Haituvapentu
Mar 23, 2021 23:52:11 GMT 2
Postannut Lukilitis Mar 23, 2021 23:52:11 GMT 2
THE STORY BEGINS...
Tarina alkaa auringonsäteiden vasta noustessa keväiseen aamuun, kun Leskenlehti sai poikueen. Ensimmäiset viisi poikasta olivat terveitä ja suloisia karvapalloja, mutta viimeinen oli pennuksi pienikokoinen ja - mikä hälyttävintä - se ei liikkunut. Alun järkytyksestä huolimatta pentu ei kuitenkaan ollut kuollut. Sen selviäminen näytti epätoivoiselta, mutta kummasti se kuitenkin alkoi osoittaa reagoimisen merkkejä juuri epäuskon alkaessa ottaa valtaa. Huolet eivät kuitenkaan päättyneet, sillä pentu ei syönyt kunnolla, vaan sen sijaan se houraili kuumeisena ja selittämättömät sairaskohtaukset tuntuivat jatkuvan pitkään. Pikkuhiljaa, kiitos Kanervan, poikanen kuitenkin alkoi voida paremmin. Sairauskohtaukset vähenivät, kuume laski ja se alkoi osoittaa kiinnostusta ympäristöä kohtaan. Ja niin päästäänkin mukaan seuraamaan Haituvapennun tulevaisuutta...
YLEISET TIEDOT
♦ Nimet: Haituvapentu – Haituvatassu – Haituvamieli
♦ Lempinimet: -
♦ Ikä: 5 kuukautta / kuuta
♦ Ikä: 5 kuukautta / kuuta
♦ Asema: Pentu
♦ Veritausta: Tästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta syytä olettaa vääräveriseksi
♦ Klaani: Ukkosklaani
♦ Sukupuoli: Kolli
♦ Uskonto: Tähtiklaani
SUHTEET
♦ Perhe: emo ukkosklaanin Leskenlehti. Isästä ei tietoa. Sisaruksia huimat 5 (Kukkapentu, Viljapentu, Leijonapentu, Suopentu, Korentopentu).
♦ Leskenlehti: emo, huolehtivainen ja välittää Haituvasta, vaikkakin vieroksuu sairautta. Uskoo vahvasti Tähtiklaaniin (NPC)
♦ Kukkahattara: sosiaalinen ja ylipirteä sisar (NPC)
♦ Viljantähkä: hujoppi veli (NPC)
♦ Leijonaviiksi: rempseä veli (NPC)
♦ Suolilja: leikkiä sisar (NPC)
♦ Korentosiipi: kaunis neito, sisar (NPC)
♦ Isä tuntematon (NPC)
Haituva tuntee ulkopuolisuutta sisaruksiaan kohtaan. Vaikka Leskenlehti ei sitä ääneen sano, koko pentue tiedostaa, että Haituvan sairauden taakan ja sen, että ehkä asiat olisivat helpommin ilman Haituvaa.
♦ Ystävät: Kettutassu (Sirita). Haituvan mielestä ihan ok kissaoppilas, joka vaikuttaa kiinnostuneen tutkimaan asioita vaikka ei tajuakaan sellaisia hienoiksia kuin oksakasat ja kivirykelmät
Haituvalla ei oikeastaan ole paljoa kavereita, pääasiassa tuo on syrjitty ja oudoksuttu :C
♦ Vihamiehet: -
♦ Varaemo: Kanervalehti (Illyaswiel). Käytännössä Haituvapentu on viettänyt lähes koko elinikänsä hänen hoidossaan.
♦ Leskenlehti: emo, huolehtivainen ja välittää Haituvasta, vaikkakin vieroksuu sairautta. Uskoo vahvasti Tähtiklaaniin (NPC)
♦ Kukkahattara: sosiaalinen ja ylipirteä sisar (NPC)
♦ Viljantähkä: hujoppi veli (NPC)
♦ Leijonaviiksi: rempseä veli (NPC)
♦ Suolilja: leikkiä sisar (NPC)
♦ Korentosiipi: kaunis neito, sisar (NPC)
♦ Isä tuntematon (NPC)
Haituva tuntee ulkopuolisuutta sisaruksiaan kohtaan. Vaikka Leskenlehti ei sitä ääneen sano, koko pentue tiedostaa, että Haituvan sairauden taakan ja sen, että ehkä asiat olisivat helpommin ilman Haituvaa.
♦ Ystävät: Kettutassu (Sirita). Haituvan mielestä ihan ok kissaoppilas, joka vaikuttaa kiinnostuneen tutkimaan asioita vaikka ei tajuakaan sellaisia hienoiksia kuin oksakasat ja kivirykelmät
Haituvalla ei oikeastaan ole paljoa kavereita, pääasiassa tuo on syrjitty ja oudoksuttu :C
♦ Vihamiehet: -
♦ Varaemo: Kanervalehti (Illyaswiel). Käytännössä Haituvapentu on viettänyt lähes koko elinikänsä hänen hoidossaan.
ULKONÄKÖ
Pentu on ulkomuodoltaan ruipelo, pienikokoinen, luiseva ja ylipäätään jokseenkin sairaan näköinen. Hän on laiha ja näyttää siltä, ettei se ole saanut syödäkseen, mikä saattaa myös pitää paikkansa. Väritykseltään kissanpentu kuitenkin sulautuu helposti metsään. Todellisuudessa on mitäänsanomattoman värinen, jotenkin likaisen harmaa ja vähän rusehtava. Turkin sävy muistuttaa vähän sotkuista lehtikasaa. (Eli asiantuntevan kissasensein mukaan harmaan kirjava, kiitos tästä selvennyksestä XD)
Silmät ainakin pentuna siniset, mutta muuttunee enemmän metsänvihreiksi vanhetessa.
Huikean suuret kiitokset esittelyn alussa olevasta hahmokuvasta Lappikselle!
Huikean suuret kiitokset esittelyn alussa olevasta hahmokuvasta Lappikselle!
LUONNE
Pentu saa yhäkin välillä (selittämättömiä) sairaskohtauksia, joissa kuumeisena hourailee ja kouristelee. Kun muut pennut leikkivät ja telmivät keskenään, Haituvapentu lähtee yksinään vaeltelemaan. Hän on suunnattoman kiinnostunut näkemään ympäristöään. Pennuksi poikanen on yleensä vakava, mutta sillä on oma optimistinen henkensä. Hän ei oikeastaan puhu kuin kysyttäessä, ja pitkään sitä luuli, että se ei edes puhu, kun puhekin kehittyi niin myöhään. Pennulla on aavemainen taito olla paikallaan täysin liikahtamatta ja liikkuakin huomaamattomasti. Se myös osoittaa suurta kiinnostusta muita eläimiä, hiiriä ja lintuja kohtaan, mutta sen sijaan, että se yrittäisi napata niitä, se vaan tarkkailee ja seurailee niitä. Kissa harrastaa kummia juttuja, kuten maahan piirtelyä ja kummien kivikasojen tekemistä. Haituvalla on myös tapana laskea, eritellä ja kategorisoida kaikkea, mitä hän näkee. Pennun luontoa kuvaa hyvin uteliaisuus, ihmettely ja jopa jonkinmoinen matemaattisuus.
Todennäköisimmin Haituvaan törmää joko Kanervan/Hanhikaulan jaloissa parannettavana (parantajan pesässä) tai sitten itsekseen kyykkimässä jossain metsänreunalla. Vaikka pentu on muuten hiljainen, sairaskohtauksissa tuo saattaa rääkyä tai hourailla keskellä yötä tai päivää.
Pentu elelee omissa maailmoissaan ja aika usein se katoaa muiden kissojen luota jonnekin luontoon seikkailemaan. Vaikka ei sitä voi millään ihmeellä kutsua seikkailijaksi, sillä sen sijaan, että pentu hyppelisi jokaisen puusta tippuvan lehden päälle ja painisi saaliseläinten kanssa, se harrastaa lähestulkoon liikkumatonta ympäristön tarkkailua. Pennun keskittymiskyky on mielenkiintoinen, sillä asioihin ja harrastuksiinsa se voi kuluttaa tuntikausia häiriintymättä lainkaan, mutta sen sijaan muiden kissojen kanssa se on usein arka ja outo. Pennulla ei ole kovinkaan hyvät kommunikointitaidot vaan se saattaa unohtaa muiden huomioimisen täysin, jos paikalla on joku kiinnostava kivi. Pentu ei kuitenkaan tahallaan yritä olla muille ikävä, vaikka tiedostaa, etteivät muut pidä siitä. Siksi se myös karkailee omille teilleen. Aikuisten kanssa pentu tulee hieman paremmin toimeen, koska ne eivät ole ihan niin levottomia, yleensä. Sitä paitsi pentu ei mangu, jahtaa häntäänsä tai käyttäydy pentumaisen levottomasti itsekään. Toki se on yhä pentumaisen naiivi ja sinisilmäinen. Metsä on siitä rauhoittava paikka. Utelias, mutta varautunut ja vetäytyvä luonne. Ulkopuolisuudesta on sekä haittaa, että hyötyä: Haituvan syrjintä on toistaseksi painottunut aikalailla huuteluun, sillä harva haluaa koskea tuohon - tiedä vaikka tuon sairaus tarttuisi. Päivänsä Haituvapentu jakaa hyviin ja huonoihin ja yleensä yrittää nauttia hyvistä niin kauan kun niitä kestää. Pentu on aika vähään tyytyväinen.
Todennäköisimmin Haituvaan törmää joko Kanervan/Hanhikaulan jaloissa parannettavana (parantajan pesässä) tai sitten itsekseen kyykkimässä jossain metsänreunalla. Vaikka pentu on muuten hiljainen, sairaskohtauksissa tuo saattaa rääkyä tai hourailla keskellä yötä tai päivää.
Pentu elelee omissa maailmoissaan ja aika usein se katoaa muiden kissojen luota jonnekin luontoon seikkailemaan. Vaikka ei sitä voi millään ihmeellä kutsua seikkailijaksi, sillä sen sijaan, että pentu hyppelisi jokaisen puusta tippuvan lehden päälle ja painisi saaliseläinten kanssa, se harrastaa lähestulkoon liikkumatonta ympäristön tarkkailua. Pennun keskittymiskyky on mielenkiintoinen, sillä asioihin ja harrastuksiinsa se voi kuluttaa tuntikausia häiriintymättä lainkaan, mutta sen sijaan muiden kissojen kanssa se on usein arka ja outo. Pennulla ei ole kovinkaan hyvät kommunikointitaidot vaan se saattaa unohtaa muiden huomioimisen täysin, jos paikalla on joku kiinnostava kivi. Pentu ei kuitenkaan tahallaan yritä olla muille ikävä, vaikka tiedostaa, etteivät muut pidä siitä. Siksi se myös karkailee omille teilleen. Aikuisten kanssa pentu tulee hieman paremmin toimeen, koska ne eivät ole ihan niin levottomia, yleensä. Sitä paitsi pentu ei mangu, jahtaa häntäänsä tai käyttäydy pentumaisen levottomasti itsekään. Toki se on yhä pentumaisen naiivi ja sinisilmäinen. Metsä on siitä rauhoittava paikka. Utelias, mutta varautunut ja vetäytyvä luonne. Ulkopuolisuudesta on sekä haittaa, että hyötyä: Haituvan syrjintä on toistaseksi painottunut aikalailla huuteluun, sillä harva haluaa koskea tuohon - tiedä vaikka tuon sairaus tarttuisi. Päivänsä Haituvapentu jakaa hyviin ja huonoihin ja yleensä yrittää nauttia hyvistä niin kauan kun niitä kestää. Pentu on aika vähään tyytyväinen.
HISTORIA
Hahmon vanhempien taustat:
Isästä ei ole tietoa // tässä kohtaa oletan sitä kirjoittajan valaistumista, mutta koska toistaiseksi sitä ei kuulu, niin jääköön tämä mysteeriksi, joka selviää aikanaan itsellekin //.
Leskenlehdelle oli suuri häpeä synnyttää klaanin ulkopuolisia poikasia. Se oli kuitenkin pidetty kissa klaanissaan, joten suostuttelujen jälkeen sen ystävä oli jo suostunut esittämään poikasten isää. Kun yksi poikasista kumminkin syntyi sairaana ja sairaudet eivät ottaneet loppuakseen, tuo tuttava perääntyi, haluamatta pilata omaa mainettaan toisen kollin sairaalla penskalla. Kurjat huhut lankesivat perheen kohtaloksi. Haituvan sairaus nähtiin osittain karmana, mitäs vehtaa klaanin ulkopuolisten kanssa. Empaattisena kissana Leskenlehti kuitenkin välitti ja huolehti samaan tapaan Haituvasta kuin muistakin, vaikka se ei enää poikasten jälkeen ollut yhtä sosiaalinen ja aktiivinen klaanilainen. Toisaalta jotain jäi kaivertamaan hampaankoloon, jonka takia asiasta tietämätön Haituvakin ihan mielellään viettää aikansa parantajan pesässä eikä niinkään muun poikueen mukana.
Pentuhistoria ajalta, jota ei muista täysin:
Pentu syntyi aikalailla liikkumattomana ja sen luultiin jo kuolleen, kunnes se osoitti parannettaessa joitain reagoimisen merkkejä. Parantumisen sijaan pentu kuitenkin oli kuumeinen ja houraili pitkään. Se ei syönyt kunnolla ja oli suoraan sanottuna ihme (kiitos Kanervan), että se edes selvisi. Haituvan muistikuvat syntymän jälkeisiltä sairausajoilta on hyvin katkonaisia, pääasiassa ikäviä, eikä tuo niitä haluakaan oikein muistella.
Kiinnostuksen kohteet: Metsä, kivet, lehdet, kasvit, eläimet (kaikki muut kuin kissat, mutta jos niitä saa tarkkailla, niin se on ok, puhuminen on usein enemmän ehh)
Ei pidä, vastenmielistä: Muut kissat, etenkin pennut ja sisarukset, melu, kovat äänet, äkilliset liikkeet, sairaskohtaukset
Harrastukset: eläinten etsintä ja tarkkailu, maahan piirtely ja lehtiin tehdyillä merkeillä leikittely. Tykkää kasata torneja kivistä uskomattomalla kärsivällisyydellä. Vaeltelu.
Tavat, tottumukset: laskee, erittelee ja kategorisoi asioita, kasaa kivi- ja oksakasoja
Erityistaidot: Haituvalla on hyvä näkö ja jäljitystaidot, tuo osaa laskea hyvin päässään ja on tarkka yksityiskohtien kanssa
Puutteelliset taidot ja ongelmat: kommunikointi, motoriikka ja ylipäätään liikkuminen, kaikki kestävyysliikunta tai liikunta ylipäätään, sairaskohtauksia ajoittain
Isästä ei ole tietoa // tässä kohtaa oletan sitä kirjoittajan valaistumista, mutta koska toistaiseksi sitä ei kuulu, niin jääköön tämä mysteeriksi, joka selviää aikanaan itsellekin //.
Leskenlehdelle oli suuri häpeä synnyttää klaanin ulkopuolisia poikasia. Se oli kuitenkin pidetty kissa klaanissaan, joten suostuttelujen jälkeen sen ystävä oli jo suostunut esittämään poikasten isää. Kun yksi poikasista kumminkin syntyi sairaana ja sairaudet eivät ottaneet loppuakseen, tuo tuttava perääntyi, haluamatta pilata omaa mainettaan toisen kollin sairaalla penskalla. Kurjat huhut lankesivat perheen kohtaloksi. Haituvan sairaus nähtiin osittain karmana, mitäs vehtaa klaanin ulkopuolisten kanssa. Empaattisena kissana Leskenlehti kuitenkin välitti ja huolehti samaan tapaan Haituvasta kuin muistakin, vaikka se ei enää poikasten jälkeen ollut yhtä sosiaalinen ja aktiivinen klaanilainen. Toisaalta jotain jäi kaivertamaan hampaankoloon, jonka takia asiasta tietämätön Haituvakin ihan mielellään viettää aikansa parantajan pesässä eikä niinkään muun poikueen mukana.
Pentuhistoria ajalta, jota ei muista täysin:
Pentu syntyi aikalailla liikkumattomana ja sen luultiin jo kuolleen, kunnes se osoitti parannettaessa joitain reagoimisen merkkejä. Parantumisen sijaan pentu kuitenkin oli kuumeinen ja houraili pitkään. Se ei syönyt kunnolla ja oli suoraan sanottuna ihme (kiitos Kanervan), että se edes selvisi. Haituvan muistikuvat syntymän jälkeisiltä sairausajoilta on hyvin katkonaisia, pääasiassa ikäviä, eikä tuo niitä haluakaan oikein muistella.
MUUTA
Kiinnostuksen kohteet: Metsä, kivet, lehdet, kasvit, eläimet (kaikki muut kuin kissat, mutta jos niitä saa tarkkailla, niin se on ok, puhuminen on usein enemmän ehh)
Ei pidä, vastenmielistä: Muut kissat, etenkin pennut ja sisarukset, melu, kovat äänet, äkilliset liikkeet, sairaskohtaukset
Harrastukset: eläinten etsintä ja tarkkailu, maahan piirtely ja lehtiin tehdyillä merkeillä leikittely. Tykkää kasata torneja kivistä uskomattomalla kärsivällisyydellä. Vaeltelu.
Tavat, tottumukset: laskee, erittelee ja kategorisoi asioita, kasaa kivi- ja oksakasoja
Erityistaidot: Haituvalla on hyvä näkö ja jäljitystaidot, tuo osaa laskea hyvin päässään ja on tarkka yksityiskohtien kanssa
Puutteelliset taidot ja ongelmat: kommunikointi, motoriikka ja ylipäätään liikkuminen, kaikki kestävyysliikunta tai liikunta ylipäätään, sairaskohtauksia ajoittain
PELAAJAN KOMMENTIT
Pelaajaesittelyyn pääset tästä: kliketiklik
Peliseuranhaku löytyy täältä: klik klik