Taimentähti

----- T A I M E N T Ä H T I -----

Nimet: Taimenpentu > Taimentassu > Taimenhäntä > Taimentähti
Ikä: 78 kuuta (6v 6kk)
Sukupuoli: Kolli
Verikasti: Vääräverinen (luullaan puhdasveriseksi)
Uskonto: Tähtiklaani
Klaani: Virtaklaani
Asema: Päällikkö (3 henkeä jäljellä)

Hämähäkkitassun mestari

----- M A I N E -----

Ulkopuolisille: Taimentähti on pitkälti tunnettu klaanien keskuudessa täydenkuun kokouksissa ja rajapartioissa varapäällikkönä ja sittemmin Virtaklaanin uutena nilkuttavana päällikkönä. Muut klaanit eivät ole saaneet hänestä kaikista parhainta ensivaikutelmaa, mm. kieltäydyttyään julkisesti yhteistyöstä muiden klaanien kanssa.

Virtaklaanissa: Virtaklaanin kissat kuitenkin tietävät hänet määrätietoiseksi ja klaaninsa etua ajattelevaiseksi kolliksi. Kuitenkin hänen loukattua tassunsa, on osa alkanut epäillä onko vanhemmasta kollista enää johtamaan heitä. Klaani on kärsinyt kovin, heidän rivinsä ovat harventuneet, eivätkä kaikki ole tyytyväisiä Taimentähden uuteen intoon ottaa klaaniin kotikisuja ja erakoita.

Taimentähti on aikanaan ollut hyvin komea bengali kissa. Ruumiinrakenteeltaan keskivankka, ilman ylimääräistä massaa. Kollin turkki väreili voimakkaiden lihasten päällä. Nyttemmin kollin lihaskunto on alkanut rappeutua iän ja kipeän jalan vuoksi, mutta hän ei anna sen näkyä liikaa. Turkki on sileän keskipitkää.

Väritykseltään Taimentähti on ruskeatabby. Hänen pohjavärinsä on rikkaan mahonkinen. Vaaleampaa kermaisen väristä karvaa löytyy kuonosta, kaulasta mahaan ja aina häntään asti, kuten myös jaloista. Kollilla kulkee tummaraita nenänpäästä selän kautta aina hännän päähän asti. Muuten kollin turkkia koristavat erinäiset pilkukkaat raidat. Kollin silmät ovat vihreät ja kirsu punertava. Arpia kollilla on useita. Kaksi vasemmassa silmäkulmassa, useita oikeassa etutassussa ja kaksi lovea vasemman korvan kärjessä.

Taimentähti loukkasi oikean etutassunsa pysyvästi aikuisiällä. Tassu vääntyi pahasti vaurioittaen sen hermoja ja jänteitä, jonka vuoksi kolli ontuu kävellessään. Erityisesti pitkässä rasituksessa tassu kipeytyy ja hermosignaalit eivät kulje enää sitäkään vähää mitä normaalisti, joka voi aiheuttaa sen, ettei vioittunut tassu käänny oikein hänen astuessaan sille. Tassun heikentynyt liikerata myös vaikuttaa heikentävästi hänen muihin soturintaitoihin.

----- L U O N N E -----

Taimentähti alkaa olla jo paljon kokenut kolli. Hän on pennusta pitäen ollut klaanitovereidensa paremmalla puolella. Hän ei ole koskaan suoranaisesti pyrkinyt huomion keskipisteeksi, mutta nauttii silti hyvästä juttelutuokiosta muiden kissojen kanssa.

Yhtenä kollin parhaimpina puolina voi pitää tämän pitkäjänteisyyttä ja paineensietokykyä. Taimentähti on omaksunut tassut maassa luonteen jo nuorena kollina. Hän joutunut nuorempana juuri ollenkaan hankaluuksiin, tai jos joutui, se johtui siitä että hän yritti auttaa jotakuta toista. Hän on siis hyvin huomaavainen kissa. Hän on myös pitää itseään empatiakykyisenä ja oikeudenmukaisena kissana, vaikka ei hänkään ole täydellinen. Hän osaa olla todella määrätietoinen, mutta kykenee osoittamaan myös armoa. Taimentähti kunnioittaa sen verran soturilakia, eikä tapa antautuvaa kissaa. Muutenkin hän pitää tappamista ja tarpeetonta verenvuodattamista moitittavana. Taimentähti ei kuitenkaan epäröi käydä taisteluun, jos se on Virtaklaanin eduksi. Hän tiedostaa, että kaikkea ei välttämättä ole mahdollista saavuttaa pelkällä puhumalla. Joskus on ehkä käytettävä kynsiään, jotta viesti menee perille. Pohjimmiltaan Taimentähti on kuitenkin lempeä kissa.

Taimentähti on myös hyvin tarkkaavainen kissa. Hän osaa olla hiljaa ja keskittyä pieniin eleisiin mitä toiset kissat tai saaliseläimet tekevät. Hän on oppinut lukemaan hyvin toisten tunnetiloja kasvojen ilmeen tai kehonkielen perusteella. Hänelle on suotu myös puhumisen lahja. Taimenhäntä osaa puhua vakuuttavasti niin halutessaan. Hän harvemmin jää sanattomaksi vaikeassakaan tilanteessa.

Taimentähti on perheellinen kissa ja hän välittää toki kaikista klaanitovereistaan. Erityisen paikan hänen sydämessään ovat kuitenkin hänen tyttärensä Pöllökirku, jota hän kaipaa kovasti. Hänellä on ollut aina hyvä suhde tyttäreensä, vaikka katuukin sitä, ettei ollut tuon tukena juuri ennen hänen katoamistaan. Taimentähti ei kuitenkaan halua uskoa, että Pöllökirku olisi menehtynyt. Toinen hänelle tärkeä kissa on Särmäketo. Mutta suhde Särmäketoon on vähintäänkin monimutkainen. Aikanaan Särmäketo oli hänelle kaikki kaikessa, ja syvällä sisimmässään tämä edelleen rakastaa naarasta. Särmäkedon teot ja sanat ovat kuitenkin repineet heidän välilleen niin suuren kuilun, ettei Taimentähti ole varma onko se koskaan korjattavissa. Voisi melkein sanoa, että Taimentähti jopa vihaa Särmäketoa. Mutta hän ei pysty myöskään unohtamaan sitä kaikkea mitä tuo kissa on hänelle joskus merkinnyt. Nyt Pöllökiljun kadottua, kolli kaipaisi elämäänsä kissaa, jonka olkaan nojautua ja osa hänestä haluaisi antaa kaiken anteeksi Särmäkedolle. Osittain kolli ehkä onkin jo antanut tälle osan anteeksi, mutta on joitakin asioita, joita edes Taimentähti ei usko pystyvänsä koskaan antamaan anteeksi.

Taimentähden tassun vammautuminen on myös muovannut kollia. Ennen onnettomuuttaan Taimentähti oli kyllä nähnyt klaaninvanhimpia, joilla oli vammoja jos jonkinlaisia, mutta hän ei ollut koskaan ajatellut itse vammautuvansa. Hän ei koskaan väheksynyt sotureita, joilla oli arpia tai vammoja, mutta omalla kohdalla se tuntui erilaiselta. Vaikka hänen nilkutuksensa ei ole pahimmasta päästä mitä kissalle voi tapahtua, niin kyllä se Taimentähteä vaivaa, vaikka kolli yrittääkin esittää muuta. Hänestä tuntuu pahalta, jos muut kissat joutuvat hidastamaan tahtiaan hänen nilkutuksensa vuoksi. Usein miten Taimentähti yrittääkin vain harppoa nopeampaa ja unohtaa kivun. Hän ei myöskään halua kenenkään säälivän häntä ja yrittääkin ylläpitää sitä harhakuvaa, että pystyy aivan kaikkeen kuin normaali soturikin.

Taimentähti ei haluaisi myöntää sitä, mutta joskus hänestä tuntuu, että ikä alkaa jo painaa häntä.

----- M E N N E I S Y Y S -----

Taimenpentu syntyi Virtaklaanin kuningattarelle, jolla oli salaromanssi erakko kollin kanssa. Emon kuitenkin onnistui pitämään tämä salassa, sillä hän näennäisesti tapaili myös toista Virtaklaanin kollia, joka myöhemmin myös luuli pentujen olevan hänen jälkeläisiään. Emo pelkäsi kertoa kenellekään ja päätti suhteensa erakkokolliin heti kun tajusi olevansa tiine kertomatta tälle pennuista mitään. Heti sen jälkeen emo siirtyi oman klaaninsa kollin ympärille kiehnäämään saadakseen peitetarinan vielä salassa pidetyille pennuille. Osalla klaanitovereista oli kuitenkin omat epäilyksensä. Emo kuitenkin rakasti pentujaan ja päätti kasvattaa nämä täysinä virtaklaanilaisina.

Taimenpennun nuoruudessa ei ollut mitään erityistä. Hänestä kasvoi vahva pentu, joka leikki muiden pentujen kanssa riesaksi asti, kunnes oli riittävän vanha pääsemään oppilaaksi. Taimentassu sai mestarikseen kokeneen ja viisaan soturin, jota hän kunnioitti paljon. Hän uhkui intoa aloittaa oppilaan polkunsa, aivan kuten muutkin pennut. Yhdessä oppilaat jakoivat tuntien jälkeen tohkeissaan kokemuksiaan päivän tehtävistä.

Tarkkaavaisena kissana Taimentassu myös huomasi oppilaiden joukossa nuoren naaraan, jonka oli vaikea ystävystyä oikeastaan kenenkään kanssa. Tämän oppilaan nimi oli Särmätassu. Särmätassu oli hyvin kärttyisä käytökseltään, mutta Taimentassu uskoi syvästi, ettei se ollut koko totuus toisesta. Taimentassu päätti itsepintaisesti olemaan ystävällinen Särmätassulle, sanoipa toinen hänelle mitä vain. Lopulta kärsivällisyys palkittiin ja Taimentassu sai kuin saikin nähdä toisen puolen Särmätassun kovan kuoren takaa. Taimentassusta ja Särmätassusta tuli ystävykset. Taimentassu oli muiden oppilaiden suosiossa, mutta aina kun hän oli Särmätassun kanssa, muut jättivät hänet rauhaan.

Sitten Särmätassun silloinen mestari katosi yllättäen ja hän sai uuden mestarin. Sen jälkeen Särmätassulla ei ollut juuri koskaan aikaa, koska tämä oli niin kiireinen koulutuksensa kanssa. Taimentassu oli harmissaan asiasta, muttei voinut asialle mitään. Aikaa kului ja hän alkoi tahtomattaan etääntyä Särmätassusta. Muut oppilaat viettivät jälleen hänen kanssaan mielellään aikaa ja olivat suorastaan iloisia, ettei hän enää pyörinyt sen kiukkuilevan oppilaan kanssa.

Taimentassun koulutus sujui mallikkaasti loppuun ja hän sai muiden silloisten oppilaiden tavoin soturi nimensä Taimenhäntä. Päästyään soturiksi Taimenhäntä näki tilaisuutensa tulleen. Särmätassu, nykyisin Särmäketo, ei voinut enää olla niin kiireinen koulutuksensa kanssa, joten kolli päätti lähestyä tätä uudelleen. Jatkaa sitä ystävyyttä siitä mihin se jäi oppilasaikana. Mutta Taimentassu yllättyi, miten erilainen naaraasta oli tullut. Taimenhäntä ei kuitenkaan halunnut luovuttaa. Hän tiesi, että naaras oli muutakin kuin häijy luonne.

Hieman myöhemmin, kuin huonona vitsinä, Taimenhäntä sai tilaisuutensa. Särmäkedon emo kartoitettiin klaanista dramaattisten tapahtumien myötä, ja Taimenhäntä pystyi näkemään, miten hukassa toinen oli. Taimenhäntä tarjosi tukensa toiselle ja naaras tarttui siihen. Kului kuita kuiden perään ja kaksikon tunteet alkoivat hiljalleen syventyä ystävyydestä kumppanuudeksi. Mutta se ei ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. Särmäketo oli hyvin erilainen siihen verrattuna, millaiseksi Taimenhäntä oli oppilaana uskonut tuon kasvavan. Mutta he pärjäsivät. Taimenhäntä ei aikonut luovuttaa. Sitä paitsi Taimenhäntä taisi olla ainut, joka sai edes kokea naaran paremman puolen.

Monien kuiden yritysten jälkeen kaksikkoa viimein onnisti ja he saivat pennun. Tyttären nimeltä Pöllöpentu. Taimenhäntä oli erittäin innoissaan pennustaan ja häntä ihastutti nähdä myös Särmäketo innoissaan. Tuona hetkenä Taimenhäntä uskoi kaiken kääntyvän parempaan. Valitettavasti sitä intoa ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Jostain Taimenhännälle selittämättömästä syystä Särmäketo menetti innostuksensa Pöllöpentua kohtaan. Taimenhännälle se oli kuin märkä häntä päin kasvoja. Särmäketo vietti yhä vähemmän ja vähemmän aikaa heidän pentunsa kanssa ja Taimenhäntä yritti puhua Särmäkedolle järkeä. Yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ilman tulosta. Taimenhäntä oli kuitenkin itse ylpeä pienestä tyttärestään ja yritti hyvittää tälle tämän emon poissa olon olemalla itse paikalla niin paljon kuin mahdollista. Se vapaa-aika, jonka hän sai revittyä soturin tehtäviltään, hän käytti siihen että ehti käydä tapaamassa pentuaan.

Taimenhäntä seurasi omilta kiireiltään, miten hänen tyttärestään tuli ensin oppilas, sitten soturi. Taimenhäntä piti huolen, että oli kovaäänisimpänä onnittelemassa tytärtään soturin asemastaan. Hän yritti aina silloin tällöin saada myös Särmäkedon näkemään miten ylpeä tuon pitäisi olla Pöllökiljusta, mutta turhaan. Väistämättä kävi niin, että Taimenhäntä ja Särmäketo alkoivat etääntyä toisistaan. Samoihin klaanissa tapahtui muitakin suuria muutoksia ja Taimenhännästä tuli klaanin varapäällikkö.

Sitten tuli Jääklaani ja repi klaanin erilleen. Taimenhäntä joutui eroon monesta kissasta ja hän jäi pahasti alakynteen. Taimenhännän onnistui viime tipalla paeta jokeen tai muuten hän olisi menettänyt henkensä. Kuitenkin kollin epäonneksi hänen tassunsa jäi jumiin kahden kiven väliin, saaden sen vääntymään pahasti. Yrittäessään epätoivoisesti riuhtoa itseään irti, Taimenhäntä oli vähällä hukkua, mutta lopulta hänen onnistui vapauttaa itsensä. Tassun vamma oli kuitenkin pahempi kuin hän luuli. Taimenhäntä sai vain vaivoin raahattua itsensä rantaan, eikä tassu sietänyt yhtään liikutusta, saati sitten että sille olisi edes ajatellut astuvansa. Pari päivää Taimenhäntä kärsi joenrannassa, selviytyen vain vedellä ja muutamalla heinän korrella. Hänen onnekseen Virtaklaanin parantaja sattui löytämään hänet ja auttoi kollia parhaansa mukaan. Parantaja kuitenkin kertoi Taimenhännälle heti, ettei tassu todennäköisesti koskaan palaa ennalleen.

Nykyisin vammautuneen jalkansa vuoksi nilkuttava Taimenhäntä pääsi palaamaan Virtaklaanin maille ja ilahtui nähdessään, miten moni hänelle tärkeä kissa oli selvinnyt. Tietenkin hän suri kovasti niitä, jotta eivät olleet yhtä onnekkaita. Alkoi klaanin uudelleen rakentaminen ja Taimenhäntä tunsi itsensä kiireisemmäksi kuin koskaan, varsinkin kun hänen piti opetalla käyttämään vammautunutta jalkaansa turvallisesti. Kaiken kiireen keskellä Virtaklaanin silloinen päällikkö vajosi yllättäen mystiseen koomaan ja varapäällikkönä toiminut Taimenhäntä otti klaanin vastuulleen. Taimenhäntä marssi Rauhanpuulle pyytämään Tähtiklaanilta hyväksynnän ja hänelle kuuluvat henget. Pitkän neuvottelun jälkeen Tähtiklaani suostui hyväksymään hänet päälliköksi, mutta tarjosi tälle yhdeksän hengen sijaan kolmea, sillä koomastaan huolimatta Usvatähti oli edelleen elossa. Taimenhännällä ei ollut varaa kieltäytyä. Palattuaan takaisin Taimentähtenä, hän ensitöikseen valitsi itselleen uuden varapäällikön, joka oli - kaikesta huolimatta - Särmäketo.

Taimentähti katuu sitä, ettei ehtinyt olla enemmän tyttärensä tukena, kun tämän menetti entisen mestarinsa ja hyvän ystävänsä Saarnimarjan. Ja sitten olikin jo liian myöhäistä, sillä Pöllökirku katosi jälkiä jättämättä. Taimentähti oli tästä luonnollisesti erittäin huolissaan. Kolli yritti pitää itsensä koossa, mutta jatkuva stressi ja huoli, hiljattain vammautunut tassu teki kaikesta vaikeampaa. Sitten vielä Särmäketo meni ja kertoi rehellisen mielipiteensä heidän tyttärestään. Se kaikki oli Taimentähdelle liikaa. Siitä kehkeytyi pahin riita mitä he olivat Särmäkedon kanssa kokeneet ja se päätyi heidän kumppanuutensa purkautumiseen. Taimentähdelle riitti.

----- P E L E I S S Ä  T A P A H T U N U T T A -----

- tulossa -


----- S U K U L A I S ET & S U H T E E T -----

Emo - tuntematon, Virtaklaanin soturi
Isä - tuntematon, villikissa (luullaan Virtaklaanin soturia)

Ent. kumppani - Särmäketo (c Sirita)
Pennut - Pöllökirku (c Sirita)

Ent. oppilas - Ahvenraita (c Lappis)

- Englanniksi Taimenen nimet ovat Troutkit, Troutpaw, Trouttail ja Troutstar