo annos hienostuneisuutta ja hänen kasvojensa rypyt eivät johdu vain luonnostaan, vaan hän ikään kuin nyrpistelee pysyvästi nenäänsä. Terävät, älykkäät silmät ovat kirkkaan magentat.
Natun aluvärinä on harmaa. Mustat kuviot kiertävät hänen kasvojensa ympärille, tehden maskin. Korvat ovat mustat, ja väri peittää selän ja hännän lukuunottamatta hännänpäätä, joka on vaalean harmaa. Tämä harmaa puolestaan on kaikilla alueilla lukuunottamatta tassuja. Tassuissa on pienet sukat.
Valveen korvat ovat suuret verrattuna hänen siroon, pieneen päähänsä. Hänelle tulee usein kylmä karvattoman kehonsa takia ja sen takia hän välttää ulos menemistä erityisen kylminä päivinä. Myös kuumat päivät ovat hänelle hankalia tumman ja herkän nahan takia.
Natun aluvärinä on harmaa. Mustat kuviot kiertävät hänen kasvojensa ympärille, tehden maskin. Korvat ovat mustat, ja väri peittää selän ja hännän lukuunottamatta hännänpäätä, joka on vaalean harmaa. Tämä harmaa puolestaan on kaikilla alueilla lukuunottamatta tassuja. Tassuissa on pienet sukat.
Valveen korvat ovat suuret verrattuna hänen siroon, pieneen päähänsä. Hänelle tulee usein kylmä karvattoman kehonsa takia ja sen takia hän välttää ulos menemistä erityisen kylminä päivinä. Myös kuumat päivät ovat hänelle hankalia tumman ja herkän nahan takia.
LUONNE
Valveneito ei ole aivan helpoin kissa, jonka seuraan hakeutua. Hän on yleensä yksikseen, ei niinkään sen takia, ettei hän seuraa saisi, vaan puhtaasti sen takia, että hän ei ketä tahansa seuraansa huoli. Natu on ylpeä, jääräpäinen, ja todella arvonsa tunteva, vaikka hänen oikeasta arvostaan voidaan olla montaa mieltä. Osa tuntee olonsa hieman pelokkaaksi tuomitsevan katseen alla ja teräväkielinen Valveneito saa helposti muiden itsetunnot murrettua osuvilla kommenteilla, joko näiden ulkonäköön tai muuhun arkaan paikkaan liittyen. Silti, klaanissa hänen asemansa ei ole muita ylempänä, hän yksinkertaisesti vain uskoo niin ja moni herkempi lähtee mukaan tähän uskoon.
Jos joku taas ei taivu tämän siron snobin sanoihin, nostaa hän vain kuonon päätään ja lähtee tilanteesta arvokkaasti tehdäkseen hyvin selväksi, ettei hänellä ole aikaa moiselle käytökselle. Koskaan hän ei menettäisi malttiaan ja rikkoisi arvokasta olemustaan, ja etenkin fyysisistä töistä tai kahakasta on turha haaveilla tämän rouvan kanssa. Tämän takia hän on soturina hyvin turha. Hän ei saalista, eikä juuri partioimaan lähde, vaan haaveilee helposta elämästä, missä hän saisi kaiken hänelle suoraan eteensä ilman töitä. Valveneito haluaa tulla hemmotelluksi ja käyttäytyy kuin mikäkin maanomistaja.
Ylpeytensä takia hän on myös hyvin taipuva juoruilemaan. Jos jotain kuuluu hänen korviinsa, voi sen uskoa leviävän kuin avotulen kuumana kesänä heinäpellolla. Saattaa olla, että natu myös dramatisoi kuulemiaan suurimman osan ajasta. Hän on kuitenkin äärimmäisen lojaali Pilviklaanin johtoportaalle, eikä koskaan valehtelisi tai muuttaisi sanojaan heille, koska kaikesta huolimatta Valveneito kunnioittaa oikeasti korkea-asemaisia. Hän on puhdasverinen pilviklaanilainen, jonka suku on hyvin vanha. Siksi hän ottaa klaaninsa asiat hyvin tosissaan, ja vaikka hän vihaa fyysistä työtä, tekee hän mielellään diplomaattisia tehtäviä käskystä. Natu osaakin olla halutessaan hyvin suloinen ja taivutteleva, eikä moni näe häntä uhkana hänen heiveröisyytensä takia. Tätä piirrettä Valve käyttää yleensä hyväkseen saadakseen irti muista tietoa, mitä hän haluaa.
Lisäksi kylmän ja kootun kuoren alta löytyy yllättäen hyvinkin rakastava ja huolehtiva äiti. Valveneito ei piittaa muiden pennuista, etenkään vääräveristen tai erakoiden, mutta hänen oma jälkikasvunsa on hänelle lähes tärkein asia maailmassa. Hänen mielestään kaikki, missä on osa häntä on automaattisesti huolen arvoinen. Joskus tämä äidillisyys saattaa tuntua hieman tukahduttavalta, mutta pohjimmiltaan natu haluaa aina parasta jälkikasvulleen, eikä suostu uskomaan mitään pahaa heistä, koskaan.
Kumppanuudesta ei Valveneito niin piittaa. Hänelle tärkeintä kumppanissa on se, että näillä on jotain antaa heille tai että he suostuvat pitämään huolen hänestä. Kuten sanottu, naaras haluaa tulla hemmotelluksi ja siksi kumppanin pitäisi olla joko korkea-asemainen tai vaihtoehtoisesti valmis elämään koko elämänsä vain häntä varten. Rakastuminen on Valvelle hyvin kaukaa haettu ajatus naaraan menneiden takia, eikä hän usko edes kykenevänsä rakastamaan toista kissaa, vaan näkee kumppanuuden enemmänkin sopimuksena. Kumpikin saa siitä jotain itselleen.
Jos joku taas ei taivu tämän siron snobin sanoihin, nostaa hän vain kuonon päätään ja lähtee tilanteesta arvokkaasti tehdäkseen hyvin selväksi, ettei hänellä ole aikaa moiselle käytökselle. Koskaan hän ei menettäisi malttiaan ja rikkoisi arvokasta olemustaan, ja etenkin fyysisistä töistä tai kahakasta on turha haaveilla tämän rouvan kanssa. Tämän takia hän on soturina hyvin turha. Hän ei saalista, eikä juuri partioimaan lähde, vaan haaveilee helposta elämästä, missä hän saisi kaiken hänelle suoraan eteensä ilman töitä. Valveneito haluaa tulla hemmotelluksi ja käyttäytyy kuin mikäkin maanomistaja.
Ylpeytensä takia hän on myös hyvin taipuva juoruilemaan. Jos jotain kuuluu hänen korviinsa, voi sen uskoa leviävän kuin avotulen kuumana kesänä heinäpellolla. Saattaa olla, että natu myös dramatisoi kuulemiaan suurimman osan ajasta. Hän on kuitenkin äärimmäisen lojaali Pilviklaanin johtoportaalle, eikä koskaan valehtelisi tai muuttaisi sanojaan heille, koska kaikesta huolimatta Valveneito kunnioittaa oikeasti korkea-asemaisia. Hän on puhdasverinen pilviklaanilainen, jonka suku on hyvin vanha. Siksi hän ottaa klaaninsa asiat hyvin tosissaan, ja vaikka hän vihaa fyysistä työtä, tekee hän mielellään diplomaattisia tehtäviä käskystä. Natu osaakin olla halutessaan hyvin suloinen ja taivutteleva, eikä moni näe häntä uhkana hänen heiveröisyytensä takia. Tätä piirrettä Valve käyttää yleensä hyväkseen saadakseen irti muista tietoa, mitä hän haluaa.
Lisäksi kylmän ja kootun kuoren alta löytyy yllättäen hyvinkin rakastava ja huolehtiva äiti. Valveneito ei piittaa muiden pennuista, etenkään vääräveristen tai erakoiden, mutta hänen oma jälkikasvunsa on hänelle lähes tärkein asia maailmassa. Hänen mielestään kaikki, missä on osa häntä on automaattisesti huolen arvoinen. Joskus tämä äidillisyys saattaa tuntua hieman tukahduttavalta, mutta pohjimmiltaan natu haluaa aina parasta jälkikasvulleen, eikä suostu uskomaan mitään pahaa heistä, koskaan.
Kumppanuudesta ei Valveneito niin piittaa. Hänelle tärkeintä kumppanissa on se, että näillä on jotain antaa heille tai että he suostuvat pitämään huolen hänestä. Kuten sanottu, naaras haluaa tulla hemmotelluksi ja siksi kumppanin pitäisi olla joko korkea-asemainen tai vaihtoehtoisesti valmis elämään koko elämänsä vain häntä varten. Rakastuminen on Valvelle hyvin kaukaa haettu ajatus naaraan menneiden takia, eikä hän usko edes kykenevänsä rakastamaan toista kissaa, vaan näkee kumppanuuden enemmänkin sopimuksena. Kumpikin saa siitä jotain itselleen.
MENNEISYYS
Valveneito syntyi hyvän aikaa sitten kolmen sisaruksensa kanssa Pilviklaaniin. Hänen sukunsa tuli pitkästä linjasta puhdasverisiä juoksijoita ja siksi heitä arvostettiin suuresti klaanissa. Valvepentu kasvoi lellittelyn ja huomion keskellä ja oppi jo nuorena vanhemmiltaan ylimielisen käytöksensä. Heidän koko perheensä katsoi alaspäin muita, minkä takia jokainen heidän jälkeläisensä oppi tämän myös. Ero sisaruksissa kuitenkin näkyi näiden noustessa oppilaiksi. Valvetassu oli sisaruksiaan huomattavasti laiskempi, eikä juuri yrittänyt mestarinsa käskytyksestä huolimatta. Tämän takia hänen oma perheensä alkoi katsoa häntä hieman kieroon, muusta klaanista puhumattakaan ja pian kunnioittavat ja arvostavat katseet muuttuivat kylmiksi. Valvetassua ei niin vaivannut, hän oli jo oppinut arvonsa kauan aikaa sitten ja uskoi yhä yllemmyyteensä, täysin tietämättömänä oman perheensä häpeästä hänen laiskuuttaan kohtaan.
Ei ollut ihme, että Valvetassu jäi muista ikäisistään jälkeen ja muiden saadessa soturinimensä, hän jäi yhä oppilaaksi. Naaraan ylpeys koki kovan kolauksen ja hän katkeroitui, uskotellen itselleen syyn olevan muissa, eikä omassa panostuksessa. Hän valitti hyvin kovaan ääneen muille ja teki erittäin selväksi, ettei kukaan klaanissa tiennyt mitään. Silloin hänen oma perheensä astui väliin ja koko klaanin nähden kielsi Valvetassun kuuluvan enää sukuun. Häpeä kasvoi suureksi nuoren soturioppilaan sydämessä ja pian hän sai kokea, miltä tuntui olla samalla tasolla muiden kanssa. Hän vihasi ikäisiään ja suurimman osan ajasta vietti yksin. Kenties yksinäisyys ensin häntä painoi, mutta ajan kanssa naaras tottui siihen ja alkoi jopa uskotella itselleen pitävänsä siitä.
Valvetassu oli yhä oppilas, kun Jääklaanin tekojen takia Pilviklaani joutui vetäytymään. Valvetassu juoksi pakoon ja erkaantui muista tämän tapahtuman jälkeen. Jotenkin hän eksyi kaksijalkojen alueelle, missä hän jäi kiinni. Ystävällinen pariskunta poimi Valvetassun kennelistä, missä hänet oli nimetty “Prinsessaksi”. Ensin soturilain mukaan Valvetassu halveksi kotikisun elämää, mutta pian hän huomasi ettei ollutkaan niin pahaa tulla koko ajan hoidetuksi ja lellityksi. Natu sopeutui nopeasti tähän uuteen elämään.
Kaksijalkalassa asuessaan Valveneito yllättäen saatettiin tiineeksi. Hänen ensimmäinen pentueensa oli hyvin vieras ja tuntematon naaraalle, eikä hän juuri piitannut katsoa näiden perään tai huolehtia näistä. Erityisesti ensimmäinen pentu, joka syntyi, oli kummallisen etäinen. Naaraalle tuli tästä nuoresta kollista hyvin inhottava olo, eikä protestoinut, kun kaksijalat veivät tämän mukanaan omiin tarpeisiinsa. Lukuunottamatta pentuetta, oli Valveneidolla varsin mukavat oltavat uusien omistajiensa luona. Muutaman vuoden hän eli mukavasti kaksijalkojen helmassa, mutta eräänä päivänä hän huomasi ikkunasta katsellessaan miettivänsä taas klaanielämää.
Kenties Tähtiklaani kutsui puhdasveristä lastaan takaisin kotiin tai jokin pieni osa häntä tunsi olonsa nostalgiseksi. Näin ollen yön tullen hän livahti avonaisesta ikkunasta ja juoksi takaisin vanhoille klaanialueilleen. Hän löysi kuitenkin vain hiiltä ja tuhoa. Pian Valvetassulle valkeni, että häntä oli yritetty kutsua puolustamaan klaaniaan, mutta hän oli ollut myöhässä tehdäkseen mitään. Omatunto alkoi kolkuttaa, sillä laiskuudestan huolimatta oli Pilviklaani merkinnyt jotain tälle ylpeälle soturille. Siinä seisoessaan hän päätti omalla oikeudella ottaa itselleen soturinimen, Valveneito.
Pitkään nuori naaras joutui vaeltamaan ennen kuin sai edes mitään ideaa, mistä vanhan klaani löytyisi. Matkalla hän kuitenkin törmäsi nuoreen kolliin, joka vaikutti kaikin tavoin hurmaavalta ja ystävälliseltä. Kaikesta huolimatta Valveneito oli hyvin naiivi. Kukaan ei koskaan ollut osoittanut mielenkiintoa häntä kohtaan, ja ensimmäinenkin pentue oli enemmän vain työtä kuin oikeiden tunteiden lopputulos. Täten häneltä oli helppo vetää jalat alta. Hetken aikaa Valveneito oli iloinen, lähes onnellinen, tämän kollin holhotessa häntä. Kolli ei kuitenkaan ollut pilviklaanilainen, eikä tiennyt mitään sotureista tai näiden uskoista. Valveneidon puhuessa näistä hän vain myönteli mukana ja lupasi tulla hänen mukaansa, kun tämä Pilviklaani vihdoin löytyisi.
Ei mennyt kauaa, kun suhteessa alkoi näkyä pieniä rakoja. Yhtäkkiä kolli ei pitänytkään siitä, miten kauan Valveneito oli ulkona yksin ja mitä enemmän hän puhui Pilviklaanista, sen enemmän kolli alkoi uskoa, että naaras jättäisi hänet. Tämä johti valtaviin mustasukkaisuuden tunteisiin kummankin välillä, kun kolli yritti tehdä erittäin selväksi Valveneidolle, että pärjäisi ilman häntä ja Valveneidon puolestaan uhatessa kollin sanoja, koska hän halusi.
Ero oli lähellä, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Valveneito sai tietää odottavansa kollin pentuja ja kaksikko lupasi toisilleen yrittävänsä uudelleen tulevien pentujensa takia. Oli kuitenkin selvää, että hiertävät vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja kolli alkoi inhota kumppaniaan tämän laiskuuden ja saamattomuuden takia. Hän kohteli tätä laiminlyövästi, eikä saalistanut tälle vaikka tämä tarvitsi enemmän ravintoa kuin ennen tiineytensä takia. Valveneito oli liian heikko vastustaakseen käytöstä, mikä miellytti ylpeää kollia. Hän alkoi tottua kumppaninsa suopeuteen.
Synnytys oli kivulias ja ainoastaan yksi pennuista selvisi. Kolli syytti tästä Valveneitoa, joka puolestaan oli katkera kollille, tietäen hyvin näiden syntyneen kuolleina tämän laiminlyönnin takia. Suurin osa rakkaudesta, jota emolla oli, suuntautui ainoaan selvinneeseen pentuun, jonka naaras nimesi Pehmopennuksi. Nyt jälleen äitinä hän alkoi miettimään ensimmäistä pentuettaan ja omatunto alkoi kolkuttaa. Hän rakasti poikaansa yli kaiken, joten olisiko hän sittenkin voinut rakastaa niitäkin pentuja? Joka tapauksessa, naaras sivuutti kaiken, mukaanlukien kumppaninsa, lapsensa takia. Katkeruus palasi suhteeseen ja ei kestänyt kauaa, kun Valveneidon kumppani alkoi kävelemään omilla teillään. Kolli vihasi omaa poikaansa ja oli etäinen tätä kohtaan.
Pentu kasvoi hyväkuntoisena ja alkoi pitämään äidistään huolta, mutta kuvioissa yhä pyörivä isä selvästi painoi Valveneidon mieltä. Hän oli väsynyt kollin loukkaksiin, eikä jaksanut enää puhua vastaan. Yleensä niin ylpeä ja vahva naaras oli murtunut jatkuvan laiminlyönnin alla, mikä johti siihen, että hänen poikansa oli todella suojelevainen tästä. Vaikkeivat he kuuluneet mihinkään klaaniin, Valveneito antoi pientä soturiopetusta pojalleen ja nimesi tämän suoraan Pehmokorvaksi, nimi, jota poika häpesi yli kaiken. Kaksikon välit olivat lämpimät, Pehmokorva oli Valveneidon ylpeys, hänen elämänsä tärkein asia. Eräs päivä kolli oli saanut tarpeekseen kuitenkin kummankin katselemisesta. Hän yritti lähteä, jolloin Valveneito viimein uskalsi puhua vastaan ja haukkua kumppaniaan. Tämä johti ilmiriitaan, jonka seurauksena Valveneito joutui pahasti alakynteen. Kolli oli valmiina tappamaan naaraan, kun yllättäen heidän poikansa ryntäsi äitinsä apuun. Poika surmasi tunteettomasti isänsä pelastaakseen äitinsä.
Tämä oli viimeinen työntö, jonka naaras tarvitsi. Ilman kumppania, hän lähti poikansa kanssa jälleen etsimään Pilviklaania. Kaksikko löysi kyllä klaanin… tai enemmänkin sen rippeet. Pehmokorva ei ollut lainkaan yhtä kiinnostunut klaanielämästä ja nähdessään Pilviklaanin surkuhupaisan olemuksen, hän lähti omille teilleen. Vaikka tämä suretti pojan äitiä, tiesi hän että tämä pärjäisi ja päästi lapsensa menemään. Valveneito palasi rippeiden sekaan ja huomasi, että johdossa oli kolli nimeltä Teerihuuto. Toisin kuin muut, Valveneito huomasi heti tässä kollissa olevan samoja piirteitä kuin itsessään. Siitä huolimatta hän arvosti tämän älykkyyttä ja johtajan taitoja. Se, oliko tämä lämmin vai ei oli yhdentekevää tälle naaraalle, hän näki oveluuden ihan yhtä arvostettavana piirteenä kuin hempeyden.
Puhdasverinen Valveneito kyllä muistettiin klaanissa ja hänet toivotettiin tervetulleeksi tämän takia. Pian alkoi vaellus kohti laaksoa. Parantajat antoivat ennustuksen vaaleasta kissasta, mutta Valveneito oli vahvasti Teerihuudon kannattaja. Sitten ilmaantui paikalle kissa nimeltä Hallavahäive, joka nimettiinkin päälliköksi. Valveneito oli loukkaantunut Teerihuudon puolesta, mutta tiesi paikkansa ja oli tyytyväinen, kun kolli valittiin edes varapäälliköksi.
Muiden uudelleenrakentaessa klaania, Valveneito tutustui paremmin uuteen kotiinsa. Hän sai kuulla, että hänen poikaansa muistuttava kissa pyöri myös alueella, nykyään nimellä “Rakki”. Naaras etsi poikansa käsiinsä ja molemmat olivat iki-iloisia taas toisensa tavatessaan. Nykyään hän yrittää kovin saada poikansa kanssaan Pilviklaaniin, mutta tämä on syystä tai toisesta hieman vastahakoinen.
c Lappis
Ei ollut ihme, että Valvetassu jäi muista ikäisistään jälkeen ja muiden saadessa soturinimensä, hän jäi yhä oppilaaksi. Naaraan ylpeys koki kovan kolauksen ja hän katkeroitui, uskotellen itselleen syyn olevan muissa, eikä omassa panostuksessa. Hän valitti hyvin kovaan ääneen muille ja teki erittäin selväksi, ettei kukaan klaanissa tiennyt mitään. Silloin hänen oma perheensä astui väliin ja koko klaanin nähden kielsi Valvetassun kuuluvan enää sukuun. Häpeä kasvoi suureksi nuoren soturioppilaan sydämessä ja pian hän sai kokea, miltä tuntui olla samalla tasolla muiden kanssa. Hän vihasi ikäisiään ja suurimman osan ajasta vietti yksin. Kenties yksinäisyys ensin häntä painoi, mutta ajan kanssa naaras tottui siihen ja alkoi jopa uskotella itselleen pitävänsä siitä.
Valvetassu oli yhä oppilas, kun Jääklaanin tekojen takia Pilviklaani joutui vetäytymään. Valvetassu juoksi pakoon ja erkaantui muista tämän tapahtuman jälkeen. Jotenkin hän eksyi kaksijalkojen alueelle, missä hän jäi kiinni. Ystävällinen pariskunta poimi Valvetassun kennelistä, missä hänet oli nimetty “Prinsessaksi”. Ensin soturilain mukaan Valvetassu halveksi kotikisun elämää, mutta pian hän huomasi ettei ollutkaan niin pahaa tulla koko ajan hoidetuksi ja lellityksi. Natu sopeutui nopeasti tähän uuteen elämään.
Kaksijalkalassa asuessaan Valveneito yllättäen saatettiin tiineeksi. Hänen ensimmäinen pentueensa oli hyvin vieras ja tuntematon naaraalle, eikä hän juuri piitannut katsoa näiden perään tai huolehtia näistä. Erityisesti ensimmäinen pentu, joka syntyi, oli kummallisen etäinen. Naaraalle tuli tästä nuoresta kollista hyvin inhottava olo, eikä protestoinut, kun kaksijalat veivät tämän mukanaan omiin tarpeisiinsa. Lukuunottamatta pentuetta, oli Valveneidolla varsin mukavat oltavat uusien omistajiensa luona. Muutaman vuoden hän eli mukavasti kaksijalkojen helmassa, mutta eräänä päivänä hän huomasi ikkunasta katsellessaan miettivänsä taas klaanielämää.
Kenties Tähtiklaani kutsui puhdasveristä lastaan takaisin kotiin tai jokin pieni osa häntä tunsi olonsa nostalgiseksi. Näin ollen yön tullen hän livahti avonaisesta ikkunasta ja juoksi takaisin vanhoille klaanialueilleen. Hän löysi kuitenkin vain hiiltä ja tuhoa. Pian Valvetassulle valkeni, että häntä oli yritetty kutsua puolustamaan klaaniaan, mutta hän oli ollut myöhässä tehdäkseen mitään. Omatunto alkoi kolkuttaa, sillä laiskuudestan huolimatta oli Pilviklaani merkinnyt jotain tälle ylpeälle soturille. Siinä seisoessaan hän päätti omalla oikeudella ottaa itselleen soturinimen, Valveneito.
Pitkään nuori naaras joutui vaeltamaan ennen kuin sai edes mitään ideaa, mistä vanhan klaani löytyisi. Matkalla hän kuitenkin törmäsi nuoreen kolliin, joka vaikutti kaikin tavoin hurmaavalta ja ystävälliseltä. Kaikesta huolimatta Valveneito oli hyvin naiivi. Kukaan ei koskaan ollut osoittanut mielenkiintoa häntä kohtaan, ja ensimmäinenkin pentue oli enemmän vain työtä kuin oikeiden tunteiden lopputulos. Täten häneltä oli helppo vetää jalat alta. Hetken aikaa Valveneito oli iloinen, lähes onnellinen, tämän kollin holhotessa häntä. Kolli ei kuitenkaan ollut pilviklaanilainen, eikä tiennyt mitään sotureista tai näiden uskoista. Valveneidon puhuessa näistä hän vain myönteli mukana ja lupasi tulla hänen mukaansa, kun tämä Pilviklaani vihdoin löytyisi.
Ei mennyt kauaa, kun suhteessa alkoi näkyä pieniä rakoja. Yhtäkkiä kolli ei pitänytkään siitä, miten kauan Valveneito oli ulkona yksin ja mitä enemmän hän puhui Pilviklaanista, sen enemmän kolli alkoi uskoa, että naaras jättäisi hänet. Tämä johti valtaviin mustasukkaisuuden tunteisiin kummankin välillä, kun kolli yritti tehdä erittäin selväksi Valveneidolle, että pärjäisi ilman häntä ja Valveneidon puolestaan uhatessa kollin sanoja, koska hän halusi.
Ero oli lähellä, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Valveneito sai tietää odottavansa kollin pentuja ja kaksikko lupasi toisilleen yrittävänsä uudelleen tulevien pentujensa takia. Oli kuitenkin selvää, että hiertävät vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja kolli alkoi inhota kumppaniaan tämän laiskuuden ja saamattomuuden takia. Hän kohteli tätä laiminlyövästi, eikä saalistanut tälle vaikka tämä tarvitsi enemmän ravintoa kuin ennen tiineytensä takia. Valveneito oli liian heikko vastustaakseen käytöstä, mikä miellytti ylpeää kollia. Hän alkoi tottua kumppaninsa suopeuteen.
Synnytys oli kivulias ja ainoastaan yksi pennuista selvisi. Kolli syytti tästä Valveneitoa, joka puolestaan oli katkera kollille, tietäen hyvin näiden syntyneen kuolleina tämän laiminlyönnin takia. Suurin osa rakkaudesta, jota emolla oli, suuntautui ainoaan selvinneeseen pentuun, jonka naaras nimesi Pehmopennuksi. Nyt jälleen äitinä hän alkoi miettimään ensimmäistä pentuettaan ja omatunto alkoi kolkuttaa. Hän rakasti poikaansa yli kaiken, joten olisiko hän sittenkin voinut rakastaa niitäkin pentuja? Joka tapauksessa, naaras sivuutti kaiken, mukaanlukien kumppaninsa, lapsensa takia. Katkeruus palasi suhteeseen ja ei kestänyt kauaa, kun Valveneidon kumppani alkoi kävelemään omilla teillään. Kolli vihasi omaa poikaansa ja oli etäinen tätä kohtaan.
Pentu kasvoi hyväkuntoisena ja alkoi pitämään äidistään huolta, mutta kuvioissa yhä pyörivä isä selvästi painoi Valveneidon mieltä. Hän oli väsynyt kollin loukkaksiin, eikä jaksanut enää puhua vastaan. Yleensä niin ylpeä ja vahva naaras oli murtunut jatkuvan laiminlyönnin alla, mikä johti siihen, että hänen poikansa oli todella suojelevainen tästä. Vaikkeivat he kuuluneet mihinkään klaaniin, Valveneito antoi pientä soturiopetusta pojalleen ja nimesi tämän suoraan Pehmokorvaksi, nimi, jota poika häpesi yli kaiken. Kaksikon välit olivat lämpimät, Pehmokorva oli Valveneidon ylpeys, hänen elämänsä tärkein asia. Eräs päivä kolli oli saanut tarpeekseen kuitenkin kummankin katselemisesta. Hän yritti lähteä, jolloin Valveneito viimein uskalsi puhua vastaan ja haukkua kumppaniaan. Tämä johti ilmiriitaan, jonka seurauksena Valveneito joutui pahasti alakynteen. Kolli oli valmiina tappamaan naaraan, kun yllättäen heidän poikansa ryntäsi äitinsä apuun. Poika surmasi tunteettomasti isänsä pelastaakseen äitinsä.
Tämä oli viimeinen työntö, jonka naaras tarvitsi. Ilman kumppania, hän lähti poikansa kanssa jälleen etsimään Pilviklaania. Kaksikko löysi kyllä klaanin… tai enemmänkin sen rippeet. Pehmokorva ei ollut lainkaan yhtä kiinnostunut klaanielämästä ja nähdessään Pilviklaanin surkuhupaisan olemuksen, hän lähti omille teilleen. Vaikka tämä suretti pojan äitiä, tiesi hän että tämä pärjäisi ja päästi lapsensa menemään. Valveneito palasi rippeiden sekaan ja huomasi, että johdossa oli kolli nimeltä Teerihuuto. Toisin kuin muut, Valveneito huomasi heti tässä kollissa olevan samoja piirteitä kuin itsessään. Siitä huolimatta hän arvosti tämän älykkyyttä ja johtajan taitoja. Se, oliko tämä lämmin vai ei oli yhdentekevää tälle naaraalle, hän näki oveluuden ihan yhtä arvostettavana piirteenä kuin hempeyden.
Puhdasverinen Valveneito kyllä muistettiin klaanissa ja hänet toivotettiin tervetulleeksi tämän takia. Pian alkoi vaellus kohti laaksoa. Parantajat antoivat ennustuksen vaaleasta kissasta, mutta Valveneito oli vahvasti Teerihuudon kannattaja. Sitten ilmaantui paikalle kissa nimeltä Hallavahäive, joka nimettiinkin päälliköksi. Valveneito oli loukkaantunut Teerihuudon puolesta, mutta tiesi paikkansa ja oli tyytyväinen, kun kolli valittiin edes varapäälliköksi.
Muiden uudelleenrakentaessa klaania, Valveneito tutustui paremmin uuteen kotiinsa. Hän sai kuulla, että hänen poikaansa muistuttava kissa pyöri myös alueella, nykyään nimellä “Rakki”. Naaras etsi poikansa käsiinsä ja molemmat olivat iki-iloisia taas toisensa tavatessaan. Nykyään hän yrittää kovin saada poikansa kanssaan Pilviklaaniin, mutta tämä on syystä tai toisesta hieman vastahakoinen.
c Lappis
_____________________________________________
Suhteet:
Emo, isä, sisarukset (Pilviklaani) - kuolleet
Ex-kumppani (erakko) - kuollut
Rakki, erakko (Lappis)
Valveneidon poika, jota hän rakastaa yli kaiken äärettömästi. Yksi harvoista asioista, joita tämä laiska naaras on valmis puolustamaan koko elämällään, eikä todellakaan halua mitään pahaa tapahtuvan tälle. Ei usko mitään pahaa pojastaan, vaikka tietää tämän kyseenalaisista elämänvalinnoista, eikä suostu laittamaan mitään poikansa edelle.
Hämähäkkitassu, Virtaklaani (illxx)
Valveneidon esikoispoika aiemmasta pentueesta. Hän vierasti tätä todella paljon tämän kummallisen luoteen takia ja hylkäsi tämän nopeasti kaksijalkojen vaivaksi. On kuitenkin päätynyt katumaan tätä päätöstä ja kompensoi lellimällä kuopustaan.
Extra:
Suhteet:
Emo, isä, sisarukset (Pilviklaani) - kuolleet
Ex-kumppani (erakko) - kuollut
Rakki, erakko (Lappis)
Valveneidon poika, jota hän rakastaa yli kaiken äärettömästi. Yksi harvoista asioista, joita tämä laiska naaras on valmis puolustamaan koko elämällään, eikä todellakaan halua mitään pahaa tapahtuvan tälle. Ei usko mitään pahaa pojastaan, vaikka tietää tämän kyseenalaisista elämänvalinnoista, eikä suostu laittamaan mitään poikansa edelle.
Hämähäkkitassu, Virtaklaani (illxx)
Valveneidon esikoispoika aiemmasta pentueesta. Hän vierasti tätä todella paljon tämän kummallisen luoteen takia ja hylkäsi tämän nopeasti kaksijalkojen vaivaksi. On kuitenkin päätynyt katumaan tätä päätöstä ja kompensoi lellimällä kuopustaan.
Extra:
-Kutsuu yhä kuopuspoikaansa tämän annetulla nimellä.
-On kiinnostunut löytämään keinon helppoon elämään klaanin sisällä.
-Ei pidä Hallavatähdestä, vaikka kunnioittaa tätä tämän aseman takia.
-On kiinnostunut löytämään keinon helppoon elämään klaanin sisällä.
-Ei pidä Hallavatähdestä, vaikka kunnioittaa tätä tämän aseman takia.
