Silkkisulka

ULKONÄKÖ

MENNEISYYS

Varoitus pentuihin kohdistuvasta väkivallasta ja pentujen kuolemasta.

Silkkisulka syntyi Virtaklaaniin, silloin nimellä Silkkipentu. Sisarustensa Samettipennun ja Silopennun kanssa kissa kasvatettiin tavanomaisin virtaklaanilaisin arvoin ja he saivat elää kaikessa rauhassa. Samettipentu oli aina se, jonka kohdalla vanhemmilla oli suurimmat odotukset, mutta Silkkipentu ei pistänyt niinkään pahakseen elämää “veljensä varjossa”.

Oppilasiässä asiat sujuivat myös hyvin, mutta eräänä päivänä Samettitassu houkutteli sisaruksensa käymään aivan Ukkosklaanin puolella. Kolmikko törmäsi ukkosklaanin oppilaisiin, jotka ottivat nopeasti asiakseen häätää tunkeilijat pois. Sisarukset lähtivät nopeasti karkuun, mutta yksi heidän peräänsä juosseista oppilaista lipesi Virtaklaanin jokikivillä, tipahtaen jokeen. Sisarukset olivat aikeissa lähteä, mutta huomasivat nopeasti että ukkosklaanilainen oli uimakyvytön. Silkkitassu ja Silotassu riensivät auttamaan toista oppilasta, mutta Samettitassu ei tehnyt niin. Silkkitassu siskonsa että muiden ukkosklaanin oppilaiden kanssa sai oppilaan pelastettua, mutta veljensä kolea suhtautuminen tapahtumaan hämmensi nuorta kollia.

Samettitassu valmistui soturiksi ensimmäisenä, saaden nimen Samettisielu. Tuli toki myös aika, kun Silkkisulka ja Silosiipi saivat soturinimensä, mutta veli oli aina vanhempien huomion ykköspiste. Silkkisulka ja Silosiipi pysyivät paljolti yhdessä, mutta Samettisielun suosiminen vähän kaiversi kaksikon välejä niin veljeensä kuin vanhempiinsa.

Eräänä iltana kuitenkin Samettisielu ilmoitti klaanille, että lähtisi Ukkosklaaniin. Perhe järkyttyi, vanhemmat yrittelivät suostutella poikaansa jäämään. Silkkisulka myös tarjosi jotain vakuuttavia sanoja veljensä jäämiselle, mutta Samettisielu lähti. Silkkisulka ei koskaan ollut varma oliko sanoissaan oikeasti tosissaan. Olisiko hänen pitänyt olla vakuuttavampi, että veli olisi jäänyt Virtaklaaniin?

Vaikka Silkkisulka ja Silosiipi olivat jo aikuisia, vanhempien murtuneet odotukset kohdistuivat nyt kahteen kotiin jääneeseen pentuun. Silkkisulka etenkin jäi vanhempiensa vaatimusten alle. Silosiipi oli paljon kovempi pitämään päänsä, eikä ottanut vanhempiensa kaikkia sanoja kuuleviin korviinsa. Vanhempien odotukset kuitenkin vaikuttivat Silkkisulkaan, joka ei toki valittanut, mutta Samettisielun lähdön myötä olivat vanhemmat erityisemmin ankaria ja vaativia.

Jääklaanin hyökkäys Virtaklaaniin tapahtui ja Silkkisulka joutui hetkeksi eroon perheestään. Toki kissa kantoi huolta perheestään ja toivoi näiden olevan kunnossa, mutta elo yksikseen oli osaltaan vapauttavaa. Silkkisulka tavoitti lopulta siskonsa, joka totesi myös tottuneensa hyvin elämään niin sanotusti erakkona ja päätti paeta vanhempien odotuksia jäämällä erakoksi. Lopulta Virtaklaani sai palata alueilleen ja Silkkisulka palasi vanhempiensa mukana kotiin. Nyt kun Silosiipi oli myös jättänyt Virtaklaanin taakseen, olivat odotukset tosiaan Silkkisulan harteilla.

Lopulta kissa alkoi pakoilla vastuuta ja kulkemaan yksikseen vapaa-aikanaan Laakossa, vähän kuin pakoillen myös vanhempiaan. Hän tavallaan elätteli toiveita mahdollisuudesta elää omillaan, olla kuin Samettisielu ja Silosiipi. Valita oman tiensä. Mahdollisuus tällaiseen sattui omalla tavallaan kohdalle. Silkkisulka tapasi erakkonaaraan nimeltä Kaarne, jonka seuraan Silkkisulka nopeasti lyöttäytyi. Kaarne antoi klaanikissan viettää aikaa kanssaa koska piti kömpelösanaista, mutta hyvätapaista kollia huvittavana. Pian kaksikon tunteet kuitenkin lähenivät. Silkkisulka palasi kyllä aina Virtaklaanin pariin, mutta salassa vietti aikaa Kaarneen kanssa.

Kävi niin, että Kaarne päätyi tiineeksi. Kaarne oli innoissaan ja niin oli Silkkisulkakin. Hän oli toki klaanikissa, mutta hänestä tuntui että hän oli löytänyt sen onnen mistä oli haaveillut. Vielä hän piti itseään Virtaklaanissa, mutta ajatus mahdollisesta lähdöstä kutkutti kissan mieltä. Hän ei kuitenkaan uskaltanut lähteä klaanielämästä ja eli kahden maailman välillä.

Kaarne ja Silkkisulka asettuivat omaan soppeensa Laaksossa, pennut syntyivät ja kaksikko oli onnellisia. Silkkisulka ei viettänyt koko aikaa perheensä kanssa, hoitaessaan tehtäviään Virtaklaanissa samaan aikaan kun oli perheenisä salassa.

Kaksikko kuitenkin pärjäsi varsin hyvin, Silkkisulan tuodessa saalista mukanaan aina kun pääsi klaanielämän parista. Virtaklaanissa kissan käytös hieman nostatti kulmia ja Silkkisulka riiteli muutamaan kertaan vanhempiensa kanssa, jotka olivat yllättyneitä että poika pisti vähän vastaan.

Kaarne ja Silkkisulka olivat varmoja, että heidän pesäpaikkansa oli tarpeeksi turvallinen, mutta lopulta se oli liian lähellä Jääklaanin alueita. Eräänä päivänä kaksikko sopi, että Kaarne ottaisi vastuun metsästyksestä ja Silkkisulka pysyisi pentujen kanssa. Kolli uskoi, että ennättäisi kyllä illaksi kotiin.

Kaarnen olessa poissa kaksi jääklaanilaista kuitenkin saapui paikalle. Jääklaani ei katsonut hyvällä muutamaa hassua erakkoa pentuineen viemässä heidän saaliitaan, olemassa turhan lähellä heidän alueitaan. Käsky kävi ja asiaa lähetettiin hoitamaan pari kissaa. Silkkisulka koetti puhua järkeä jääklaanilaisille, jotka eivät välittäneet kollin pyynnöistä. Toinen jääklaanilainen nopeasti sai Silkkisulan päihitettyä, siinä missä nuorempi kissa käänsi huomionsa pentuihin. Silkkisulka ei voinut muuta kuin katsoa, miten varoittavana esimerkkinä jääklaanilainen päätti hänen pentujensa elämän. Jääklaanilaiset veivät pennut mennessään, kenties vielä suurempana rangaistuksena - vanhemmille ei annettu mahdollisuutta haudata jälkikasvuaan.

Kaarne palasi kotiin ja löysi kauhean näyn, sekä murtuneena nyyhkyttävän Silkkisulan. Silkkisulka, joka ei ollut kyennyt puolustamaan pentuja, oli suurin syypää niin Kaarnen kuin Silkkisulan itsensäkin mielestä. Puhkesi riita, joka eskaloitui Kaarnen käydessä kollin päälle. Vaaleaturkkinen onnistui lähtemään tilanteesta, mutta oli selvää että kaksikon välit olivat katkenneet.

Virtaklaanin piti hieman etsiä Silkkisulkaa muutaman päivän, tämän vältellessä kaikkea ja kaikkia onnettomana. Parin päivän aikana kissa kirosi Tähtiklaania, mutta pelätessään omia tekojaan tämä päätyi takertumaan uskoonsa ja vannoi, että työskentelisi klaaninsa eteen miten vain voisi, että korjaisi asiat.

Lopulta kolli kuitenkin yksinkertaisesti saapui takaisin leiriin. Kukaan ei koskaan saanut tietää mitä oikeasti oli tapahtunut, mutta veikattiin että Silkkisulka oli jäänyt miltei jonkun petoeläimen nappaamaksi tai sitten päätynyt johonkin kaksijalkojen ansaan, josta oli kuitenkin lopulta onnistunut pakenemaan. Silkkisulka ei koskaan ollut valittanut asioita, mutta sen tiedettin olevan hieman herkkä. Joten mitä lie kissalle olikaan käynyt, se oli tainnut järkyttää tätä sen verran ja saanut tuosta varovaisemman.

Nyt Silkkisulka elää suhteellisen normaalia elämää, tottelee mitä käsketään ja on kuuliainen niin vanhempiaan kuin muitakin kohtaan. Se pelkää menneisyyttään, mutta osaksi taitaa enemmän pelätä tulevaa.

---
- Silkkisulan nimet englanniksi ovat Silkkit, Silkpaw, Silkfeather