Lättänaama

LÄTTÄNAAMA

Lättänaaman ulkonäkö muistuttaa hieman paahtoleipää, onhan hän ruskea ja laatikon mallinen. Sivistyneemmin voisi sanoa, että Lättänaama lähenee ulkonällisesti Exotic Shorthair-rotua, vaikkakin hänellä on suuremmat korvat kuin puhdasrotuisilla edustajilla. Tunnusomaisin piirre kissassa on kuitenkin hänen kasvonsa, jotka ovat kuin hän olisi pentuna syntyessään kaatunut rähmälleen maahan ja kasvot liiskaantuneet pannukakuksi ja sellaisena pysyneet. Hänellä on keltaiset hieman kierot silmät, ruskean raidallinen turkki, valkoinen kaula- ja vatsakarvoitus, sekä niin ikään valkoiset “viikset ja parta” kasvojen alueella.

LUONNE

Jotain olennaista Lättänaaman jääklaanikasvatuksesta on jäänyt uupumaan, sillä hän ei ole aggressiivinen, kylmä tai kopea kissa. Itse asiassa, Lättänaama on pelkuri. Useimmiten hän vain välttelee kaikenlaista liian vaarallista, mikä hänen mielestään kattaa suurimman osan eloonjäämisestä. Näin ollen Lättänaama onkin niitä kissoja, jotka yhä uudestaan ja uudestaan ilmoittautuvat mitä tylsemmillä ja puuduttavimmille rutiiniaskareille, joita kukaan muu ei jaksa tehdä, koska ne ‘eivät ole jännittäviä’. Se ei kuitenkaan Lättänaamaa häiritse, päinvastoin, hän pitää rutiineista - vaikka ne sitten sisältäisivät punkkeja ja haisevia läjiä.

Lättänaama ei pidä huomiosta, mutta eipä hän sitä usein osakseen saakaan, sillä hän hukkuu keskinkertaiseen massaan. Vaikka kissa onkin melko jäntevä rakenteinen, hän välttelee tappeluita. Jo nuorena Lättänaama oppi ennemmin olemaan öykkärien kanssa samaa mieltä kuin yllyttämään väittelyihin. Tuskin hän kuitenkaan tiedostaa täysin jatkuvan nyökyttelynsä tuomaa suojaa itselleen. Lättänaamaa voisikin pitää jokseenkin tyhmänä ja sen seurauksena hän usein tekeekin kaikenlaisia muiden hanttihommia mitään kyseenalaistamatta.

Yksi selkeä motiivi kissalla kuitenkin on: elonjäämistarve, joka ruokkii hänen pelkoaan ja saa hänet liikkeelle. Lättänaama ei ole kunnianhimoinen, tuskin osaa sellaisesta haaveillakaan, vaan sen sijaan hän kuluttaa paljon aikaansa ihailevana muiden hännystelijänä, pääasiassa koska sillä pärjää hengissä ja saa kenties nauttia toisten onnesta. Jääklaanilaiseksi kissan ihailun sanat ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta aitoa ja hän on ehdottoman lojaali sille, jota pitää johtajanaan.

Lättänaaman vanhemmista ei ole paljoa sanottavaa. Isästään hän ei tiedä mitään ja jo kuolleelle emolleen hän oli ruma vahinkopentu, josta ei koskaan kehkeytynyt peruskollia pahempaa. Lättänaama suri jonkin aikaa emonsa poismenoa, mutta hän ei koskaan ollut niitä kissoja, jotka ajattelisivat menneitä, tai muutenkaan ajattelisivat sen enempää kuin oli tarpeen. Kissan kasvutarinaan kuului joitain täpäriä hetkiä, Jääklaanissa kun kerta kasvoi, mutta hän tuskin on koskaan itse tajunnut kuinka lähellä kuolemaa hän on milloinkin seikkaillut. Monista klaanilaisistaan poiketen kissa on aina korostanut ennemmin muita kuin itseään, eikä näin ollen ole saanut sen suurempia odotuksia osakseen.

---

- Etsii kohdetta, jolle voisi olla lojaali palvoja: mahdollisesti Samettikynsi (Pepsiboi)?