Villitassu

Nimet: Villipentu, Villitassu, Villisielu
Ikä: 7 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Vääräverinen
Klaani: Virtaklaani
Asema: Oppilas
Usko: Pakana, ei tiedä Tähtiklaanista tai Pimeysklaanista.





Villitassu on pikkuhiljaa alkanut kasvaa kokoa, mutta tällä on silti yhä selkeästi pentumaisia piirteitä ikäänsä verrattuna. Naaras on kooltaan huomattavasti ikätovereitaan pienempi ja ruumiiltaan tanakka, omistaen kokoonsa nähden hieman lyhyet jalat. Kasvoillaan Villitassulla on jonkin verran persialaisen piirteitä. Tällä on leveä pää, lyhyt, tylppä kuono sekä leveälle asetuneet pienet pyöreät korvat. Naaraan silmät ovat suuret ja pyöreät, väriltään ne ovat erittäin tumman ruskeat.
Villitassun turkki on yhä pehmoista pennunkarvaa. Se on kauttaaltaan erittäin tiivistä ja paksua, erityisesti kaulalla naaraalla on miltei puuhkamainen kaulus.
Väriltään naaras on hyvin himmeä kilpikonna omistaen haalistuneet, pastellimaiset sävyt. Kirsu ja anturat puolestaan omistavat vaaleanpunaisen sävyn.



Villitassu on ehkä pyöreä ja söpön oloinen, mutta luonteeltaan tämä on hyvinkin nimensä veroinen. Kovalla työllä tästä on saatu hiljalleen kunnon kansalainen, ainakin melkein. Villitassu elää yhä vahvasti omien vaistojensa mukaan eikä vielä täysin ymmärrä - tai ei vain halua totella - kaikkia niitä sääntöjä mitä soturit, päällikkö tai se paljon puhuttu Tähtiklaani asettavat. Se että leiristä ei saa yksin poistua, rajoja pitää totella tai että tyhmiä kavereita ei saa purra ovat vain osa niistä asioista mitkä nuoren naaraan on opittava, mahdollisesti kantapään kautta.
Vaikka päälleppäin siltä saattaisikin vaikuttaa, Villitassu on kaikkea muuta kuin tyhmä. Tämä ei ehkä puhu paljoa ja sanallisen arkkunsa avatessaan lauseet ovat useasti hyvinkin yksinkertaisia, naaras ymmärtää silti puhetta vallan mainiosti. Harvemmin nuori naaras kuitenkaan jää mistään syvälliesti keskustelemaan, jos tilanne ei nuorikkoa miellytä tämä saattaa tylysti lähteä tiehensä kesken toisen puheen. Yleisestikkin sosiaaliset tilanteet ovat jotain minkä kanssa Villitassulla on vielä ongelmia. Tällä on yhä suuria vaikeuksia luottaa muihin, jopa oman ikäluokan pennut ja oppilaat saavat helpoiten osakseen epäileviä katseita ja selkeää välttelyä. Ja kuten arvata saattaa, Villipentu ei juuri osaa käsittää riitoja eikä todellakaan niiden selvittelyä rauhallisesti. Jos jokin käy pennun hermoon tai jokin ei miellytä, on nuorikon ensireaktio yleensä lyödä.
Pienestä koostaan huolimatta Villitassusta löytyy roppakaupalla sisua ja potentiaalia, oikeissa tassuissa tästä olisi mahdollista hioa oiva soturi. Siihen on kuitenkin vielä aikaa, vaikka naaraalta löytyy roppakaupalla luontaista rohkeutta ja intoa käydä asioihin kiinni fyysisesti, puskevat tämän tunteet helposti pinnalle pilaamaan kaiken varovaisen toiminnan. Tämän vuoksi metsästys ja kalastus on nuorikolle erityisen haastavaa.






Siitä ei ole kauaa kun Villipentu syntyi emolleen, yksinäiselle erakkonaaraalle. Pentujen isä, Kaaossiipi - niminen kolli, oli kadonnut yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin ja katkera naaras sai kasvattaa pienokaisensa yksin.
Kauaa emo ei kuitenkaan ehtinyt nauttia perhe-elämästään. Eräänä iltana pieni ryhmä klaaneihin kuulumattomia erakkokissoja tunkeutui naaraan vaatimattomaan kotiin ja vaativat tätä liittymään joukoonsa - he tarvitsivat lisää jäseniä voidakseen jokin päivä kilpailla Klaanien kanssa reviiristä ja elintilasta. Tämä keskustelu äityi kuitenkin nopeasti kunnon taisteluksi, sen seurauksena Villipennun emo myös menetti henkensä.

Kaiken tämän nähneenä Villipennun itsesuojeluvaistot puskivat päälle. Nuori pentu pakeni, juoksi minkä pienistä jaloistaan pääsi ja onnistui välttelemään häntä etsiviä vieraita kissoja.
Siitä alkoi nuoren pennun itsenäinen elämä. Tämä oli liian pieni voidakseen todella elää yksin, silti onni tuntui olevan vahvasti pienen pennun puolella. Muutamat kiinni saadut hyönteiset ja silloin tällöin vastaan tullut loukkaantunut ja heikko jyrsijä pitivät pennun ruoassa, tämän nopeat jalat ja terävät vaistot puolestaan pitivät hänet hengissä.
Nuoren pennun ei kuitenkaan kauaa tarvinnyt selvitä yksin, pian muutaman mutkan ja auttavan kissan kautta tämä päätyi Nelikiville josta Virtaklaanilainen oppilas, Piikkitassu poimi pienen pennun mukaansa. Ehkä se oli sääliä, ehkä halu osoittaa taitonsa muulle klaanille, mutta Villipentu tykästyi nopeasti punaturkkiseen naaraaseen ja tämän hoidon ansiosta selvisi elossa. Aluksi Piikkitassu suunnitteli hoitavansa nuoren naaraan yksin, mutta lopulta tämä päätyi kuitenkin tuomaan nuoren villikon Virtaklaaniin, villiintynyt pikkukissa selvästi tarvitsisi enemmän sosiaalistumista ja hoitoa kuin tämä yksin pystyisi tarjoamaan. Niinpä yksi kuningattarista, Lauhamieli, otti haastavan pennun vaivakseen, kovan työn ja kunnon sosiaalistamisen kautta nuori villikko on jo kovaa vauhtia etenemässä kohti klaanikissan elämää.





Emo - Erakko - Kuollut
Isä - Kaaossiipi - Ukkosklaani - Elossa
Sisarukset - Tilanne ei tiedossa.