Akaasiahunaja

Nimi
Akaasiahunaja (eng. Acaciahoney)

Nimet
Akaasiapentu (eng. Acaciakit)
Akaasiatassu (eng. Acaciapaw)

Ikä
49 kuuta

Sukupuoli
Naaras

Ääni
Sway - Annapantsu cover
Pehmeä, matalanuottinen, 'hunajainen'

Musiikkia
-


________________________________________


Verikasti
Puhdasverinen (Virtaklaani)

Uskonto
Tähtiklaani (hatara)

Klaani
Virtaklaani

Asema
Soturi


Perhe

Emo: Aholeinikki [kuollut, tähtiklaani]]
Isä: Jokipyörre [kuollut, Tähtiklaani]
Sisarukset: veli

Jälkeläiset:
Siiratassu [elossa, virtaklaani]
Tiiratassu [elossa, virtaklaani]
nimetön pentu [kuollut]

Kumppani: kuollut



________________________________________

Ulkonäkö

Akaasia on keskikokoista kissaa aavistuksen korkeampi. Rakennetta tuolle antaa paikoitellen erimittainen ja tuuheampi turkki, joka kihartuu aaltoilevasti sekä pehmeästi. Sävyltään ja väritykseltään Akaasia on kimeeri, jolloin näkyvin ulkonäköpiirre naaraalla on puolittain värjäytyvät kasvot tumman ja oranssin sävyissä.

Kasvoissa ja muualla kehossa on haaleita raitoja. Molempien silmien alta löytyy valkeat täplät ja oranssin puolen kasvoista ohimolta tumma täplä. Silmien alapuolella on muuta turkkia aavistuksen vaaleammat alueet. Kuonon päällä on valkoinen kohta ja Akaasiahunajan todella pitkät poskikarvat ovat osittain valkoiset. Niissä on myös molemmin puolin valkoinen raita.
Akaasiahunajan korvat ovat korkeat ja tupsut korvien sisäpuoliin sopien eriväriset. Naaraan kulmat ovat eriväriset myös. Kaula on valkea.

Eriväriset ripset koristavat naaraan kauniita silmiä, jotka hehkuvat liilan sekä lämpimän kullan sävyissä. Akaasiahunajan häntä ei ole täysin pitkäkarvainen, vaikka muuten soturin kaula ja niska turkki on hyvin tuuhea. Hännän loppupäässä on pidempää karvaa kuin muualla kohtaa hännässä. Hännästä löytyy enemmän oransseja raitoja ja kohtia kuin valkoisia. Kaikki Akaasian varpaat ovat valkoiset ja anturat tummat.

Peleissä saadut vammat:
-






________________________________________

Luonne

Katkera, suojelavainen, järjestelmällinen, määrätietoinen

Akaasia on aina ollut hyvin määrätietoinen kissa, oppilaana varsinkin toinen kovasti yritti olla kuin vanhemmat soturit ja peilasi paljon näkemäänsä. Vanhemmiten ja pentunsa saatua Akaasiasta on tullut rauhallisempi kuin mitä naaras oli ennen perheen perustamista. Opittuja asioita ei silti ole unohdettu.

Perhe on tietenkin kaikki kaikessa soturille. Kumppanin ja yhden pennun menetys oli ja on edelleen raskas aihe naaraalle. Aavistuksen tiukemmin mutta silti äidillisen rakastavasti leskeksi jäänyt yritti hoitaa kaksospentujensa kasvatuksen. Toki silloisten muiden kuningattarien avustuksilla kaikki kyllä onnistui. Virtaklaani on tärkeä toki ja kauan Akaasia on saanut seurata klaaninsa menoa mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat huojuttaneet naaraan uskon klaaninsa turvallisuuteen ja jos klaani ei ole turvallinen niin mitä sitten. Akaasia on valmis tekemään mitä vain, jotta kaikki olisi hyvin itsellään ja perheellään.

Usein miten hyvin äidillinen muille klaanitovereille, vaikka olisivat jo sotureita. Äidillisyydestä poiketen Akaasia kuitenkin suhtautuu melko välinpitämättömästi pentuihin, jotka eivät ole sen omia. Oikeastaan kaikkien muiden onnea Akaasia vihaa suunnattomasti. Kukaan ei hypi hänen eikä pentujensa nenille, jos naaralta kysytään.

________________________________________

Menneisyys

Akaasia syntyi virtaklaanilais parille Aholeinikille sekä Jokipyörteelle. Samassa pentueessa oli myös Akaasian lisäksi toinen, kolli. Sisaruksista naaras syntyi ensin, joten käytännössä tuo on ’vanhempi’ heistä ja kovasti Akaasia teki siitä numeron pitkälti oppilas aikaan asti. Akaasiapentu osoitti pentuna jo merkkejä lujatahtoisuudesta ja ehkä hieman määräilevästä luonteesta. Vain muutamia minuuteja vanhempaa veljeä oli aina kiva kiusata ja pompotella.

Akaasiapennusta tuli myöhemmin Akaasiatassu yhtä aikaa veljensä kanssa, vaikka sitä oli vaikea uskoa sillä tuon veli oli puolet pienempi mitä naaras itse. Kiusoittelua jatkui mutta ajan saatossa se vaihtui ja muuttui häpeän kaltaiseen tunteeseen. Miksi hänen piti olla sukulainen tuollaiselle nössölle. Oli ajatus mikä usein toistui nuoren Akaasiatassun mielessä. Ei sellaisesta soturista olisi ikinä hyötyä klaanille.

Pitkälti oppilasaika meni siihen kuinka Akaasia koki tärkeäksi olla aina läsnä, kun jotain tapahtui. Tuo otti mallia muista sotureista, maneereista ja tavasta puhua. Hän halusi jo olla soturi niin miksi ei alottaisi aikaisin. Oppilasajan koulutus otti pientä takapakkia, sillä yksi oppilastoveri osoitti kiinnostusta Akaasiaan. Ei naaras aluksi välittänyt ja kyseinen kolli sai itse asiassa hyvin kauan yrittää saada edes kimeerin huomio. Jääräpäisyydestään tunnettu oppilas lopulta sai tahtonsa läpi ja Akaasia rohkeni viettämään enemmän aikaa oppilastoverinsa kanssa. Täysin ajallaan ei kirjava oppilas valmistunut soturiksi, sillä nyt oli enemmän kiinnostunut karkailemaan mestarinsa tunneilta leikkimään ja seikkailemaan uuden ystävänsä kanssa.

Viimein koitti nimeämisseremonian aika ja Akaasiatassusta tuli soturi. Akaasiahunaja. Omasta määrätietoisuudestaan huolimatta naaras oli aina tullut toimeen muiden kanssa ja noudatti soturilakia sekä kunnioitti Tähtiklaania hartaasti. Siinä missä muidenkin virtaklaanilaisten elämä kuitenkin koki ikäviä, kun heidän oli pakko jättää kotinsa. Se oli ensimmäinen hetki ja kerta, kun Akaasia erkani perheestään ja kaikista tutuista. Se oli varmasti pelottavinta mitä soturille oli ikinä tapahtunut. Mutta ajallaan virtaklaani palasi takaisin seuduille minkä he olivat kerran joutuneet jättämään. Ainoastaan tuo tuttu valkea sävyinen kolli oli selvinnyt. Akaasian vanhemmat taas ei… Sentään ei naaraan tarvinnut surra yksin. Ystävykset jatkoivat klaanin kokoon kasaamista muiden kanssa ja kuiden aikana näiden kahden suhde kehittyi tiivimmäksi.

Akaasia oli viimein tiineenä. Kovin rohkeasti tuo yritti suorittaa soturin tehtäviä viimeiseen asti uskoen vain kaikkien hosuavan ihan turhaan. Vähintään loppu ajasta tiineyttä oli soturin pakko siirtyä kuningattareksi. Ei menisi kauaa kun pennut syntyisivät. Mutta eräänä iltana partio palasi leiriin ja oli hiljaista. Akaasia ei tiennyt miksi, hän vain odotti kumppaniaan takaisin. Sitten kaksi soturia tulivat pentutarhaan katsellen pahoittelevasti ja surkeina viimeisillään tiineenä olevaa Akaasiaa. Nuo kertoivat, että joukko tuntemattomia kissoja olivat päässeet yllättämään partion. Kaikki muut palasivat muttei Akaasian kumppani. Se musersi naaraan täysin. Kaikki oli ollut hyvin, täydellistä, hänen elämässä paitsi tähän päivään asti. Edes synnytys ei ollut helppo. Akaasia sai kolme pentua mutta yksi heistä syntyi jo kuolleena. Se oli viimeinen tikki mikä sai naaraan epäilemään Tähtiklaania, johon oli uskonut niin kovasti aikaisemmin. Miksi hän? Miksi häneltä piti viedä kaikki?

Akaasia nieli surunsa ja edes pentujensa tähden yritti jaksaa entistä lujemmin. Kaksi pentua, jotka jäivät eloon, heille Akaasia vannoi tekevänsä kaiken. Kaiken että nuo saisivat elää ja kukoistaa. Eikä mikään tai kukaan estäisi. Sen sijaan kääntyi värikkäiden silmien katse kateelisena muihin jotka hymyilivät. Katkeruuden siemen, jossa oli myrkylliset juuret. Miksi muut ansaitsi onnen mutta hän ei? Asia, jolle Akaasia aikoisi tehdä jotain. Vielä jonain päivänä.

________________________________________

Muuta

- Ei pidä Taimenesta päällikkönä
- Lepertelee pennuilleen aina kun ehtii
-