Ratamo
Mar 22, 2021 19:27:09 GMT 2
Postannut Lappis Mar 22, 2021 19:27:09 GMT 2
Nimi: Ratamo
Ikä: 10 kuuta
Sukupuoli: Kolli
Verikasti: Jaloverinen (Yöveri)
Klaani: Erakko (kulkee perheensä mukana)
Uskonto: Pimeysklaani, seuraten Lukin esimerkkiä. Ei kuitenkaan ole mitenkään vakava uskossaan.
Ulkonäkö:
Ratamoa voisi hyvin kuvailla termillä "terävä". Kolli on venähtänyt jo korkeutensa puolesta aikuisen kissan mittoihin, mutta tämä on vielä hyvin kevyt, kapeakinttuinen ja hintelä. Kissan harmaa-valkea turkki on yllättävän karheaa ja tuntuu kieltäytyvän silottumasta täysin, joten sieltä täältä löytyy aina vähintään pari itsepäistä tupsua törröttämässä sinne tänne. Muutenkin kolli on hyvin pörheä tapaus, eteenkin kissan hermostuessa tämän turkki nousee pystyyn niskasta aina hännänpäähän asti, eteenkin kaulan pitkä karvoitus tuuheutuu kuin leijonanharja.
Kissan kasvoilla kulkee kuonon yli vinosti pitkä, kapea arpi, toisen korvan kärjestä puuttuu myös pieni pala. Silmät ovat suuret, pyöreät ja hyvin vaalean vihreät, usein omistaen villin ja epäluuloisen katseen.
Luonne:
Ratamolla on kaksi selkeästi erilaista näkyvää puolta, se minkä tämä näyttää perheelleen ja se minkä saavat kestää kaikki muut. Ulkopuoliset saavat kollista lähinnä vain terävän, kiukkuisen ja tylyn kuvan. Tämä yleensä epäilee muita heti kättelyssä jostain eikä yleensä herkästi lämpene vastaväitteille, eteenkään jos vastapuoli yrittää uskotella ettei mitään syytä hermostumiselle ole (sehän vasta on epäilyttävää). Vieraiden kanssa kolli on hyvinkin äkkipikainen ja kärsimätön, pyrkien hoitamaan mahdolliset kohtaamiset pois alta mahdollisimman nopeasti, ja jos toinen ei anna asian olla käy kissa herkästi väkivaltaiseksi. Tässä vaiheessa tämän ei pitäisi vielä olla suurikaan ongelma, Lukin antamasta kovasta koulutuksesta huolimatta Ratamo on vielä nuori ja antaa tunteidensa viedä hyvinkin herkästi, eikä tämä kovan metelin lisäksi ole mitenkään mahdoton vastus.
Tätä terävää, kiukkuista kattia ei ehkä uskoisi kovin perheläheiseksi, mutta toisin on. Ratamolle tämän perhe - siskot ja nämä kasvattanut Lukki - ovat kaikki kaikessa, eikä kolli mitenkään salaile tätä faktaa. Tämä on yllättävänkin avoin kiintymyksensä kanssa ja perheensä kanssa toimiessaan hyvinkin hellä, avoin ja kärsivällinen. Ratamo kokee olevansa vastuussa siskoistaan ja omalla tavallaan syyttää itseään näille käyneestä onnettomuudesta. Tämänkin vuoksi kolli on perheestään hyvin suojelevainen, eikä ole nopeampaa tapaa saada nuorikkoa kimppuunsa kuin katsomalla tämän perhettä liian kiukkuisesti.
Ratamolla on myös paha tapa ottaa liikaa vastuulleen ja työskennellä uupumukseen asti. Koska tämä kokee olevansa vastuussa siskoistaan, haluaa tehdä enonsa ylpeäksi taidoillaan ja pyrkii tekemään kaikkensa päästäkseen kostamaan Jääklaanille sen mitä nämä ovat heille tehneet - tai mitä heidän enonsa sanoo heidän tehneen.
Menneisyys:
Tarkempi menneisyys ks. Varpu Lukki
Ratamo on koko pienen ikänsä kasvanut pienen perheensä ympäröimänä, emonsa hellässä huovassa, sisarustensa ympäröimänä ja 'enonsa' Lukin vartioivan silmän alla. Elämä oli suhteellisen helppoa niin pitkään kun pennut olivat imetysikäisiä, mutta kaikki muuttui kun nämä eivät enää tarvinneet emonsa maitoa. Lukki lähti heidän emonsa kanssa kahden kesken tarkistamaan jotain, käskivät pentujen jäädä odottamaan. Ratamo oletti tuon jonkun jota aikuiset kissat lähtivät katsomaan olevan jotain vaarallista, ja oli hyvinkin tyytyväinen kun häntä tai hänen siskojaan ei otettu mukaan.
Pennut olivat kuitenkin vielä nuoria, ja ajan kuluessa nälkä yllätti pienet pennut. Siskojen valittaessa kurnivaa mahaansa päätti Ratamo niellä pelkonsa, keräsi sen pienen määrän rohkeuttaan ja lähti etsimään heille jotain syötävää. Eihän sitä tiennyt miten pitkään aikuiset olisivat poissa, ja jonkun piti huolehtia että he pysyisivät ruoassa!
Mutta nuori ja metsästystaidoiltaan täysin kokematon nuori kolli ei onnistunut saamaan kiinni kuin hajun, parhaidenkin loikkayritystensä ja hiipimiskokeiluidensa kanssa tämä ei saanut mitään kiinni. Lopulta häntä maata raahaten tämä palasi surkeana takaisin kertomaan huonot uutiset, mutta kohtasikin vain tyhjän paikan siinä minne siskot olivat jääneet.
Hätä kouraisi nuoren kissan mahanpohjaa ja tämä lähti parhaansa mukaan jäljittämään kadonneita pentuetovereitaan. Siinä hädässä kissa ei paljoa nenäänsä ehtinyt käyttää ja taisi olla enemmän tuuria - tai kohtalon tuomaa onnea - että tämä löysi nämä juuri ajoissa. Kaksi pientä, karvaista kääröä oli käpertynyt nukkumaan leikkuupuimurin alle, joka Ratamon saapuessa paikalle heräsi henkiin kovaa ärjyen. Siinä hädässä pieni kolli ei osannut tehdä muuta kuin huutaa ja juosta, yrittää päästä paikalle ennen kuin oli myöhäistä. Tämän onnistui silläkin yrityksellä ajamaan siskonsa liikkeelle - mutta vain toinen selvisi pakoon vahingoitta. Varpu oli ehtinyt juuri ja juuri pois hirviön hampaista, Ratamo oli jo valmiina syöksymään itse sen alle vetääkseen Virnan pois, kun se lähti kunnolla käyntiin.
Ratamo selvisi säikähdyksellä, nippa nappa yksi teristä oli yltänyt kollin nenälle ja vetänyt syvän halkion tämän kasvoille, mutta Virna... Virna oli vielä puimurin alla. Näky oli hirveä, ja kohtauksen mentyä ohi Ratamo hiipi varovasti paikalle siirtämään siskonsa turvallisemmalle paikalle. Kaikkien järkytykseksi, kuin ihmeen kaupalla, nuori kissa oli vielä elossa. Tässä vaiheessa myös Lukki löysi pennut järkyttyneenä siitä mitä oli tapahtunut, ottaen tilanteen haltuunsa.
Tämän onnistui pelastaa Virnan henki, kovalla työllä nuori kissa piti henkensä, mutta päällepäin näkyvät arvet eivät olleet ainoita jotka puimuri oli jättänyt. Virna ei ollut enää sama kissa, niin paljon tämän mieli oli vaurioitunut että Lukin käyttämä nimi "Risa" iskostui naaraalle itselleen käyttöön, ja niinpä sisarusten oli sen epämukavasta sävystä huolimatta pakko sitä käyttää.
Risa ei kuitenkaan ollut ainoa menetys tuona päivänä, Lukkikin joutui kertomaan huonoja uutisia. Heidän emonsakin oli menettänyt henkensä, joutunut onnettomuuteen. Lukki kertoi jonkin nimeltä 'Jääklaani' olleen onnettomuuden takana. Se oli surkea päivä, muttta Lukki lupasi pysyä pentujen luona, pitää näistä huolta.
Elämä ilman emoa, Virnan adoptoidessa Risa - identiteettiään päivä päivältä enemmän oli outoa aikaa, mutta siihen tottui. Ratamo itse sai myös aikaa pohdiskella, aikaa syyttää itseään tapahtuneesta. Jos hän ei olisi lähtenyt etsimään saalista, jos hän olisi ollut luovuttanut aiemmin tai saanut jotain nopeasti kiinni ja palannut aiemmin, ehkä mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki nuo 'jos' ja 'ehkä' ja 'entä' saivat syyllisyyden, ja sitä myötä tunteen siitä että hän oli vastuussa sisaruksistaan, vastuussa siitä mitä näille tapahtui, kasvamaan nuoren kissan sisällä. Lukin antamien oppituntien lisäksi tämä tunne oli se joka puski kollia eniten eteenpäin elämässään.