Hallavatähti

HALLAVATÄHTI

Hallavatähti on suurikokoinen mutta kuitenkin kepeärakenteinen kissa. Se muistuttaa paljolti itämaista pitkäkarvaa, vaikka mikään rotukissa se ei olekaan. Hallavatähdellä on pitkä naama sekä kuono, pitkät ja pyöreähköt korvat, pitkä kaula sekä pitkät jalat. Lähinnä kissan koossa on esillä enemmän korkeus kuin varsinainen massa. Hallavatähdellä on erittäin paksu ja tuuhea turkki, joka peittää alleen niin arvet kuin varsinaisen ruumiinrakenteen - kissa voi vaikuttaa suuremmalta kuin onkaan. Oikeasti kollilla on toki lihasmassaa, mutta se on loppujen lopuksi myös varsin laiha. Selvimmin laihuus tulee esille että kissan posket ovat lommolla, luoden sen naamaan hieman kolkon vaikutelman. Pisimmillään turkki on kaulassa ikäänkuin puuhkamaisena kauluksena, sekä häntä on varsin pörheä.

Väriltään Hallavatähti on jossain harmaan ja beigen välimaastossa. Se on aika haalea väreiltään lopulta, enemmän silmiinpistävää on kissan olemus. Kissan kuviot kulkevat sävyiltään päälletysten - selässä, korvissa, hännässä ja naamassa on tummempaa sävyä. Tämän tummeman sävyn yltä löytyy vielä väriltään tummempi kerros kuviota. Vaaleampaa sävyä löytyy korvan sisäosista, kuonosta, yläluomista, kaulapuuhkasta, mahasta, tassuista ja hännänpäästä. Hallavatähdellä on myös mustat, huomattavat kulmakarvat, sekä väriltään tummemmat silmänaluset. Myös kollin leuka on väriltään tummempi.

Tuuhea turkki peittää alleen monet arvet mitä kissa on elämänsä aikana saanut, mutta yksi on kuitenkin varsin näkyvä - kollin kaulassa, turkista huolimatta näkyy varsin ikävän oloinen arpi. Kissa yleensä piilottaa sen pitämällä leukaansa enemmän kaulassaan kiinni. Arpi ei näytä tulleen kynsien taakika hampaiden aiheuttamana, enemmänkin jonkin terävän esineen aikaanssaannosta. Se on sellaisessa kohdassa että on oletettavaa, että olisi lähestulkoon ihme että tuollaisesta vahingosta selviäisi - Hallavatähden kohdalla kyseinen vamma on se mikä sen tappoikin. Arpi on kuitenkin jäänyt selvästi nähtäväksi kissan päädyttyä jälleen elävien kirjoihin - ehkä se on jotain Pimeysklaanin ivaa. Kissalla on turkoosit silmät.

Hallavatähti kulkee ja elehtii arvokkaasti, hillitysti ja hallitusti. Kissa on vakavan ja pätevän oloinen, mutta jokin siinä kielii jostain muustakin. Niin hallittu kuin se pyrkiikin olemaan, Hallavatähti nykytilanteessaan joskus on selvästi epäileväinen, nopea liikkeissään, valmiina käymään minkä tahansa kimppuun. Kollin ääni on arvokas mutta selvästi vähän käheä ja ajoittain hinkuva, mitä luultavammin arven ansiota. Kissa helposti yskii korotettuaan ääntään tarpeeksi pitkäksi aikaa, esimerkiksi. Ilmeet vaihtuvat sitä mukaa miten kissa hallitsee itseään - ollen joko vakava ja arvovaltainen, tai sitten ollen olemukseltaan ja ilmeeltään varsin vauhko.

LUONNE

Menneisyydessä elävä ahneuden synti kiteyttää Hallavatähden aika ytimekkäästi. Oltuaan kuolleena pitkän aikaa Pimeyden metsässä, on asialla ollut myös selvä vaikutus Hallavatähden nykyiseen käyttäytymiseen.

Koska Hallavatähti vasta herää uuteen aikaan, on kolli varsin pihalla kaikesta. Sen käyttäytyy suurimmaksi osaksi varsin vauhkosti ja epäilevästi kaikkeen, valmiina hyppäämään minkä tahansa mahdollisen uhan tai epäilyttävän henkilön selkään kynnet paljastettuna. Lähinnä vaaleaturkki on hyvin räjähdysherkässä tilassa, kulkien hännänpää nykien, korvat luimussa, ärsyyntynyt ilme kasvoillaan. Kissa on monet kerrat todistanut olevansa kykeneväinen taisteluun, eikä se pelkää taistoa saatika tappamista. Parantajatkaan eivät ole säästyneet kissan ikäviltä mielenliikkeiltä sen menneisyyden aikana, joten siihen seikkaan turvautuminen tuskin auttaa nytkään.

Se ei kovinkaan hyvin käsitä klaanien uutta tilannetta ainakaan tässä vaiheessa. Pilviklaanin tuho eittämättä tulee olemaan kissalla varsinainen shokki. Sillä on paljon opeteltavaa sen kannalta mitä uutta on tarjolla, onhan se ollut kuolleena suuren tovin. Hallava tosiaan elää paljolti menneisyydessä, koska oman elämänsä ja sen ajan se tietty tietää sekä muistaa. Ei ole siis yllättävää että vaaleaturkkinen joskus puhuttelisi muita kissoja sellaisilla nimillä joita hän itse aikoinaan tunsi. Kissalle voi kyllä kertoa oman nimensä, mutta se ei takaa sitä että Hallava sitä kuuntelisi. Entinen päällikkö on kuitenkin hyvin, hyvin itsepäinen. Sekä tietty oudon tilanteensa takia kissa ei oikein kunnolla osaa käsittää että nyt todella eletään uutta aikaa. Ongelmia moisesta käyttäytymisestä voi tulla myös siinä mielessä, että Hallava kyllä muistaa ne kissat jotka ovat hänet joskus pettäneet - hänen omat pentunsa. Vaaleaturkkinen etsii näitä, etenkin poikaansa Sumuturkkia, tiedostamatta että tuonkin kuolemasta on jo kauan aikaa. Hallava haluaa näyttää tuolle röyhkeälle kakaralle taivaan merkit tekonsa johdosta - teon joka johti silloisen Hallavatähden kuolemaan. Se saattaa siis jäädä olettamaan jonkun muun nykyajassa olevan sen oma poika, mikä voi toki johtaa ikävyyksiin. Myös itsestään kolli saattaa puhua Hallavatähtenä, vaikka ollen tällähetkellä erakko, se kulkee nimellä Hallava. Jokin osa kissassa kuitenkin tiedostaa sen tilanteen outouden ja sen, että yksinäistä päällikköä tuskin näiltä alueilta löytyy. Mutta vahinkoja sattuu.

Vauhkoudestaan ja suoranaisesta vainoharhaisuudestaan huolimatta Hallava ei ole tyhmä. Sen pääkopassa raksuttaa vielä hyvin monikin ratas, vaikkakin osa on hieman vinksahtanut. Kissa osaa tarkkailla tilanteita ja henkilöitä, puhua vakuuttavasti. Jos kolli on enemmän rauhoittuneessa tilassa, voi se olla hyvinkin luotettavan oloinen. Kissa voi helposti vaikuttaa toisille puhuvansa totta, vaikka jokainen sana olisi valhe. Hallava on hyvin kyvykäs - sekä halukas - manipuloimaan muita saadakseen haluamansa. Sillä on puhujan lahja, se osaa käyttää sanojaan erittäin hyvin. Voisi jopa sanoa, että jos kissa niin halua, se voi saada jonkun uskomaan satuja lentävistä siileistä. Mutta se kuitenkin vaikuttaa siltä että osaa asiansa. Hallava on varsin taitava johtaja, ei se päällikkö turhaan ollutkaan.

Kuten sanottua, Hallava pyrkii käytöksessään arvokkuuteen ja vakavuuteen. Kissa käyttäytyy yhä kuin ollen varsin tärkeä henkilö, olihan hän aikoinaan klaanipäällikkö. Se suhtautuu asioihin, kuten myös itseensä vakavasti, joskus turhankin. Hallava ei siedä sitä että hänen nenälleen hypitään tai häntä käskytetään millään lailla. Nykyinen erakko pitää itseään vielä erittäin tärkeänä, ollen kyllä varsin itserakas. Tieto siitä että hänestä kerrotaan edelleen tarinoita varmaan vain lisää kollin itseriittoisuutta. Mielellään kolli voikin kertoa elämästään jos joku osoittaa kiinnostusta. Erakko yksinkertaisesti rakastaa puhua itsestään jos tilaisuus tulee. Se on ylpeä kissa, lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kissa on tosiaan ahneuden synti niin sanotusti. Se haali klaanilleen kunnolla alueita elämänsä aikana, mutta mikään ei tuntunut tyydyttävän kissan halua saada enemmän, olla enemmän. Ennen kuolemaansa sille juolahti mieleen saattaa kaikki klaanit yhdeksi suureksi klaaniksi, hänen johtonsa alle. Vuodet pimeyden metsässä eivät ole karistaneet ajatusta, vaan se kytee kissan mielessä edelleen. Idea on monella tapaa varsin mahdoton, mutta kissa on päättäväinen. Vielä jokainen klaanikissa tulee kumartamaan häntä. Siihenhän hänet on tarkoitettu! Ei hän muuten olisi saanut uutta mahdollisuutta. Kissalla on myös paha tapa olla jakamatta mitään minkä kokee hänelle kuuluvaksi - oli se sitten ruoka, joku toinen henkilö, alue tai mikä tahansa. Hallava on valmis puolustamaan omaansa raivokkaasti. Hallava ei aina ole edes kiinnostunut asioista mutta jos joku selvästi pitää jostakin, voi kissalle tulla pakottava tarve saada kyseinen asia, tai sitten toki henkilö. Jos kissa lukee jonkun "omaisuudekseen", on Hallavan huomasta vaikea lähteä. Se kyllä antaa kuljeksia muualla, mutta kunhan et mene vannomaan uskollisuutta kenellekään muulle, ellei se sitten kuulu Hallavan suunnitelmiin.

Kissa luottaa harvaan, ollen tosiaan varsin vainoharhainen ajoittain ja hyvin varuillaan uusien tuttavuuksien kanssa. Se kuitenkin käyttäytyy niin ettei näytä pelkoa, pyrkii ottamaan tilanteen kuin tilanteen hallintaansa. Kuitenkin jos vaaleaturkin voittaa puolelleen, Hallava kyllä osaa välittää läheisistään. Kunhan et vain anna aihetta epäillä itseäsi. Etkä varsinkaan petä Hallavaa tavalla tai toisella. Kissalla onkin myös tapana kimpaantua joskus täysin turhista asioista, joten sen ollessa myös herkästi agressiivinen, on sen kanssa oleminen melkein kuin miinakentällä kävelemistä. Se ei ole heikko vaikka laiha onkin.

Pimeyden metsässä vietetystä ajasta huolimatta on yllättävää, että Hallava uskoo yhä Tähtiklaaniin. Se on opetettu kunnioittamaan tuota taivaiden klaania elämänsä aikana, uskoen yhä että tuo klaani häntä johdattaa. Mitään yltiömäisen uskovainen kissa ei ole, mutta omalla kierolla tavallaan koettaa noudattaa Tähtiklaanin tahtoa. Se tiedostaa Pimeyden metsän, kammoksuu sitä eikä halua sinne takaisin. Pimeysklaaninkin se tiedostaa, mutta uskoo että koko jupakka oli Tähtiklaanin virhe. Tai sitten, rangaistus siitä ettei hän onnistunut suunnitelmissaan kunnolla. Tällä kertaa hän toimisi paremmin. Siinä missä Pimeys antoi hänelle uuden mahdollisuuden, uskoo kissa että Tähtiklaanilla oli käpälänsä pelissä. Voi kuitenkin olettaa että tuo tuonpuoleisen klaani katsoo Hallavaa vain halveksuen.

Se on aika konservatiivinen monella tapaa, vaikka koettaa omassa tilanteessaan totutella että pitää suhtautua muihin paremmin. Se kuitenkin helposti halveksuu muita erakkoja ja klaanin ulkopuolisia kissoja. Sen mielestä myös parantajien ei missään nimessä kuulu hankkia puolisoa, eikä kukaan muukaan saa hankkia puolisoa toisesta klaanista kuin mihin on syntynyt. Kissalla ei loppujen lopuksi ole syvempiä tuntemuksia ketään muuta klaania kohtaan, on se aiheuttanut kaikille ongelmia aikanaan, mutta ei pahemmin välitä niistä kuin mahdollisina välikappalainen toteuttaa suunnitelmansa. Jääklaanista tuo ei vielä edes tiedä.

Hallavatähti on hankala kissa, jonka tilanne on vaikuttanut siihen jo suuresti. Aika näyttää miten se pärjää uuden mahdollisuutensa kanssa ja alkaako se ymmärtämään, että synnit pitäisi hyvittää.

Hallavan vaiheet ovat varsin moninaisia, sillä onhan kissan menneisyys koko hänen elämänsä syntymästä kuolemaan. Siinä missä Hallava on saanut mahdollisuuden rakentaa itselleen uusi elämä, ei kissan menneisyys ole kadonnut minnekään. Hallavatähden vaiheista kerrotaan klaaneissa edelleen, vaikuttihan tuo aikoinaan varsin radikaalisti klaanikissojen elämään.

Aikana kun Pilviklaani vielä oli voimissaan, aikana ennen Luu- tai Jääklaania, syntyi Pilviklaanin keskuuteen Hallavapentu. Kollin emo Tuhkavarjo oli ollut klaaninsa arvostettu soturi, mutta oli sitten mennyt rakastumaan Virtaklaanin soturiin, Saukkokynteen. Suhde tuli selville ja molemmat kissat menettivät roimasti arvostusta klaaneissaan. Pentuja syntyi neljä, mutta vain Hallavapentu selviytyi syntymästä. Etenkin klaaninvanhemmat kuiskuttelivat että se oli Tähtiklaanin rangaistus hairahtaneelle naaraalle ja kuiskalivat jäljellejääneen pennun olevan paha enne myös. Tuhkavarjo piti poikansa mahdollisimman turvassa moisilta väitteiltä, mutta mitä muut pennut klaaninvanhemmilta kuulivat, ei Hallavapentu koskaan oikein päässyt ikäistensä joukkoon leikkimään. Pentu jossain vaiheessa kuuli myös mitä klaaninvanhimmat hänestä tuumasivat.

Hallavapentu oli kovin hämmenynyt ja surullinen moisista aatteista mutta Tuhkavarjo pyrki puollustamaan ja varjelemaan poikaansa. Pentu päätti koettaa olla urhea ja todistaa olevansa yhtä hyvä Pilviklaanin kissa kuten ne jotka olivat puhdasverisiä. Klaanissa alkoi olla yleinen epäileväinen käsitys Hallavapentua kohtaan, koska klaaninvanhimmathan olivat useimmiten oikeassa. Klaanin parantaja ei varsinaisesti sanonut asiaan mitään, joten mikään ennustus ei ainakaan koskenut Hallavapentua.

Kissa kuitenkin kasvoi siihen ikään että pääsi oppilaaksi. Pilviklaanin silloinen päällikkö Tammitähti nimitti yhden ansioituneen soturin Hiilihännän opettamaan nuorta pentua. Hiilihäntä sattui olemaan Tuhkavarjon veli, mutta kolli ei suoraan sanoen pitänyt siskonsa tekosista ollenkaan ja tällä oli jo valmiiksi negatiivinen käsitys Hallavatassun alkuperästä. Ei voi olla täysin varma tekikö Tammitähti tälläisen päätöksen saadakseen perheen parantamaan välejään, tai sitten omaksi huvikseen, pahentamaan koko tilannetta.

Hiilihäntä ei tosiaankaan välittänyt siskonpojastaan tai tämän opettamisesta, lähinnä teki sitä koska oli pakko. Hallavatassu ei koskaan tullut hirveän läheiseksi enonsa kanssa, joka käyttäytyi eniten kylmästi nuorikkoa kohtaan. Joskus mestari sanoi suoraan aika pahastikin oppilaalleen, eikä pahemmin kiinnittänyt huomiota tuon onnistumisiin. Hallavatassua painosti koko klaanin mielipide sekä oman mestarinsa käytös. Oikeastaan nuorella kissalla oli vain emonsa tukenaan. Hallavatassu kuitenkin päätti pitää päämäärästään kiinni, todistaa olevansa yhtä käypä soturi kuin kuka tahansa muukin. Kun Hallavatassu koulutuksensa loppuvaiheessa onnistui jäljittämään klaanin mailla kulkeneen ketun ja muutaman muun kissan kanssa ajamaan tämän pois, alettiin kissan uuttera työnteko ottaa huomioon. Hallavatassu nimitettiin Hallavahäiveeksi, siinä piakkoin myös Hiilihäntä nousi klaanin varapäälliköksi.

Siinä missä nuori kissa oli onnistunut tavoitteessaan päästä soturiksi, oli klaanin käyttäytyminen tosin jo jättänyt jälkensä. Hallavahäive päätti, että todistaakseen itsensä hänen piti olla jotain parempaa ja suurempaa kuin tavallinen soturi. Oliko Hiilihäntä oikea vaihtoehto varapäälliköksi, kun oli kohdellut viatonta oppilastaan niin kylmästi? Oliko Tammitähti oikeasti sopiva päälliköksi – tuo kolli oli vähintäänkin pöyhkeä ja useimmiten välinpitämätön monesta asiasta. Nuorempi sukupolvi varmasti sopisi paremmin johtoon kuin mitä johtoporras tällä hetkellä tarjosi.

Hallavahäiveen soturiaika kului suhteellisen leppoisasti, kissa ei ollut enää niin syrjitty kuin pentuaikoina, olihan nuorikko jo todistanut itseään klaanille. Moni varmasti myös tajusi lopulta että klaanissa tarvittiin jokaista kissaa joka pystyi auttamaan muita tavalla tai toisella. Hallavahäive tutustui näinä aikoina paremmin Lehtosydämmeen, kauniiseen ja lempeään naaraaseen. Kaksikko tuli toimeen toistensa kanssa varsin hyvin, mutta suurempaa kiinnostusta ei heillä romantiikan puolesta toisiinsa ollut.

Aikaa kului hitusen edelleen ja Tammitähti osoitti kiinnostusta Lehtosydämmeen. Päällikkö oli toki vanhempi kuin kyseinen naaras, mutta olihan tuo päällikkö. Lehtosydän otti kunnian vastaan päällikön puolisona, vaikkei naaras vaikuttanut tuosta kollista välittävän sen pahemmin. Hallavahäive ei ollut asiasta sen kummemmin piitannut, mutta olihan hän pitänyt Lehtosydämmestä jo ennemmin kuin Tammitähti. Ja nyt kun naaras oli päällikön puoliso, alkoi tämä kiinnostaa vaaleaa kollia paljon enemmän. Kai se klassinen kiinnostus kiellettyyn hedelmään. Ei tainnut nuori kissa sitä itsekään todella tajuta, kun alkoi haikailla Lehtosydämmestä omana puolisonaan.

Pilviklaani kohtasi jälleen uhan, yksinäinen nälkäinen susi oli nähty klaanin alueella. Sellainen oli selvä uhka ja kissat päätyivät pähkäilemään miten päästä pälkähästä. Tammitähti oli sen verran ylpeä tapaus, ettei suostunut pyytämään muilta klaaneilta apua, vaan halusi selvittää asian itse. Hiilihäntä järjesti partion jäljittääkseen missä susi nyt oli, saadakseen enemmän tietoa sitä varten, miten toimia tilanteessa. Hallavahäive oli oppilasaikoinaan todistanut kyvykkyytensä jäljittämisessä, joten oli vain luonnollista, että tämä otettiin mukaan partioon. Entisellä mestarilla ja oppilaalla oli edelleen viileät, tulehtuneet välit mutta moni kissa voisi sanoa, että suurempia selkkauksia kaksikon välillä ei ollut. Hallavahäiveellä ei ollut vielä kummempia suunnitelmia, joten voisi sanoa, että se mitä tapahtui seuraavaksi, oli varsin spontaania ja tilaisuuden tuomaa mahdollisuutta.

Hiilihäntä otti Hallavahäiveen mukaansa, erkaannuttaen partion osiksi etsimisen laajentamiseksi. Kaksikko kulkikin syvässä hiljaisuudessa, Hallavahäive edellä jäljittäen. Kaksikko alkoi kuitenkin hiljaa puhua ja vaikka vaalea kolli olisi hieman toivonut, että voitaisiin paikata välejä, niin ei kuitenkaan käynyt. Hiilihäntä edelleen piti siskonpoikaansa häpeäpilkkuna, mutta sellainen ei enää nuorta kollia hätkäyttänyt. Varapäällikkö toi kuitenkin myös esiin tyytymättömyytensä siskoonsa, pitäen tätä typeränä hupakkona. Tälläinen sai Hallavahäiveen veren kiuhumaan, olihan emo edelleen se ainoa, joka hänestä oli välittänyt. Ärhäkkä keskustelu kuitenkin herätti saalistajan mielenkiinnon – susi olikin lähempänä kuin oltiin huomattu ja otti kohteekseen kaksi toisilleen tiuskivaa kissaa. Erimielisyydet saivat jäädä, kun kaksikko pinkaisi pakoon – suden kanssa ei kaksin kannattanut jäädä taistelemaan. Puuhun kiipeäminen oli paras vaihtoehto ja Hallavahäive pääsikin pidemmälle, siinä missä susi sai otteen Hiilihännästä. Varapäällikkö rääkäisi siskonpoikaansa apuun, mutta Hallavahäive pysyi hiljaa oman oksansa turvallisuudessa. Hän ei vaarantaisi henkeään tuollaisen kissan takia. Kolli todisti enonsa surkeaa loppua, ennen kuin lähti loikkimaan puusta toiseen turvallisemmalle paikelle, suden vielä keskittyessä saaliiseensa. Hätäisenä ja murtuneen oloisena Hallavahäive tavoitti muun partion, kertoi kauhean tilanteen laidan. Kollin esitystä ei epäilty, vaikkei vaaleaturkki todellakaan välittänyt Hiilihännän kohtalosta. Soturi kuitenkin totesi ettei asiaa voinut jättää sikseen. Susi oli todistanut olevansa vaarallinen ja se piti saada pois Pilviklaanin mailta mahdollisimman pian. Hallavahäive muutaman muun kissan kanssa onnistui suunnittelemaan keinon millä säästyä suuremmilta vahingoilta. Kissat palasivat leiriinsä, kertoivat tilanteen ja suunnitelmansa. Klaani oli tietysti kauhistunut varapäällikkönsä kohtalosta, mutta suunnitelma hyväksyttiin. Tuoresaaliskasasta napattiin saalista mukaan, onnistuttiin pääsemään suden edelle ja johdattelemaan helpon ruuan ansiosta se pois Pilviklaanin mailta. Jos se päätyisi jonkun muun klaanin maille, se olisi sitten heidän ongelmansa. Tilenteesta selvittiin ja Tammitähti nimitti uuden varapäällikön – Hallavahäive ei kuitenkaan saanut sitä kunniaa. Kissa oli harmissaan mutta ymmärsi että hänen täytyisi vielä tyytyä osaansa. Kauaa hän ei kuitenkaan saisi antaa asioiden olla – Tammitähti oli kuitenkin jo vanhempi päällikkö. Jos nykyinen varapäällikkö nousisi johtoon, Hallavahäiveen pääseminen päälliköksi vaikeutuisi.

Koettelemukset eivät jääneet siihen, vaan pieni tautiepidemia ravisutteli klaania. Se ei ollut vakavaa monenkaan kohdalla, tosin klaaninvanhimpia ja pentuja se vei muutaman. Kaikkien yllätykseksi kuitenkin Tuhkavarjo sairastui varsin vakavasti. Naaras oli joutunut surun valtaan veljensä kuoleman myötä, siitäkin huolimatta, että Hiilihäntä ei hänestä pahemmin enää ollut välittänyt. Voi olla, että suru oli osasyynä miksi Tuhkavarjo ei jaksanut taistella vastaan ja naaras oli ainoa klaanin soturi jonka tauti vei mennessään. Hallavahäive menetti ainoan tukensa ja turvansa, eikä kollille jäänyt ketään, joka puhuisi nuorella kunnianhimoiselle kissalle järkeä. Kolli oli kaikessa hiljaisuudessa jo todistanut voivansa olla kylmä toisten kohtaloita kohtaan. Nyt Hallavahäiveen oli aika elää itselleen ja omille suunnitelmilleen.

Pilviklaanilla oli jotain kränää Virtaklaanin kanssa, Tammitähti halusi kasvattaa klaaninsa alueita. Hallavahäiveelle moinen kelpasi varsin hyvinkin. Ahneus alkoi yhä enemmän hiipiä kissan mieleen, joten reviirin kasvattaminen sopi tähän mainiosti. Rajakahakat yleistyvätkin ja lopulta oli käsillä suurempi taistelu kahden klaanin välillä. Hallavahäive liittyi rytäkkään ja selviytyikin taistossa varsin hyvin, saaden muutaman Virtaklaanin soturin pötkimään pakoon. Eräs vanhempi soturi kuitenkin tuotti enemmän vaikeuksia, kolli huomasi, että tässä soturissa oli kunnolla vastusta. Lopulta Hallavahäiveen onnistui voittamaan taisto, mutta vanhempi soturi kuoli sen seurauksena. Virtaklaani kuitenkin perääntyi ja Pilviklaani sai alueen haltuunsa. Muutama toveri oli epävarma Hallavahäiveen teon takia, mutta Tammitähti oli varsin tyytyväinen. Rohkea soturi, joka ei pelännyt tappaa kävi päällikölle enemmän kuin olisi sopinut. Hallavahäive ei koskaan saanut tietää kuka tuo kuollut soturi oli. Ironista että kyseessä oli kissa, joka tunnettiin nimellä Saukkokynsi. Tuhkavarjo ei ollut kertonut pennulleen tämän isästä, kai naaras häpesi koko tapausta sen verran.

Klaanin silloiselle varapäällikölle kuitenkin kävi köpelösti ja Tammitähti nimittikin Hallavahäiveen seuraajakseen. Kolli oli saanut haluamansa, ainakin osan siitä. Uusi varapäällikkö todisti nopeasti olevansa kätevä ja tehokas työssään. Vaalea kissa voittikin nopeasti Tammitähden täydellisesti puolelleen ja klaanikin alkoi osoittaa luottamusta kissaan. Hallavahäive oli muiden klaanien mielestä luultavasti turhan kärkäs varapäällikkö, jolla oli tapana lietsoa kränää klaanien välillä. Kissa kuitenkin piti hyvää huolta Pilviklaanin hyvinvoinnista, oli se sitten välillä muiden klaanien saaliiden kustannuskella. Klaani voi hyvin ja harvemmin kukaan lähtisi suoraan hyvinvoivaa vastustajaa vastaan.

Hallavahäive keskitti kiinnostuksensa myös jälleen Lehtosydämmeen. Kaksikko tuli toimeen kuten ennenkin, tosin nyt yhä paremmin. Lehtosydäntä ei selvästikkään kiinnostanut vanha päällikkö. Kai siinä oli suurta jännistystäkin olla jonkun toisen kanssa oman puolison katsellessa muualle. Tosin Lehtosydän ei tainnut ottaa tätäkään suhdetta niin tosissaan, ei ainakaan niin tosissaan kuin Hallavahäive. Kuitenkin naaras tuli paljastaneeksi että oli tympääntynyt puolisoonsa, mutta onneksi tuolla oli enää yksi henki jäljellä. Hallavahäive olisi Lehtosydämmen mielestä paljon mielenkiintoisempi päällikkö kuin vanha hölmö Tammitähti. Tämä saikin vaalean kollin mielen taas raksuttamaan. Siinä missä klaani jo antoi hänelle kunnioitusta, Hallavahäive halusi yhä enemmän. Mielessään kissan oli päästävä päälliköksi mitä pikimmiten. Se tilaisuus tulikin varsin nopeasti.

Hallavahäiveen onnistui saada Tammitähti mukaan pienelle tarkastukselle Virtaklaanin lähistölle, ihan vain kaksistaan. Vanha kolli ei voinut edes odottaa varapäällikkönsä tekoa, käydä päällikön kimppuun. Tammitähti oli suurempi mutta jo paljon vanhempi, hyökkäys tuli yllätyksenä. Kauaa ei kestänyt kun viimeinenkin henki kaikkosi päälliköstä. Lehtosydän osui paikelle, kauhistui tottakai, mutta Hallavahäiveen onnistui suostutella naaras pitämään asian salaisuutena - taisi kolli hieman uhkaillakin toista pitämään suunsa supussa.

Varapäällikkö tuli kertomaan klaanille Virtaklaanin sotureiden hyökänneen ja tappaneen Tammisydämmen, eittämättä kostona menetetystä alueesta. Hän oli itse koettanut puolustaa päällikköä mutta ei ollut onnistunut. Vaaleaturkkinen kuitenkin vakuutti klaanilleen että saatuaan yhdeksän henkeä, kostotoimenpiteisiin ryhdyttiin hetimiten. Tälläisen kamaluuden ei voinut antaa olla.

Tähtiklaani jostain syystä antoikin kollille yhdeksän henkeä ja niin alkoi Hallavatähden valtakausi. Virtaklaani ei voinut millään tavalla odottaa äkillistä hyökkäystä. Muutama kyseisen klaanin soturi koetti puhua Pilviklaanilaisille järkeä, mutta Hallavatähti oli ollut puheissaan hyvin vakuuttava. Virtaklaanin täytyi perääntyä, joutuen jättämään jälleen aluettaan Pilviklaanille. Hallavatähti oli tilanteeseen ainakin hetkellisesti tyytyväinen.

Lehtosydämmestä tuli kuin tulikin Hallavatähden puoliso. Muutama kissa esitti kysymyksen moisesta, olihan yleisessä tiedossa naaraan entinen puoliso. Hallavatähti teki kuitenkin nopeasti selväksi, ettei hän sietänyt nenälle hyppimistä, ei edes tälläisessä asiassa. Kissa kyllä käski klaanilaisiaan olemaan hiljaa ja alettiin pian oppia, ettei päällikkö kaihtanut kurmuuttaa vastaansanojia.

Kuitenkin tuore pari sai kaksi pentua, pojan Sumupennun, sekä tyttären, Koivupennun. Hallavatähti oli varsin ylpeä jälkikasvustaan. Koivupentu jo pienestä pitäen osoitti kiinnostusta parantajana. Sumupentu oli hiljainen ja miettiväisempi kuin siskonsa, mutta päällikkö arveli että pennusta tulisi vielä kelpo soturi. Strateginen mieli oli yleensä miettivämpi.

Hallavatähdellä oli onnestaan huolimatta vielä halua todistaa itsensä. Hän oli päässyt jo tähän asti, päälliköksi. Mutta sekään ei tuntunut tyydyttävän kissaa itseään. Hallavatähti halusi yhä enemmän. Hän oli jo ottanut Virtaklaanilta alueita, voisi hän ottaa niiltä muiltakin klaaneilta. Ajan kuluessa kolli toimi maltillisesti mutta tehokkaasti, saaden joko taisteluilla tai sovitteluilla yhä enemmän alueita Pilviklaanin valtaan. Menetti Hallavatähti muutaman hengen niissä rytäköissä joista tuli taisteluita, mutta klaani voi kerrassaan mainiosti. Päällikön pennut myös kasvoivat, Koivutassu ryhtyikin parantajaoppilaaksi, siinä missä Sumutassusta tuli soturioppilas. Hallavatähti katseli tyytyväisenä klaaninsa elämää, mutta yhä ahneus kolkutti kollin mielessä.

Jos joku toinen klaani tarvisi apua, yrttien tai ruuan suhteen, Hallavatähti kieltäytyi niitä antamasta, vaikka tässä vaiheessa Pilviklaanille riitti varoja vaikka muille antaa. Kolli ei kuitenkaan suostunut jakamaan, vaikka siihen olisi ollut hyvin mahdollisuus. Muut klaanit käsittivät että Hallavatähti oli monella tapaa hankala päällikkö.

Kerran Ukkosklaanin parantaja kulki keräämässä yrttejä Pilviklaanin mailla, mutta osui epäonnekseen Hallavatähden partion kohdalle. Parantajien kimppuun ei ollut sopivaa käydä, mutta Hallavatähti ei moisesti piitannut vaan aintoi parantajraukalle varsinaisen höykyytyksen. Tälläinen otettiin toki huomioon Ukkosklaanissa, tuon klaanin päällikkö haki kuitenkin yhteisymmärrystä Pilviklaanin kanssa. Asia voitaisiin sopia. Hallavatähti ei kuitenkaan katsonut hyvällä että häntä tultiin käskyttämään, vaan päätti hyökätä Ukkosklaanin kimppuun. Näin kävi, taistelu päättyi enemmän tasapeliin, Hallavatähden menetettyä yhden hengistään.

Päällikkö oli varsin käärmeissään asiasta, mutta varapäällikkönsä ja perheensä myötä päätti antaa asian olla - tällä kertaa. Klaani pärjäsi kuitenkin edelleen hyvin, mutta piti käyttää aikaa taas huoltua taistelun jälkeen. Klaanin parantaja myös painotti, että muut klaanit eivät enää katselleet Pilviklaania hyvällä Hallavatähden tempausten johdosta. Kissaa kismitti asia, mutta vaaleaturkki kuitenkin tiedosti sen. Hänen pitäisi pitää matalaa profiilia jonkin aikaa tälläisen takia.

Koivutassusta tuli klaanin varsinainen parantaja, Koivulehti, siinä missä Sumutassusta tuli soturi Sumuturkki. Molemmat nuoret olivat näppäriä ja lupaavia tapauksia omissa töissään. Vanhemmat olivat hyvin ylpeitä tästä. Kuitenkin, ajan kuluessa Koivulehti tutustui mukavaan ja hauskaan Yöklaanin kolliin. Voi hyvin nopeasti arvata miten siinä loppujen lopuksi kävi. Hallavatähti sai tietää asiasta ja oli raivoissaan. Kollista oli tullut varsin konservatiivinen näkemystensä kanssa, eikä tämä enää piitannut omasta verenperimästään puoliverisenä. Koivulehti sai kuulla kunnolla kunniansa koko klaanin nähden. Pilviklaani sai todistaa että edes verisukulaisuus ei vaikuttanut siihen, että päällikkö ei olisi paljastanut kynsiään toista vastaan. Saatuaan selkäänsä Koivulehti joutui lähtemään klaanistaan isänsä polttavan katseen alla. Pilviklaani oli kuitenkin tämän myötä menettänyt parantajansa. Päällikkö törkkäsi sen aseman sellaisella joka vähän tiesi asioista, mutta ei ollut varsinainen parantaja.

Tälläinen päätös kostautui pian, kun klaaniin iski jälleen tautiepidemia. Se vei hengen monelta kissalta, myös yhden Hallavatähdeltä. Lehtosydän myös kärsi taudista ja menetti henkensä. Hallavatähti otti puolisonsa menetyksen raskaasti, koska kaikesta huolimatta oli hän tuota naarasta rakastanut. Klaani vaati että he pyytäisivät apua joltain muulta parantajalta - tai hakisivat Koivulehden takaisin. Päällikkö ei kuitenkaan tuollaisiin vaatimuksiin suostunut, vaan keksi toisen idean. Kaikessa hiljaisuudessa hän lähetti muutaman soturin vain nappamaan erään toisen klaanin parantajan, tuomaan sen Pilviklaaniin ja hoitamaan asiaa. Näin kävi, mutta arvata saattaa ettei kyseinen parantaja ollut kovinkaan mielissään asiasta. Työnkuvansa takia se suostui auttamaan Pilviklaania parhaansa mukaan, mutta piti Hallavatähden ideoita ja käytöstä pöyristyttävänä. Hallavatähti viis veisasi asiasta. Kun epidemia oli enemmän hallittu, ei Hallavatähti päästänytkään parantajaa menemään, vaan käski tätä vielä jäämään, ottamaan oppilaan joka voisi toimia Pilviklaanin parantajana. Uhkailujen ansioista rauhanomainen parantaja ei tuohtumuksestaan huolimatta lähtenyt menemään vaan teki mitä käskettiin. Olihan parantajien tehtävä auttaa kaikkia, klaanista huolimatta.

Virtaklaani, josta tuo kyseinen parantaja oli lähtöisin, toki ihmetteli kissan äkillistä katoamista. Pilviklaanissa päällikkö oli kuitenkin käskenyt klaanilaisia pitämään suunsa kiinni jos eivät halunneet hankaluuksia. Virtaklaanissa sentään oli nuorempi parantaja joka hoiti tehtäväänsä omassa klaanissaan, mutta toki yhtä jäsentä kaivattiin takaisin.

Sillä aikaa Hallavatähden mieleen vaikutti yhä kovasti tyttären petturuus ja puolison menetys. Kollin mielessä alkoivat velloa yhä enemmän ajatukset siitä, saattoiko hän luottaa keheenkään. Joten kun tuo parantaja sai työnsä päätökseen ja Pilviklaanilla oli jälleen tarpeeksi koulutettu kissa työtä jatkamaan, ei Hallavatähti taaskaan päästänyt toista menemään. Vaaleaturkki oli jo ennemmin vahingoittanut parantajaa, joten ei yleinen kielto kissaa estänyt tälläkään kertaa. Mutta nyt hyökkäys koitui parantajan kohtaloksi, Hallavatähti ei halunnut antaa mitään mahdollisuutta että toinen olisi kertonut tilanteesta eteenpäin, siitä että Pilviklaani oli ollut todella heikoilla. Klaanin hiljaiselo oli jo saanut muut klaanit havittelemaan takaisin alueitaan joita oli ajan saatossa menetetty.

Pilviklaani oli tilanteen kummallisuudesta huolimatta pitänyt tuosta parantajasta, joten Hallavatähden varsin julkista tekoa ei otettu hyvin vastaan. Tämä taasen vahvisti kissan mielenliikkeitä siitä että oma klaanikin saattaisi olla epäluotettava. Hallavatähdelle oli kuitenkin klaanissaan kertynyt hyvä joukko kannattajia, joten sisäisiin taisteluihin ei päädytty, varsinkin kun päällikkö päätyi jälleen uhkailemaan.

Sumuturkki oli ollut varsin hiljainen kaiken tämän kanssa. Mutta mitä enemmän hänen isänsä tuli mielivaltaisemmaksi ja agressiivisemmaksi niin muita kuin omaakin klaaniaan kohtaan, alkoi nuori kolli miettiä, pitäisikö hänen tehdä asialle jotain. Vaikka Hallavatähti luotti poikaansa, tämä ei ottanut toisen neuvoja ja rauhoitteluja aina niinkään kuuleviin korviinsa. Kissa jatkoi toimiaan kuten aina ennenkin, tosin oli paljon epäileväisempi kuin ennen, helposti räjähtävämpi. Vaaleaturkki rankaisi helposti oman klaaninsa jäseniä turhan ankarasti aivan mitättömistäkin asioista. Kolli ei paljoa väkeä päästänyt lähelleen fyysisesti tai henkisesti. Päälliköllä oli kuitenkin omasta mielestään selkeät suunnitelmat, uusi keino saada itsestään yhä vaikuttavamman oli putkahtanut kissan mieleen.

Hallavatähti halusi kaikki klaanien maat haltuunsa, yhdistää klaanit oman hallintansa alle. Kissa oli varma että pystyisi siihen, olihan hän ollut jo Pilviklaanille hyvä johtaja. Sitäpaitsi, jos kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen, ei monenkaan tarvitsi kärsiä. Ei enää turhia jupakoita ja taisteluita klaanien välillä, ruokaa olisi kaikille. Päällikön mielessä tämä oli loistosuunnitelma, mutta tuskinpa sen toteuttaminen toimisi käytännössä. Tätä kissa alkoi kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa kaavailla. Vaaleaturkki ei luottanut oikein kenellekään suunnitelmaansa, joten kun se kokoontumisessa sanoi sanottavansa, pöyristyi omakin klaani.

Arvata saattaa etteivät muutkaan klaanit olleet innoissaan ideasta. Hallavatähti ei oikein osannut käsittää miksi näin oli, joten reaktiokseen hän valitsi tutuksi tulleen suuttumisen. Hallavatähti räksytti muille klaaneille, uhaten että hän vielä pakottaisi nämä valtansa alle alueineen päivineen. Pilviklaani oli jo tässä vaiheessa tottunut taisteluun mutta taistelu kolmea muuta klaania vastaan lähestulkoon yhtäaikaa ei herättänyt innostusta yhtikäs missään. Sumuturkki alkoi saada tarpeekseen - oli Hallavatähti kuinka päällikkö ja hänen isänsä, kolli ei halunnut uhrata enää yhtään henkeä tämän haluille omassa tai muissakaan klaaneissa.

Hallavatähti lähti klaaneineen kokouksesta niskojaan nakellen, tunnelman ollessa vähintäänkin kiusaantunut Pilviklaanin kissojen parissa. Klaanin päästyä leiriin, Sumuturkki meni isänsä juttusille, ehdotti tälle kävelyä illansuussa. Voisivat puhua asioista, Sumuturkki esitti isälleen olevansa jopa kiinnostunut suunnitelmasta. Hallavatähti suostui tuohon, ollen ilahtunut että oma poika oli yhtä järkevä kuin hänkin. Kissat päätyivät erään kiviröykkiön tuntumaan. Sumuturkki oli tietoinen, että isällä oli enää yksi henki jäljellä. Joten mahdollisimman nopeasti poika halusi asian pois alta. Niin kamala kuin Hallavatähti olikin, oli tuo hänen isänsä, eikä sukulaisen surmaaminen ollut helppo tehtävä. Mutta kun päällikkö keskittyi oman suunnitelmansa selittämiseen, Sumuturkki yksinkertaisesti törkkäsi tuon kohti sopivasti maasta törröttävää terävää kiveä. Kivi osuikin Hallavatähden kurkkuun, kolli räpiköi kauhistuneena ja hölmistyneenä istumaan. Päällikkö ehti tajuta mitä oli tapahtunut, kuka oli syyllinen, ennen kuin menetti viimeisenkin henkensä muutamassa hetkessä vamman seurauksena. Hallavatähden mielivalta tuli päätökseen tämän pojan toimesta.

Mutta päällikön tarina ei loppunut. Pimeysklaani heivasi kollin Pimeyden metsään, vaikka tämä uskoikin Tähtiklaaniin. Niin sanotusti ahneuden synnistä tuomittuna kissa saisi viettä iäisyyden kolkossa metsässä. Suurimman osan ajasta vaaleaturkki päätyi vaeltamaan yksin, etsin ulospääsyä. Yksinäisyys ja Pimeyden metsän yleinen vaikutus kävivät kissan jo huonohkon mielenterveyden päälle, ajantaju katosi täysin. Mutta Hallavatähti tiedosti poikansa teot, haluten vielä opettaa sille typerälle nulikalle kunnon opetuksen.

Klaanien seuraavat vaiheet Hallavatähden kuoleman jälkeen olivat kollille itselleen tiedostomattomia, Pilviklaanin tuho sekä Luu- että Jääklaanin ilmaantuminen ovat menneet kissalta aivan ohi. Ainoa syy miksi kolli ei ole kadonnut kokonaan, on se että siitä on edelleen kerrottu tarinoita, vaikuttihan kissa klaaneihin aikalailla aikoinaan.

Itse Pimeys kuitenkin päätti antaa syystä tai toisesta muutamalle kissalle uuden mahdollisuuden. Ahneuden synti Hallavatähti sai tilaisuutensa muutamaa muuta myöhemmin, mutta kissa päätyy kömpimään ylös Luukuopasta keskelle klaanien uutta aikaa.
_____________________________________________

Muuta:
- Hallava on vanhahtava suomalainen sana, joka tarkoittaa vaaleaa
- Englanniksi Hallavan nimet ovat Palekit, Palepaw, Palewisp, Palestar