Pakkaskaiku
Oct 13, 2021 19:22:27 GMT 2
Postannut Pepsiboi Oct 13, 2021 19:22:27 GMT 2
PAKKASKAIKU
Nimet: Kuurapentu >> Pakkaspentu >> Pakkastassu >> Pakkaskaiku
Ikä: n. 3 vuotta
Sukupuoli: Kolli
Verikasti: Puhdasverinen, 100 % Jääklaanilainen
Uskonto: Heikko Pimeysklaani
Klaani: Jääklaani, vakoilee Virtaklaanissa
Asema: Vakooja
ULKONÄKÖ
Pakkaskaiku on pohjaväriltään harmaa kolli, jonka rakenne on suht’ siro ja hintelä. Vaikkei massaa kamalasti ole kissalle kertynyt, on tämä silti korkea ja helposti joutuu katsomaan muita alemmas. Suurien korvien päissä on pienet mustat tupsut, kapeaa päätä taas somistaa kirkkaansiniset, terävät silmät. Turkki kissalla on lyhyttä ja sileää.
Myös Pakkasen kuviot ovat eri sävyn harmaita. Hänellä on kolmessa jalassa vaaleat sukat, joiden alta tulee tummat varret, samaa sävyä kuin vatsan alla, kasvoissa ja selässä olevat täplät. Ympäri kollin kehoa kulkee vaalean harmaita täpliä ja raitoja, kuin joku olisi pudottanut jauhopussin kissansa päälle eikä vaivautunut siivoamaan. Kovasta Jääklaanin harjoituksesta Pakkaselle on jäänyt muistoksi arpia ja muutama lovi korviin.
LUONNE
Pakkanen on rauhallinen ja tyyni herrasmies. Hän puhuu pehmeästi ja kohteliaasti, eikä yleensä korota ääntään tai menetä malttiaan. Tämä on kovan Jääklaanin koulutuksen tulos, sillä kollia on lähes syntymästään asti opetettu seuraamaan käskyjä kyselemättä tai ajattelematta itse. Hän on hyvin mukautuva ja sopeutuvainen mihin tahansa seuraan, vaikka vahvempia persoonallisuuksia hänen neutraaliutensa ja yltäkylläinen kärsivällisyys saattavat alkaa ärsyttämään, vaikuttaahan se pidemmän päälle lähes teennäiseltä. Tällöin Pakkaskaiku vetäytyy omiin oloihinsa, koska ei halua turhaan vaivata ketään tai aiheuttaa konfliktia.
Käytöstä ja kollin motivaatioita epäilevät eivät ole täysin väärässä. Suurimmaksi osaksi luonne on hänelle kehkeytynyt, jotta hän olisi tehokas vakooja, eikä olisi helposti luettavissa muille. Pahaa erityisemmin Pakkanen ei tarkoita, hän todella on niin kohtelias ja auttavainen kuin antaa ymmärtää, hänellä vain on oma tehtävänsä, jonka hän on vannoutunut suorittamaan. Hän ei siis nää tekemisiään henkilökohtaisena, vaan kokee enemmän olevansa työkalu, jota hänen komentajansa saa käyttää omien tavoitteiden saavuttamiseen, oli tämä sitten kuinka ristiriidassa hänen omien tunteidensa kanssa. Pakkaskaikulle eivät hänet omat tunteensa ole juuri merkittäviä, kunhan tehtävä suoritetaan loppuun.
Itsetuntoa tai omaa tahtoa Pakkasella ei juuri ole, koska hän ei koskaan oppinut ajattelemaan itseään omana henkilönään tai persoonana. Hän näkee itsensä osana Jääklaanin varustusta, eikä ole vahvasti motivoitunut muusta kuin aivopestystä uskollisuudesta klaaniaan kohtaan. Vaikkei kolli tyhmä ole, hänellä ei ole minkäänlaista omaa tahtoa tai mielipidettä toimintaansa, eikä edes oma turvallisuus saa häntä harkitsemaan tekojaan. Koulutuksensa myötä Pakkanen on täysin valmis kuolemaan tehtävänsä puolesta.
Pohjimmiltaan Pakkanen on myös hyvin yksinäinen sielu. Hän ei ymmärrä aitoja ystävällisyyden näytteitä tai sitä, miten joku voisi välittää hänestä enemmän kuin vain kätyrinä. Nämä ovat täysin vieraita tunteita, joita hän ei ole elämässään kummoisesti tavannut. Ehkä jossain syvällä sisimässään taitaa kolli aidosti kaivata tällaista yhteyttä muihin, ja on hieman kateellinen niille, joilla tällaisia on.
Koska Pakkaskaiku on elänyt hyvin eristettyä ja yksitoikkoista elämää, on hänelle kaikki tieto ulkomaailmasta uutta. Pienenlainen naiivius ja uteliaisuus kalvaa nuorta kollia, joka loppujen lopuksi päätyy usein kiinnostuneena kyselemään asioista, joista ei itse tiedä. Nämä ovat hetkiä, jolloin hän palaa hetkeksi vielä pieneksi viattomaksi pennuksi, joka vielä tutkailee maailmaa ja yrittää löytää paikkansa siellä.
Koska Pakkaskaiku on elänyt hyvin eristettyä ja yksitoikkoista elämää, on hänelle kaikki tieto ulkomaailmasta uutta. Pienenlainen naiivius ja uteliaisuus kalvaa nuorta kollia, joka loppujen lopuksi päätyy usein kiinnostuneena kyselemään asioista, joista ei itse tiedä. Nämä ovat hetkiä, jolloin hän palaa hetkeksi vielä pieneksi viattomaksi pennuksi, joka vielä tutkailee maailmaa ja yrittää löytää paikkansa siellä.
MENNEISYYS
Pakkanen syntyi Jääklaaniin vähän ennen Virtaklaanin alueen valtaamista. Tästä johtuen hänen elämänsä alkuvaiheet sattuivat kulumaan hyvin sotaisessa ympäristössä, eikä niin nuorelle kovin tarvittavaa tasapainoa juurikaan ollut. Pentuna Pakkanen yritti silti olla kuten kaikki pennut ja löytää iloa mistä sitä sattui löytämään ja leikki mielellään sisarustensa kanssa välittämättä roihuavasta poliittisesta konfliktista klaaninsa takana. Suurempia suunnitelmia Pakkaselle tai hänen sisaruksilleen ei ollutkaan ennen kuin Jääklaani valtasi Virtaklaanin alueet ja alkoi setvimään alueelle jääneiden Virtaklaanilaisten kohtaloa. Moni teloitettiin tai otettiin vangeiksi, eivätkä Jääklaanin pennutkaan selvinneet julkisilta väkivallan näytteiltä, tavoitteena luultavasti nuoresta iästä jo totuttaa nämä kuolemaan ja kurjuuteen.
Eräs perhe kuitenkin muutti silloisen Kuurapennun tulevaisuuden. Virtaklaanista vangiksi otettu pariskunta, joiden pentu oli samaa näköä kuin Kuurapentu itse. Vaikka Virtaklaanin alueet oli vallattu, oli klaani silti selvinnyt hengissä ja tulisi mahdollisesti nousemaan takaisin entiseen loistoonsa. Tämän takia Jääklaanin aatelisto loi suunnitelman, minkä avulla he saisivat sulkeutuneeseen ja arvokkaaseen Virtaklaaniin tuotua vakoojan, jota ei epältäisi tämän “puhdasverisyyden” takia.
Virtaklaanista kotoisin olevasta perheestä tivattiin kaikki tieto, minkä irti vain kykeni saamaan ja samaan aikaan Kuurapentu eristettiin omasta perheestään. Ylpeinä Jääklaanilaisina pennun vanhemmat luovuttivat sokeasti oman poikasensa, koska tiesivät tämän tulleen valituksi tärkeään tehtävään. Samaan aikaan Kuuran nimi muutettiin Pakkastassuksi, Virtaklaanin kadonneeksi lapseksi. Lopulta alkuperäinen perhe surmattiin ja Pakkasen ankara koulutus sekä Jääklaanin hartaasti tehty suunnitelma aloitettiin.
Pakkaspennulle tehtiin hyvin selväksi, ettei hänen vanha identiteettinsä ollut enää olemassa, vaan nyt hän oli Virtaklaanista sodan jälkeen vangiksi jäänyt pentu, joka tulisi vuosien päästä karkaamaan ja palaamaan kotiinsa Virtaklaaniin. Jotta kaikki sujuisi luontevasti, Pakkanen opetettiin uimaan muita Jääklaanilaisia paremmin siten, että hänet asetettiin useasti hengenvaaraan ja ainoa tapa ulos oli uida. Hän sai syödä vain, mitä pystyi joesta saalistamaan ja jos hän kieltäytyi tekemästä jotakin tai kehtasi valittaa, hänet lyötiin nopeasti maahan tai peloteltiin Pimeysklaanin voimalla araksi.
Vuosien varrella Pakkanen alkoi menettää omaa tahtoaan ja identiteettiään, eikä enää kyseenalaistanut ylempiarvoisten käskyjä. Hän oli jatkuvassa eristyksessä muusta klaanistaan eikä saanut luoda suhteita näihin, koska se olisi saattanut muistuttaa häntä menneisyydestään. Vaikka koulutuksen oli tarkoitus tehdä nyt jo Pakkastassuksi kasvaneesta kissasta kylmä ja tehokas tappokone, johti se enemmänkin vain tämän sielun murtamiseen ja luoteen laantumiseen. Hänestä ei tullut mitenkään erityisen julmaa tai kylmää, hän vain normalisoi itselleen kaiken, mitä hänelle oli opetettu. Tämän takia hän ei myöskään koe vahvaa vihaa Virtaklaania tai muita klaaneja kohtaan, vaan yksinkertaisesti uskoo Jääklaanin olevan laakson oikeutettu hallitsija.
Lopulta aika tuli, kun Pakkaskaiku tulisi luovuttaa “takaisin” Virtaklaanille. Jääklaani luovutti vanhat Virtaklaanin alueet takaisin Virtaklaanille, minkä jälkeen Pakkaskaiku esittäytyi kauan sitten kadonneen perheen pennuksi, joka oli onnistunut karkaamaan Jääklaanin vankeudesta. Saman näkönsä, uintitaitonsa ja laajamittaisen tietonsa takia Pakkaskaiku hyväksyttiin Virtaklaaniin, vaikka varmasti epäilijöitä olikin. Hänen tehtävänsä on jäädä Virtaklaanin sisäpuolelle ja yrittää päästä lähelle johtoporrasta näiden heikkouksien ja muiden tietojen jakamiseksi.
_____________________________________________
Suhteet:
Emo: nimetön, ei juurikaan tunne.
Isä: nimetön, ei juurikaan tunne.
Sisarukset: 2 nimetöntä siskoa, oli ennen hyvissä väleissä, ei enää tunne.
Suhteet:
Emo: nimetön, ei juurikaan tunne.
Isä: nimetön, ei juurikaan tunne.
Sisarukset: 2 nimetöntä siskoa, oli ennen hyvissä väleissä, ei enää tunne.
Haitalja, Jääklaani (Lappis)
Komentaja. Pelkää todella tuottavansa tälle pettymyksen, mutta on myös tottunut Haitaljan fyysisesti rankaisevan häntä virheistä. Kunnioittaa häntä enemmän pelosta kuin halusta.
Kampelasydän, Virtaklaani (Lappis)
Nuori Virtaklaanin soturi, joka ei ole kovin hyvä tappeluissa. Tuntee suurta empatiaa ja suojeluvaistoa tätä kohtaan.
Särmäketo, Virtaklaani (Sirita)
Virtaklaanin varapäällikkö. Kunnioittaa suuresti naaraan kokemusta ja osaa paremmin kommunikoida hänen kanssaan, koska tämä muistuttaa häntä Jääklaanin auktoriteeteistä.
Taimentähti, Virtaklaani (Ninjis)
Virtaklaanin päällikkö. On huolissaan siitä, että on antanut itsestään huonon kuvan tälle.
Extra:
-Pelkää Pimeysklaania. Hänellä ei ole vahvaa mielipidettä mihinkään uskontoon, mutta Jääklaani aivopesi hänet uskomaan, että Pimeysklaani rankaisisi häntä, jos hän epäonnistuisi tehtävässään.
-Itselleenkin vieraista syistä kokee haikeutta hänen takiaan kuolleista Virtaklaanilaisista. On hyvin pahoitteleva aiheuttamastaan kuolemasta ja pyrkii kunnioittamaan uhrejaan muistamalla heitä.
-Unohtaa välillä olleensa joku toinen kuin Pakkaskaiku.
-Hyvin vaatimaton, minkä takia ei ole ymmärtänyt koristaa pesäänsä.
Weak Executioner II - Daisuke Ishiwatari
-Pelkää Pimeysklaania. Hänellä ei ole vahvaa mielipidettä mihinkään uskontoon, mutta Jääklaani aivopesi hänet uskomaan, että Pimeysklaani rankaisisi häntä, jos hän epäonnistuisi tehtävässään.
-Itselleenkin vieraista syistä kokee haikeutta hänen takiaan kuolleista Virtaklaanilaisista. On hyvin pahoitteleva aiheuttamastaan kuolemasta ja pyrkii kunnioittamaan uhrejaan muistamalla heitä.
-Unohtaa välillä olleensa joku toinen kuin Pakkaskaiku.
-Hyvin vaatimaton, minkä takia ei ole ymmärtänyt koristaa pesäänsä.
Weak Executioner II - Daisuke Ishiwatari
