Postannut Janssi Aug 24, 2022 21:08:06 GMT 2
suoapila
Nimet: Suopentu - Suotassu - Suoapila
Ikä: 40 kuuta (3v 4kk)
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Jaloverinen; Yöverinen
Uskonto: Pimeysklaani
Klaani: Jääklaani
Asema: Soturi
Suoapila on naaraaksi hiukan tanakka. Naaraalta löytyy myös pyöreyttä paikka paikoin ympäri kehoa, mutta lihava hän ei ole. Rinta ja jalat ovat tukevat ja vahvat, eikä Suoapilaa saa kaadettua helposti. Tästä syystä naaras on tottunut tehtäviin, jossa hän on tulilinjalla.
Väritykseltään Suoapila on harmaa mustilla raidoilla, joita löytyy ympäri kehoa, muun muassa naamasta, korvista, selästä, jaloista ja hännästä. Alavärinä naaraalla on haaleampi harmaa, mitä löytyy sen naamasta, rinnasta, vatsasta, jaloista ja hännästä. Suoapilalla on myös mustat tupsut korvien päissä.
Arpia naaraalla on myös naamassa, kolme niistä menee pitkin sen naamaa ja yksi vasemman silmän päältä.
Suoapilalla on aina hitusen tuima ilme naamallaan. Silmät hänellä ovat vaaleanvihreät, nenä ja anturat mustat.
kuviointi täysin samanlainen toiseltakin puolelta! raidat saa piirtää ihan millä tyylillä tykkää + niillä ei ole tarkkaa määrää muualla kuin naamassa (posket 4 + otsa 3) ja korvissa (3)!
Luonne:
Menneisyytensä kovettama, Suoapila on hiljainen ja ärtynyt Jääklaanin soturi. Naaras kulkee mieluusti yksin, eikä jaa omia ajatuksiaan muille. Murahtelu on ääni, jota naaraan suusta eniten kuuluu. Arpikasvoinen ei piittaa, vaikka muut Jääklaanilaiset välttelisivät ja pitäisivät häntä ilkeänä ja kylmänä. Pysyvät ainakin loitolla.
Nuorempana Suoapila ei ymmärtänyt Jääklaanin lakeja tai miksi niiden tavat olivat niin väkivaltaisia, mutta tämä asenne on täysin muuttunut. Nykyään Suoapila ei arista käyttää väkivaltaa eikä hän vältä tehtäviä, joita olisi nuoruudessaan karttanut. Naaras kokeekin, että asiat ratkaistaan nopeammin ja helpommin voimalla kuin puhumalla.
Suoapila on tottunut yksinäisyyteen. Hän ei edes etsi omatoimisesti seuraa, nuoren naaraan itsetunto sai suuren kolhun ensirakkauden jäljiltä. Raitaturkkinen työntääkin kissoja läheltään pois, kovan kuoren alle ei helpolla pääse. Hänellä kuitenkin riipii pelko sisässään, että jäisi menneensä takia kiinni, mikä onkin syy, miksi Suoapila ei päästä ketään lähelleen. Suoapilalla on myös pelko, että sama tapahtuma toistuisi, eikä tuon sydän kestäisi sitä. Toivo onnellisesta tulevaisuudesta kuoli hetkessä ja naaras antoi katkeruuden syödä itsensä täysin.
Klaanikissoista Suoapila vihaa eniten Yöklaanilaisia. Vaikkakin viha Yöklaanilaisia kohtaan johtuukin vain yhdestä naaraasta, jonka nimeä tai naamaa Suoapila ei edes tiedä, kohdistaa hän tämän takia kaiken vihansa koko klaanille. Yöklaani pilasi naaraan täydellisen tulevaisuuden suunnitelman, eikä tupsukorva tule antamaan tätä koskaan anteeksi.
Menneisyys (tekstissä maininta murhasta!!):
Suopentu syntyi Jääklaanilaiselle naaraalle, Hankiaarniolle, kun tämä tuli tiineeksi Pimeysklaanin kissalle. Emo otti yöverisen pennun lämmöllä vastaan ja rakasti pienokaistaan suuresti. Suopentu oli oikea Hankiaarnion silmäterä ja tämän takia nuori pentu oppi jo elämänsä alkutaipaleilla rakkauden tärkeyden ja siitä tulikin yksi Suopennun halutuimmista tavoitteista elämässä.
Oppilasiässä Suotassulle alkoi valjeta Jääklaaniin kohdistuva halveksunta muilta klaaneilta Laaksossa ja millaisen kuvan hänen klaaninsa niille antoi. Monet kissat Jääklaanissa todistivat kyllä väitteet todeksi, klaanissa oli paljon kylmiä ja murhaan kykeneviä kissoja riveissään. Jääklaanin kylmä laki tuli myös nuorelle tutuksi, mutta Suotassu ei kokenut näitä näkemyksiä omakseen, ei sen jälkeen, miten hänen emonsa oli hänet kasvattanut ja kuinka paljon hän oli pentuaan rakastanut. Nuori oppilas ei voinut ymmärtää klaaninsa näin kylmää ja joskus jopa väkivaltaista katsomusta ja elämää, mutta ei sanonut klaanilleen vastaan. Hän suoritti soturikoulutuksensa kuuliaisesti mestarinsa valvovan silmän alla.
Soturinimensä saatuaan Suoapila piti mahdollisimman vähän ääntä klaaninsa keskuudessa. Kuuliainen ja lojaali hän oli klaanilleen, tosin vain pinnallisesti, tuoreena soturinakaan hän kun ei ollut varma Jääklaanin lakien eettisyydestä. Naaras vältti tehtäviä, jotka näki kyseenalaisiksi ja pysytteli muutenkin paljon poissa klaanin tärkeiden asioiden parista. Harvemmin Suoapila haaveili klaanin vaihtamista rauhallisempaan, jopa erakkoelämä kävi naaraan mielessä, mutta hän ei halunnut jättää rakasta emoaan taakseen, joten hän pysyi lojaalisti Jääklaanissa.
Suoapila löysi kuitenkin syyn pysyä klaanissaan, toisesta Jääklaanilaisesta kissasta, Ohrakatajasta. Ohrakataja jakoi mielipiteensä Suoapilan kanssa Jääklaanin brutaaleista metodeista ja tämän takia kaksikko viettikin paljon aikaa keskenään. Jääklaani ei tuntunut enää niin pahalta paikalta asua, ja naaras sai pian huomata olevansa ihastumassa kolliin. Ujona hän kertoi tunteistaan Ohrakatajalle ja ilokseen sai kuulla kollin tuntevan samoin. Suoapila innostui tästä kovasti, nuoresta pennusta asti hän oli tällaisesta rakkaudesta haaveillut, eikä hän voinut uskoa sen löytyneen näin pian. Kissat solmivat suhteen ja he olivatkin kovin rakastuneita toisiinsa. Naaras kiintyi Ohrakatajaan yhä enemmän, nopeasti ja lujaa, ja suunnitteli kollin kanssa jo perheenkin perustamista. Suoapila oli tohkeissaan tästä kaikesta, pennut vain kruunaisivat naaraan henkilökohtaisen paratiisin.
Nuorenparin suunniteltaessa yhteistä tulevaisuutta, sai Ohrakataja vastuulleen soturitehtäviä, jotka veisivät hänet klaanirajojen ulkopuolelle. Suoapilaa harmitti yhteisen ajan menettäminen, mutta odotti aina puolisoaan takaisin kotiin. Jokainen jälleennäkeminen oli aina odottamisen arvoinen, minkä takia Ohrakatajan odottaminen ei ollut naaraalle suuri este. Suoapilan suruksi, kolli ilmoitti ettei haluaisi pentuja vielä hankkia, hän haluaisi olla niiden elämässä niin paljon kuin mahdollista, eikä tällaisten tehtävien takia se olisi mahdollista. Vastahakoisesti Suoapila suostui ja toivoi mielessään, että myös tämä takapakki tulisi olemaan odottamisen arvoista.
Ohrakatajan tehtävät tuntuivat kerta kerralta pidentyvän ja Suoapila odotti sydän haikaillen rakastaan kotiin. Yksi rankkasateinen yö tuntui varsinkin kovin pitkältä. Suoapila oli tottunut valvomaan ja odottamaan, josko Ohrakataja sattuisi leiriin palaamaan. Nytkin hän istui aivan Jääklaanin reviirin rajamailla, joen poukamilla, jossa Jääklaanin ja Yöklaanin rajat kohtasivat. Suoapila oli pannut merkille, että täältä suunnasta kolli useimmiten palasi kotiin.
Rankkasade piiskasi naaraan kasvoja yön tuntien pidentyessä ja hän olikin jo aikeissa kääntyä leirille päin, kunnes hän huomasi kissan saapuvan Jääklaanin maille. Naaras hölkkäsi kissan luo, varuillaan, synkässä sateessa toista ei tunnistanut. Helpotus laskeutui Suoapilan harteille, kun hän tunnisti kissan Ohrakatajaksi. Raitaturkkinen juoksi viimeiset metrit kollin kiinni ja huokaisi kumppanilleen helpottuneena, kuinka iloinen hän oli tämän nähdessään. Suoapilan hämmästykseksi Ohrakatajan vastaanotto ei ollut samaa tasoa, pikemminkin kolli vaikutti säikähtäneeltä ja hätääntyneeltä. Kolli kompasteli sanoissaan ja tivasi, mitä Suoapila täällä teki. Naaras kummasteli suuresti tätä reaktiota, eikö Ohrakataja ollut iloinen hänet nähdessään? Hämmästys muuttui kuitenkin nopeasti vihaksi, kun Suoapila haistoi vieraan kissan hajun Ohrakatajasta. Haju oli selvästi toisesta naaraasta peräisin. Kaikki jälleennäkemisen ilo ja helpotus karkasi naaraasta ja hän vain huusi Ohrakatajalle. Kolli ei ehtinyt edes selittämään tekojaan mitenkään, järkytys oli liikaa naaraalle. Miksi Ohrakataja oli tehnyt niin? Eikö hän ollut tarpeeksi? Kuka tämä vieras naaras oli? Rakastiko Ohrakataja tätä vierasta naarasta nyt enemmän? Yöklaanista, hänen oli pakko olla Yöklaanista, Suoapila aavisti. Ohrakatajan anteeksipyynnöt ja selittelyt hukkuivat rankkasateen ja Suoapilan sekaisten tunteiden alle. Viha ja suru sotivat naaraan sisällä, kun tuo jo työnsi kissan, josta oli ennen niin paljon välittänyt, pään joen alle ja piti sitä siellä. Piti niin kauan kuin pystyi, piti niin kauan kunnes huuto hänen sisällään hiljeni. Kaikessa siinä metakassa Ohrakataja yritti rimpuilla Suoapilan kynsistä irti ja paniikissa viilsikin naaraan naaman auki, mutta Suoapila ei päästänyt irti.
Viimein ei kuulunut enää mitään muuta kuin sateen kohina taustalla ja Suoapila nosti elottoman kollin pois joesta. Vaikka hänen päänsä oli sekaisin kaikista tunteista ja ajatuksista, ei hän antanut niille liikaa valtaa. Olisi ollut liian tyhmää päästää ruumis lipumaan jokeen, joku olisi sen kuitenkin löytänyt. Raitaturkkinen tiesi mitä siitä seurasi, kun Jääklaanilainen tappoi omiaan. Paniikki löysi tiensä naaraaseen, eikä hän nyt tiennyt mitä tehdä. Ainoa looginen vaihtoehto oli viedä ruumis Yöklaanin leirille. Sinne Ohrakataja selkeästi eniten halusi. Suoapila raahasi entistä rakastaan tuntemattomilla reviireillä ja kiitti Pimeysklaania sateesta. Jäljet ja hajut ainakin peittyivät. Pimeysklaani kaiketi kuuli naaraan kiitokset, kun Suoapila huomasi saapuneen Yöklaanin suolammille. Täydellinen viimeinen leposija Ohrakatajalle. Suoapila heitti kollin ruumiin lähimpään suohon ja varmisti, että se sinne upposi. Odottaessaan naaras puhdisti naamaansa ja huomasi verensä olevan mustaa. Yöverisyys tästä vielä puuttuikin, mutta Suoapila ei ollut hyvässä mielentilassa miettiäkseen sitä enempää.
Uudet arvet koristamassa kasvoja, Suoapila palasi Jääklaaniin alueelle ja leiriin raskain askelin, eikä puhunut sanaakaan yön tapahtumista kellekään. Hän tiesi Jääklaanin lain oman klaanilaisen tappamisesta ja mitä siitä seuraisi. Naaras hipsi pikimmiten sateisen yön suojin pesään piilottelemaan, odottaen kauhulla, koska jäisi teostaan kiinni. Suoapilan onneksi, sitä päivää ei tullut. Kukaan ei kysynyt Ohrakatajan perään sen enempää. Yksi nimetön soturi Jääklaanissa ei ollut suuri menetys. Pari uteliasta kommenttia naaras sai rakkaan puolisonsa katoamisesta ja Suoapila esitti parhaansa mukaan surevaa leskeä. Tarinaa kollista, joka menetti henkensä tehtävää tehdessä, ei kyseenalaistettu.
Sateinen yö muutti Suoapilaa täysin, eikä tuo ollut enää sama hiljainen ja haaveileva kissa, joka hän oli ollut. Raitaturkkinen sai huomata, kuinka helppoa toisen kissan tappaminen oli ja alkoi pikkuhiljaa sisäistämään Jääklaanilaista julmuutta. Takaraivossaan naaraalla kuitenkin kolkuttaa pelko, josko synkkä menneen teko tulisi häntä joskus vielä kummittelemaan.
Tapahtunut pelissä:
Suhteet:
- † Ohrakataja, Jääklaani, kuollut, (NPC)
Entinen rakastettu, kolli kuitenkin petti Suoapilaa Yöklaanilaisen naaraan kanssa, minkä seurauksena Suoapila hukutti hänet.
- Hankiaarnio, Jääklaani, elossa, (NPC)
Emo. Välttelee nykyään emoaan. Hankiaarnio ei ole tietoinen, mitä Ohrakatajan kanssa tapahtui ja Suoapila tuntisi suurta häpeää, jos hänen emonsa saisi tästä tietää.
- Lättänaama, Jääklaani (lukilitis)
...
Trivia:
- Suoapilan nimet Englanniksi ovat; Bogkit, Bogpaw ja Bogclover.
- Suoapilan menneisyys on vahvasti inspiroitu “Thunder Rolls” nimisestä kappaleesta!
- Suoapila käyttää kenraalisuvun jäsenistä (sekä muista korkea-asemaisista Jääklaanilaista) heidän tittelinimitystään.
- Lisää Suo arttia löytyy täältä!