Siiratassu

Nimet: Siirapentu >> Siiratassu >> Siiraloiske
Ikä: 10kk
Sukupuoli: Kolli
Verikasti: Puhdasverinen
Uskonto: Tähtiklaani
Klaani: Virtaklaani
Asema: Oppilas

Ulkonäkö: Siiratassu on hapsuturkkinen, pörrökarvainen nuori kissa. Sen turkki sojottaa aina hieman sinne tänne, vaikka kuinka sitä koettaisi sukia kuntoon. Etenkin karvatupsu kollin päälaella pistää aina silmään. Korvat ovat hieman suurehkot, poskikarvat myös sojottavat selkästi naamataulusta. Siiratassu on hyvin tavanomainen kissa rakenteeltaan, sen tassut ovat suuret ja sopivat uimaan vedessä. Häntä on pitkäkarvainen, mutta toimii ikäänkuin tasapainona myös vedessä. Enemmän suuri ja vahva, kuin pieni ja siro. Ei tunnu aina muistavan, että on usein muita nuorempia kissoja suurempi.

Väreiltään kolli on harmaa. Tummemmat harmaat, miltei mustat sävyt kulkevat kissan kasvoissa, peittäen sen korvat sekä kasvot puoliksi. Kuonossa on myös tumma kuvio. Selässä on suikale tummaa harmaata, josta löytyy tummempia raitoja. Myös muutama läikkä turkissa on, jotka ovat myös raidoitettuja. Häntä on tummanharmaa, jälleen kera raitojen sekä valkean hännänpään. Pari raitaa löytyy kissan poskista, kulmakarvat ovat tummat ja selkeät. Tummat kuviot löytyvät myös kollin silmien yltä. Valkoinen väri on valloillaan korvissa, luomissa, kuonossa, kasvoissa, kaulassa, rinnassa että mahassa. Oikea etutassu on myös valkoinen, yksi varpaista on tummanharmaa. Vasen etutassu on kuin mustaan sukkaan puettu. Takatassut ovat valkoiset.

Kirsu on vaaleanharmaa, silmät ovat vaaleanoranssit. Viiksikarvat myös tuntuvat sojottavan vähän sinne tänne. Siinä missä moni virtaklaanilainen on sulava liikkeissään, Siiratassu tuntuu koheltavan eteenpäin niin maalla kuin vedessä aikamoisella metelillä.

Luonne: Jos klaanikissat tietäisivät sanan “jonne”, sitä eittämättä käytettäisiin kuvailemaan Siiratassua. Nuori kolli on kovaääninen, ollen aina menossa sinne tänne vailla suurempaa päämäärää. Oppilas pälättää milloin mistäkin ja vakuuttaa tietävänsä vaikka ja mitä, mutta kovin moni tuskin sen sanoja aina ihan uskoo. Siiratassu on veikeä kaveri, joka pitää hauskanpidosta sekä ajoittaisesta laiskottelusta, mutta ei hirveästi jaksa keskittyä mihinkään muuhun. Tämä on monen silmään seikka, joka tekee Siiratassusta varsin eroavaisen siskoonsa Tiiratassuun verrattuna.

Vaikka sisarukset ovat kovin erilaisia, Siiratassu pitää siskonsa seurasta, vaikka härnääkin tuota myös aika paljon. Sen mielestä sisko on turhan vakava ja haluaa aina saada tuota irrottelemaan. Osaa toki mennä myös omillaan, mutta raahaa monesti myös Tiiratassun mukaansa vouhotuksiinsa. Sisarukset ovat selkeästi paljon toistensa seurassa. Joskus Siiratassua ärsyttää, kun hän on Tiiratassua vain vähän nuorempi ja sisko huolehtii hänen peräänsä. Tosin, joskus sopiikin huolehtia, mitä Siiratassu seuraavaksi tekee.
Kolli on kohtalaisen yllytyshurja, se on aika helppo saada tekemään varsin villejäkin asioita, mutta se myös helposti yllyttää muuta. Monesti Siiratassu ei itse edes kaipaa yllytystä vaan todistaa olevansa hienoin ja paras koettamalla hypätä jostain korkealta hienosti jokeen. Kukaan ei edes pyytänyt Siiratassua tekemään niin, vaan kolli sai idean itse. Harmaaturkin mieli on varsin vilkas kuten on myös koko kissa, sen tuntuen aina liikkuen tuli hännän alla.

Tämäntyyppisen käytöksen myötä, kollilla on myös tapana ajautua hankaluuksiin. Siiratassu tiedetään Virtaklaanissa vähän yleisenä kiusankappaleena, jolla on tapana käyttää aikaansa pahantekoon. Siiratassu ei aina tarkoita edes olla ilkeä, mutta ei osaa aina ottaa muiden tunteita huomioon. Koska emo Akaasiahunaja on tehnyt pennuilleen selväksi että he ovat täydellisiä, ei Siiratassu oikein usko että se mitä se tekee olisi oikeasti mitään väärää. Oppilaalla on paha tapa jopa kiusata nuorempia oppilaita, pyöräytellen sitten silmiään miten muut ottavat hänen vitsinsä liian tosissaan. Jo kymmenkuisena Siiratassu on isompi oppilas ja on luonnostaan vähän isompi, eikä aina osaa muistaa varoa voimiaan. Monelle klaanilaiselle on tuttu juttu, että Siiratassu on saanut jonkun toisen oppilaan itkemään syystä tai toisesta. Siiratassu ei omasta mielestään tarkoita mitään pahaa, mutta monesti pitää monia muita luusereina.

Harmaaturkki osaa kyllä pitää puolensa, mutta tietää myös milloin piiloutua emonsa taakse. Siiratassu on kaikesta koheltamisestaan huolimatta aika tarkkasilmäinen että korvainen ja on ottanut huomioon emonsa mielipiteet. Jos joku sanoo sille tai sen siskolle pahasti, on Siiratassu kiitämässä heti emonsa luokse kantelemaan. Siinä missä Siiratassu pitää muita tyhminä jos nuo kantelevat, on kolli kyllä mestari tekemään sitä itse. Se myös törkkää nenäänsä muiden asioihin ja jos viitsii, pätee tärkeistä aiheista vaikka ei edes tiedä niistä mitään. Matkii usein emonsa mielipiteitä.

Siiratassu ei ehkä ole se ajattelavaisin nuori, eikä tämä hirveästi jaksa edes keskittyä sellaisiin asioihin kuin poliittiseen tietämykseen klaaneissa. Sen verran se kuitenkin tietää ja on siitä varma, että Virtaklaani on kaikista paras. Kolli myös oikeasti rakastaa perhettään suunnattomasti, osaten olla aika mammanpoika vaikka väittääkin muuta. Ihailee emoaan paljon ja tietää, että tuo osaa kyllä puolustaa heiltä muilta tyhmiltä klaaninjäseniltä.
Isäänsä Siiratassu ei tosiaan koskaan päässyt tuntemaan, eikä osaa tuota ihan täysin kaivata. Siinä missä Tiiratassu miettii asioita enemmän, Siiratassu ei viitsi tehdä sitä niin paljon. Kuitenkin, ajoittaisesti isän poissaolo kaivertaa kissan mieltä mutta harmaaturkki ei käsittele asiaa kovinkaan rakentavasti. Vaikka moni ei uskoisi, että Siiratassulla on edes huonoja päiviä, sen paha olo yleensä purkautuu muihin ja tuolloin nuori osaa olla vielä suurempi öykkäri kuin yleensä.

Menneisyys: Siiratassu syntyi Siirapentuna virtaklaanilaiselle Akaasiahunajalle siskonsa Tiirapennun kera. Siirapentu syntyi toisena, joten on periaatteessa sisaruksista se nuorempi ja näin ollen on monesti saanut kuulla siskoltaan olevansa se pikkuveli.
Pentujen isä oli kuollut ennen pentujen syntymää, sekä yksi sisaruksista syntyi kuolleena. Akaasiahunaja keskittyi kahteen pentuunsa ja oli hyvin suojelavainen näitä kohtaan. Siirapennulle syntyi nopeasti käsitys siitä, että emonsa mielipiteiden ansiosta se ja siskonsa olivat koskemattomia. Ainahan joku heitä torui, mutta emo oli nopeasti puolustamassa.

Siinä missä Tiirapentu koetti pysyä rauhallisena, oli Siirapentu hyvin rasavilli ja se joka helpommin joutui hankaluuksiin. Se roikkui kuitenkin paljon myös emonsa mukana, sekä härnäsi leikillään siskoaan. Siirapentu sai kyllä rakkautta osakseen ja tiesi, että perheeseensä se voisi aina luottaa.

Oppilaana Siiratassu on ollut hyvin samantapainen kuin pentuna. Mitä isommaksi ja vahvemmaksi se on tullut, sitä helpommin se pomottaa muita. Siiratassulla ei ole suurempia tavoitteita elämänsä suhteen, koska ajattelee jo että on täydellinen kissa ja että on emonsa sekä edesmenneen isänsä ylpeys jo valmiiksi.